008: San Salvadorin kulta


<-- 007: Vaanija pimeydessä - 009: Talladega Hill -->

"Viidakosta myrkkynuolia ampuva hahmo ja leiristä löytynyt ruumis ovat kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä tapausta."
- Ben Sabirif

 




Portland Parish, Jamaikan kruununkolonia, toukokuun alku, 1937


San Salvadorin kulta -elokuvan kuvaukset ovat alkaneet. Kuvauspaikaksi on valittu syrjäinen viidakkokaistale Portland Parishissa, yli 20 kilometrin päässä lähimmästä kylästä ja yli 10 kilometriä minkäänlaisesta asutuksesta. Joen varteen on rakennettu väliaikainen kylä, johon tuotantoryhmä saapuu. Max ja joukko paikallisia työntekijöitä ovat olleet paikalla jo viikon verran rakentamassa asumuksia ja huoltotiloja, niin että heti kun kuvaus- ja tuotanto-organisaatio pääsee paikalle, voidaan työ aloittaa. Yhteensä paikalla on kuutisenkymmentä ihmistä: tuotannon johtoa, duunareita, teknikkoja, näyttelijöitä ja avustajia.

 (image: http://xibalba.karmavector.org/images/Kuvitus/tuotanto_jamaika.jpg)

Elokuvan varsinainen tuottaja ei ole paikalla, vaan hän on Los Angelesissa, ja lähettää ohjeistusta sähkeilä. Leirissä komennossa on Gerard, joka toimii paikallaolevana tuottajana. Tadley Venturesin ihmiset ovat paikalla eri rooleissa: Lady Helena on sijoittanut elokuvaan rahaa, ja toimii tuotantotehtävissä, Renata ja Zelig toimivat vedenalaisena näyttely- ja kuvausavustuksena, Max on paikallisasiantuntija sekä logistikko, Siegfried pilotti ja näyttelijä, ja Ben huolehtii turvallisuudesta. Turvallisuusuhan arvioidaan tulevan lähinnä työvoimasta: paikallinen tilallinen nimeltä Kilweed on toimittanut suurimman osan rakentajista ja perustyövoimasta, ja hänen sekä hänen miestensä arvellaan olevan käytännössä rikollisia, jotka ovat täysin valmiita varastamaan kaiken, mitä ei ole naulattu kiinni.

Tuotannon kylä koostuu enimmäkseen laavuista; taloja on vain tuotannon johdolla, ohjaajalla, tähdillä ja kuva- ja äänitekniikalla. Ihmiset saapuvat paikalle veneillä ja lentokoneella. Kinematografi Tania Hockstetter ottaa kameraryhmänsä saman tien ja kuvaa Renatan kanssa pari uintikohtausta. Käsikirjoittajakaksikko näyttää ylityöllistetyltä, eikä ihme - käsikirjoitus elää jatkuvasti, ja elokuvan nimi sekä perusjuoni on jo kokenut useita muutoksia. Miespääosa Johnny Mack Brown osoittautuu hyväntuuliseksi maalaispojaksi Alabamasta, joka käy kättelemässä melkein kaikkia tuotantotiimiin kuuluvia. Hän ja Siegfried ovat saman pituisia ja hyvin saman oloisia, ja he tulevat heti alusta alkaen erinomaisesti toimeen. Naispääosaa esittävä Elaine Shepard on pidättyvämpi; viidakko ja alkeelliset olot selvästi vähän järkyttävät häntä, ja hän vetäytyy taloonsa. Ben käy varoittamassa häntä Kilweedin työntekijöistä, ja ottaa hänen arvoesineensä säilytykseen.

Pimeän tultua koko tuotantojoukolle järjestetään yhteinen illallinen. Gerard kertoo käytännön asioista, ohjaaja Copper taas kuvailee, mitä haluaa elokuvansa sanovan. Kuvausten on määrä kestää viisi viikkoa. Tarvikehuoltoa tulee veneillä joka toinen päivä. Illalla jaettavat aikataulut ja käsikirjoituksen sivut ilmaisevat, että mikään viiden viikon loma tästä ei ole tulossa: toiminta alkaa ennen auringonnousua ja jatkuu joka päivä pitkälle iltaan.

Rankkaa työtä


Melko nopeasti produktiossa erottuu kolme kärkisuuntaa. Ohjaaja Copper työskentelee näyttelijöiden ja käsikirjoittajien kanssa, ja pitää elokuvan ihmisläheisen langan käsissään. Gerard pyörittää tuotantoa, huolehtii käytännön kokonaisuudesta ja budjetista. Aiemmin Chicagossa rikosvalokuvaajana toiminut Tania Hockstetter puolestaan juoksee kameraryhmänsä kanssa valtoimenaan, tuntuu keksivän toimintakohtauksia omapäisesti, ja kuvauttaa ne niin esiintyjien kuin kuvaajienkin kuolemaa halveksivalla otteilla. Jo ensimmäisenä päivänä Renatan käyttämä krokotiilipuku tarttuu kiinni pohjaan ja Renatan on leikattava tiensä ulos. Suunnitteilla olevat stuntit eivät ole yhtään tätä kevyempiä, päinvastoin.

Siegfriedillä ei paljon näyttelijäkokemusta ole, mutta Copper ja Johnny Mack Brown antavat hänelle vinkkejä. Hänen esittämänsä natsiantagonisti Fritz saa luonnetta ja Siegfried koettaa tehdä hänestä filosofisen, kunniallisen vastustajan. Max ja Kilweed inhoavat toisiaan avoimesti, ja Max katsoo ruohonjuuritasolla duunareiden perään. Ben tukee Gerardia ja huolehtii siitä, ettei Kilweedille tule liian suurta kiusausta varastaa mitään arvokasta. Siegfriedin nuori Volkmar-pikkuserkku on myös ylipuhunut itsensä mukaan produktioon, ja lähinnä keittää kahvia ja näyttäytyy taustalla kohtauksissa, joissa tarvitaan yli yksi natsi. Gaspar on innoissaan, kun paikalla on niin paljon ihmisiä ja viidakossa on kiinnostavia perhosia.

Hockstetterin reippaat otteet työllistävät tuotannon lääkäriä. Max on vapaaehtoinen toimimaan jyrkänteen yli putoavana kantajana eräässä kohtauksessa, mutta hänen kokoamansa laskeutumisverkko ei toimikaan, ja hän putoaa sen läpi ja murtaa jalkansa. Hän joutuu viikon kulkemaan lastoitettuna.

Lady Helena saa muutamasssa päivässä tarpeekseen viidakko-oloista ja lähtee veneellä takaisin kaupunkiin. Siihen mennessä hän on kuitenkin ehtinyt jo vaikuttaa tuotantoon sen verran, että elokuvan nimi on muuttunut Scepter of the Voodoo Kingiksi. Käsikirjoittavat ovat tämän mukaisesti helisemässä. Copper tahtoo saada näyttelijöistään aitoja suorituksia pitämällä heidät alkukantaisissa oloissa viikkoja, ja tästä johtuen muukin tuotanto joutuu elämään primitiivistä leirielämää. Joitakin tämä hieman haittaa, ja varomattomimmat Kilweedin miehistä saavat ripulin.

Renata pääsee Hockstetterin johdolla toinen toistaan vaarallisempiin stuntteihin, joista jokaisen hän suorittaa taitavasti ja vahingoittumatta. Kuvausryhmän johtaja kysyy, suostuisiko Renata tekemään kohtauksen, jossa sankari roikkuu lentokoneen alapuolella ja kiipeää ylös sen rakenteita. Renata sanoo harkitsevansa asiaa.

Pakosalle


Kuvausten puoliväliin on suunniteltu usean päivän tauko, mutta käsikirjoitusmuutoksista johtuen näyttelijöiden osalta tauko leikataan vain viikonlopun pituiseksi. Elaine Shepard käy kuitenkin juttelemassa Siegfriedin kanssa, ja kertoo olevansa hetken rentoutumisen tarpeessa. Voisiko Siegfried lennättää hänet ja Johnny Mackin yhdeksi illaksi Montego Bayhin? Elainen ystävä on perustanut sinne yökerhon, ja samalla voisi käydä kunnolla kylvyssä sekä nauttia yhden yön sivistyneestä hotellihuoneesta. Siegfried suostuu tähän. Ohjaajalle asiasta ei kerrota.

Perjantai-illan saapuessa täydennysvene saapuu leiriin, mutta veneessä on jotain hämminkiä käynnissä. Käy ilmi, että vene on ollut tuomassa leiriin jaguaaria Kingstonin eläintarhasta, mutta eläin oli jotenkin onnistunut avaamaan häkkinsä ja hyppäämään jokeen. Se oli uinut tiehensä, ja kastellut samalla eläintarhan edustajan. Viidakkoon häipynyt, ihmisiin tottunut suuri kissapeto on sinänsä riittävän huono asia, ja Max tuohtuu siitä, ettei hänelle tai Benille oltu kerrottu, että moista oltiin tuomassa paikalle. Tämä oli kyllä ollut aikeena, mutta jossain päin produktiota oli tapahtunut tietokatko. Gaspar nuuhkaisee kerran häkkiä, ja järkyttyy haistaessaan 80-kiloisen kissan.

Jaguaari on arvokas eläin, ja Gerard toivoo, että Max voisi vangita sen elävänä; Max sanoo voivansa yrittää, muttei lupaa tuloksia. Samalla kun Ben kertoo leirille tapahtuneesta ja kehottaa kaikkia pysymään valaistulla alueella ja olemaan menemättä yksin viidakkoon, Max käy muutaman kaverinsa kanssa jäljittämässä suurta kissaa. Se on mennyt viidakkoon nopeammin kuin kukaan haluaa seurata, ja tuntuu pysyttelevän leirin lähistöllä. Pimeän tultua ei ole järkevää lähteä sitä seuraamaan.

Siegfried ja tähdet lähtevät lentokoneella huoltoretkelle. Heidän haettavien tarvikkeiden listaansa päätyy verkkoja ja tainnutusnuolia jaguaarin kiinniottamiseksi. Voi olla hyväkin saada tähdet hetkeksi pois leiristä, nyt kun sen lähellä on oletettavasti vaarallinen suurpeto.

Uhkapeliä Montego Bayssa


Domingo VillalobosMontego Bayn kaupunki on Jamaikan pohjoisrannalla. Hyvässä hotellissa kolmikko pesee mudat ja liat pois, ja nauttii illan ensimmäiset drinkit. Sen jälkeen he suuntaavat Escalera Real -yökerholle, jonka omistaa kuubalainen Domingo Villalobos. Yökerho on hieno ja asiakaskunta varakasta, mutta Siegfried luokittelee Villalobosin nopeasti hyvin käyttäytyväksi gangsteriksi. Joka tapauksessa hän toivottaa Elainen ystävineen lämpimästi tervetulleeksi. Yökerhossa soittaa jazz-orkesteri ja tanssiminen on hauskaa.

Kolumbian viidakossa viimeksi tavattu englantilainen biologian opiskelija Arthur Doult sattuu myös olemaan paikalla. Doult kertoo olevansa Montego Bayssa kesälomallaan, ja odottamassa Oxfordin yliopiston ornitologisen seuran ihmisiä, jotka hänen on määrä viedä Kolumbiaan katsomaan ritarihaukkoja. Hän kertoo inkatemppelin lähellä professori Hastingsin sekä Reddyn tulevan tällä hetkellä melko hyvin toimeen keskenään: professori Hastings seuraa lintujaan, Reddy kuoriaisiaan.

Illan edetessä Villalobos kutsuu Siegfriedin, Johnny Mackin ja Elainen yläkertaan pelaamaan. Näin kuvernöörin selän takana uhkapeleistä ei välttämättä makseta kaikkia veroja, ja tuloksena panokset ovat kovat. Parin rulettikierroksen jälkeen nelikko päätyy pelaamaan pokeria. Suurehkojen rahapanosten jälkeen Villalobos vie panoksia henkilökohtaisempaan suuntaan: ensin pöydässä ovat Siegfriedille jäänyt Alhatocobin veitsi, Elainen korvarenkaat, Johnny Mackin nimikirjoittama harvinainen jalkapallokortti sekä VIP-passit kaikille Villalobosin klubeille. Elainen voitettua nämä panokset kohoavat entisestään. Siegfried voittaa Villalobosilta Mercedes Benzin, Elainelta romanttisen viikonlopun sekä Johnny Mackiltä lupauksen avata jalkapallokausi stadionilla (tai koska Siegfried ei omista stadionia, mikä tahansa muu sopiva työpalvelus joka maatilalla kasvanut roteva alabamalainen voi toimittaa).

Tämän voiton jälkeen Siegfried epäilee panosten olevan nousemassa aivan liian korkeiksi, ja hän koettaa hienovaraisesti ohjata itsensä sekä tähdet pois pöydästä, mutta Villalobos onnistuu ylipuhumaan kaikki vielä yhteen kierrokseen. Siegfried ei keksi tapaa nousta pöydästä käyttäytymättä moukkamaisesti, ja niinpä hän päätyy pelaamaan erittäin korkeilla panoksilla. Elaine panee peliin puolen vuoden pestin laulajana, Villalobos huvijahtinsa avaimet, Johnny Mack talonsa Woodland Hillsissä, ja Siegfried raskaan harkinnan jälkeen talonsa Kingstonissa. Kierros on intensiivinen ja kuumottava, mutta lopulta Siegfried selviää täpärästi voittajana. Villalobos vaikuttaa ottavan tappion hyvällä mielin, ja tarjoaa kaikille shampanjaa.

Kun näyttelijät ovat lähdössä kotiinpäin, Siegfried on hieman huolissaan heidän turvallisuudestaan. Hän ei otakaan yökerhon henkilökunnan tilaamaa taksia, vaan kolmikko lähtee kävelemään hotelliaan kohti. Heidän takanaan tuntuu kävelevän pari epäilyttävän näköistä miestä, mutta siinä vaiheessa he näkevät toisen taksin ja ottavat sen. He pääsevät hotellilleen turvaan. Siegfried ojentaa voittamansa auton avaimet hotellihenkilökunnalle ja pyytää näitä noutamaan Mercedes-Benzin tänne.

Viidakon yö


Auringonlaskun aikaan leirissä on paljastunut uusi kriisi: jaguaarin karkaamisen aiheuttaman hämmennyksen turvin joku varasti veneessä olleen palkkarahalaatikon. Perjantai-illan palkkoja ei voidakaan maksaa. Ben ja Renata tutkivat veneen huolellisesti niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, mutta laatikkoa ei löydy. Sen sijaan käy ilmi, että joku on tiirikoinut jaguaarin häkin auki, ja pitänyt huolta siitä, että eläin pystyi pakenemaan. Veneellä saapui kymmenen uutta Kilweedin duunaria, ja näyttää melko varmalta, että häkin avasi ja laatikon vei joku heistä.

Kilweed sanoo, että jos hänen miehensä eivät saa palkkarahojaan, hän ei tiedä mitä seuraa. Gerard rauhoittaa tilannetta ilmoittamalla, että nykyisestä kriisitilanteesta johtuen palkat jaetaan vasta lauantaiaamuna; hän lähettää palaavan veneen mukaan viestin, että tuotantoyhtiö nostaa pankista uuden summan rahaa ja tuo sen aamulla leiriin veneellä. Nykyinen palkkarahalaatikko olisi myös hyvä löytää; se on oletettavasti maissa jossakin, ja varas yrittää tilaisuuden tullen avata sen sorkkaraudalla. Pimeässä etsinnät ovat kuitenkin melko toivoton ajatus.

Yön tullen Ben on organisoinut leirin vahtivuorot, ja pitää huolta siitä, että joku Tadley Venturesin ihminen on jatkuvasti valveilla, siltä varalta että jaguaari tulee leirin lähelle. Keskellä yötä Gaspar alkaakin murista ja luimistella. Jaguaari on jossain lähistöllä.

Kukaan ei halua lähteä pimeyteen mahdollisesti saaliinhimoisen kissapedon jäljille. Sitten Volkmar ilmestyy Tadley Venturesin laavuun, ja kertoo kiihtyneenä, että pensaikossa huussien lähellä on vainaja. Renata ja Gaspar lähtevät hänen kanssaan katsomaan, ja tosiaan, pensaikkoon on heitetty yksi Kilweedin vastatulleista miehistä. Hän on selvästi kuollut, hänen paitansa on kauttaaltaan veressä useiden veitseniskujen jäljiltä. Häntä ei ole tapettu tässä, vaan ruumis on kannettu muualta (oletettavasti kahdella kantajalla), ja hetken haeskelun jälkeen näyttää siltä, että verijäljet tulevat Kilweedin työläisten leirin suunnasta.

Sitten viidakosta kuuluu vertahyytävä parkaisu. Ben, Max ja pari Maxin kaveria ottavat kiväärit ja soihdut, ja lähtevät puiden lomaan. Karjunta ei kuulosta kuolinkorinalta, joten ryhmä etenee nopeasti ehtiäkseen apuun.

Jokin liikahtaa puissa ryhmän yläpuolella, ja Ben ampuu sitä kiväärillään. Hän ei osu hämärään hahmoon, mutta sen sijaan soihtuja kantanut Max tuntee niskassaan piston. Häntä on ammuttu pienellä nuolella, ja nuolen kärjessä on myrkkyä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kuin Maxia on myrkytetty, ja pulssinsa sekä myrkyn maun perusteella hän veikkaa, että kyseessä ei ole tappava myrkky, vaan kenties rauhoittava - tai ehkä jopa hallusinogeeni.

Jaguaaria tai parkuvaa miestä ei löydy, mutta tuntuu siltä, että kyseessä oli vain pyrkimys houkutella vartijat viidakkoon. Ryhmä palaa takaisin. Max sanoo olevansa kunnossa, mutta tarvitsevansa vahvaa kahvia. Samalla kun Ben liittyy Renatan seuraan huolehtimaan leiristä löytyneestä vainajasta ja toimittamaan sen lääkärille, Volkmar menee vahtimaan että Max pysyy kunnossa. Max vetäytyy äänimiesten mökkiin kahvin kanssa, ja sitten yhtäkkiä hän näkee edessään tuolilla istuvan miehen, joka on samalla myös jaguaari. Jaguaari kysyy, missä alamaailman avain on ja mitä sille on tehty.

Max pyytää Volkmaria hakemaan Benin, koska hän alkaa nyt puhua sekavia. Sitten hän ryhtyy juttelemaan jaguaarin kanssa. Jaguaari vahvistaa, että alamaailman avain on Siegfriedin hallussa oleva mayalainen sauva, ja että se on palautettava vartijoilleen, jottei kukaan käyttäisi sitä avatakseen alamaailman portin. Hän kertoo, että se pitää joko palauttaa hyvällä sitä hakeville kuolevaisille, tai Alhatocob hakee sen väkisin, ja murhaa kaikki jotka ovat hänen tiellään. Kumpikin näistä tahoista tahtoo vain pitää avaimen turvassa, mutta Alhatocobin kohtaaminen on paljon epämiellyttävämpää.

Volkmar hakee Benin, mutta Max ei olekaan enää äänikopissa, vaan on kävellyt viidakkoon. Ben, Renata ja Gaspar saavat hänet kiinni. Max kulkee eteenpäin kuin unissaan kävellen, ei kuule muiden ääniä, ja tajuaa Benin olevan paikalla vasta kun tämä astuu hänen eteensä. Jaguaari häviää Maxin näkökentästä, ja hän oivaltaa olevansa viidakosta. Hän puhuu henkimatkoista ja jaguaarihengen kohtaamisesta, mutta hänen todetaan olevan sekava, ja lähetetään nukkumaan. Hän oksentaa enimmät myrkyt pois, syö ja juo, ja vetäytyy yöpuulle.

Loppuyö sujuu vailla välikohtauksia. Ben valvoo pitkään Gerardin kanssa, ja käy läpi mahdollisuuksia. Palkkarahojen varastaminen on vetänyt budjetin hyvin tiukalle, eikä yhtiöllä ole yksinkertaisesti varaa keskeyttää kuvauksia; jos Gerard vaatisi moista, hän arvelee että hänet vain erotettaisiin. Tavalla tai toisella murhaaja on löydettävä ja jaguaarin muodostama vaara neutraloitava; juristit saavat sitten jälkeenpäin selvitellä korvausvaatimuksia.

Kaksi arvoitusta


Montego Bayssa Siegfried saa aamulla kuulla, että joku on polttanut hänen voittamansa auton ja huvijahdin. Ilmeisesti Villalobos onkin huonompi häviäjä kuin miltä vaikutti. Molemmat oli toki vakuutettu, mutta vakuutusyhtiö on kuubalainen. Aivan helposti ei siltä välttämättä rahoja takaisin saa. Aamiaisella Siegfried palauttaa elegantisti Johnny Mackille tämän talon avaimet.

Kaikki tilatut varusteet on saatu, joten kolmikko lentää takaisin leiriin. Siellä ohjaaja Copper ei ole erityisen riemuissaan tähtiensä pakotetun metodinäyttelemisen katkeamisesta, ja lähtee oitis kaikkien kolmen kanssa monen tunnin marssille kohti läheisen vesiputouksen huipulla sijaitsevaa kuvauspaikkaa.

Tuotantoryhmälle kerrotaan edellisyönä tapahtuneesta murhasta. Gerard käyttää lentoveneen radiota ilmoittamaan rikoksen poliisille, ja muutaman tunnin kuluttua paikalle saapuukin veneellä kolonialistinen rikostarkastaja avustajineen tutkimaan tapahtunutta. He vapauttavat Benin ja Gerardin velvollisuudesta kuunnella enimmäkseen hyödyttömiä lausuntoja edellisyön tapahtuneesta. Ensin poliisitarkastaja tuntuu suhtautuvan Beniin epäluuloisesti, mutta sitten hän havaitsee Kilweedin, ja tästä tulee paljon tärkemäpi epäilty.

Max pohtii keinoa ottaa jaguaari kiinni. Hänen paikallisuskoja paremmin tuntevat kaverinsa työporukassa sanovat hänen kohdanneen näyssään jonkin jaguaarijumalista. Viidakossa käynti paljastaaa myös, että eilisiltana jaguaari oli tosiaan käynyt aika lähellä, mutta sen jälkien lisäksi viidakosta löytyy myös pehmeiden tossujen jalanjälkiä. Kaikesta päätellen jaguaarin oli kohdannut joku ihminen, mutta kumpikaan ei ollut säikähtänyt toista. Kukaan leirissä työskentelevistä tuskin käytti tuollaisia kenkiä, tai ampuisi myrkkynuolia puhallusputkista. Paikalla on selvästi joku ulkopuolinenkin. Arvellaan, että uhraaminen jaguaarijumalalle voisi johtaa parhaiten eläimen kiinni saamiseen.

Illan tullen Tadley Venturesin ryhmä, sekä Volkmar, istuutuvat käymään läpi tilannetta. Käsillä on selvästi kaksi erillistä ongelmaa (sekä Villalobos Montego Bayssa, mutta hän tuskin täällä vaikuttaa): palkkarahavarkaus on eskaloitunut murhaksi, ja viidakossa joku ampuu myrkkyjä ja haluaa mayalaisen sauvan takaisin. Benista näyttää siltä, että murhattu veneellä saapunut työmies (Bob) oli vapauttanut jaguaarin ja varastanut palkkarahat, ja sen jälkeen joku tai jotkut Kilweedin seurueesta olivat puukottaneet hänet hengiltä. Zelig tietää lisätä tähän, että jo aiemmin Kilweedin porukka oli pimittänyt Beniltä ja Maxilta tiedon tulossa olevasta jaguaarista; joku oli selvästi suunnitellut, että jaguaarin saapumisen hämmennyksessä rahakirstun voisi viedä. Zelig on jäljittänyt tiedon pimityksen Mike-nimiseen päällysmieheen Kilweedin porukassa.

Jaguaari puolestaan on törmännyt viidakossa mayalaista sauvaa haluavaan tahoon. Sauva on kuitenkin Siegfriedin kartanolla Kingstonissa. Max kertoo jaguaarin sanoneen, että sauva pitää luovuttaa ihmiselle, joka tietää kysyä sitä oikeilla sanoilla - tietää pyytää alamaailman avainta. Sauvan luja rakenne ja monimutkainen muoto tuovat tosiaan mieleen jonkinlaisen jättimäisen avaimen, jos sitä tahtoo sillä tavoin katsoa. Ollaan erimielisiä siitä, voiko sauva oikeasti olla kirottu - Zelig ei selvästikään usko moiseen hölynpölyyn - mutta on kiistatonta, että sen perässä on aiemmin juoksennellut vaarallinen murhaaja. Seigfried toteaa, että voisi kyllä luovuttaa sauvan sen oikealle omistajalle, mutta ei tiedetä, miten sellaisen voisi tavoittaa. Jaguaari antoi ymmärtää, että sellainen ottaa myöhemmin yhteyttä.

Jaguaarijumalalle uhraaminen ei tuota toivottua tulosta: eläin ei kävele ansaan.

Ratkaisuja


Seuraavana päivänä Hockstetter kuvaa hengenvaarallisen lentokoneesta riippumisen. Siegfried lentää koneella matalalla, Renata roikkuu sen alapuolella ja kipuaa ylös rakenteita. Stuntti onnistuu erinomaisesti, ja sen jälkeen Siegfried ja Renata juhlivat viskillä.

Kilweed käy juttelemassa Benille murhasta. Hän sanoo saaneensa selville murhaajan henkilöllisyyden, mutta tahtoo poliisin poimivan talteen ainoastaan tämän ja jättävän loput hänen miehistään rauhaan. Selvästi melkoisella joukolla duunareista on jotain rikollistaustaa, ja vaikka murhan oli tehnyt vain yksi mies, toinen oli auttanut häntä jälkien siivouksessa. Kun Ben lupaa apunsa, Kilweed kertoo, että Mike-päällysmies oli veriteon takana. Tämä sopii melko hyvin Benin arvioihin: ilmeisesti Mike piti huolta siitä, että tieto tulossa olevasta jaguaarista ei levinnyt, ja järjesti Bobin avaamaan häkin sekä viemään rahat. Sitten hänelle ja Bobille tuli jotain erimielisyyttä, ja Mike oli päättänyt puukottaa tämän. Ben vie hieman editoidun version teoriastaan poliisitarkastajalle, ja melko pian Mike lähtee leiristä käsiraudoissa. Rahalaatikko pysyy kateissa, mutta Gerard arvelee, että tämä on aivan hyväksyttävä tappio.

Pacal TorresTemppelikulissien rakennustyömaalla Maxille tulee puhumaan nuori mies, jonka hän kuvittelee ensin olevan Kilweedin väkeä. Yllättäen mies kuitenkin pyytää alamaailman avainta itselleen, ja selvästi tietää mistä puhuu. Max kutsuu hänet juttelemaan Siegfriedin kanssa.

Pacaliksi esittäytyvä mies sanoo olevansa mayalainen pappi, ja hakeneensa sauvaa jo pitkään. Sauvalla on mahdollista avata portti alamaailmaan, mutta näin ei saa tapahtua tänä maailmanaikana. Hän oli alunperin palkannut Ozalinen viemään sen Mister Maungilta, mutta tämä ei ollut täysin onnistunut. Hän tietää Alhatocobin olevan myös sauvan perässä, ja sanovan, että paras turva on antaa sauva hänelle, mitä pikemmin, sen parempi. Siegfried lupaa näin tehdä.

Pacal on ilmeisesti eilisiltana kohdannut jaguaarin metsässä hiipiessään, sitten päättänyt houkutella Tadley Venturesin ihmisiä metsään ja ampunut Maxia myrkkynuolella saadakseen tilaisuuden haastatella tätä sopivan sekavassa tilassa. Jaguaarijumalia seuraava Pacal sanoo kysyttäessä, että voi johdattaa paenneen kissapedon rauhallisesti takaisin häkkiinsä seuraavana yönä.

Pacalille kuitenkin kerrotaan, että Bill Nightingale on tehnyt sauvasta kopion. Pacal huolestuu tästä, mutta sanoo, että vaikka se onkin huono juttu, sentään Nightingalella ei ole hallussaan hopealautasia, jotka kertovat tiedon paikasta, jossa avainta on käytettävä - että hopelautaset upposivat mereen viime jouluna. Mutta lautaset ovat sittemmin löytyneet, ja kuukausi sitten junamatkalla Port Antonioon Nightingale oli piirtänyt itselleen kopiot niissäkin olleista kuvioista.

Tämän kuuleminen on Pacalille järkyttävä tieto. Nightingalella on nyt siis sekä avain että pääsy sijaintiin, jossa sitä voi käyttää - kiellettyä tietoa, jonka osat on varmuuden vuoksi vuosisatoja pidetty erossa toisistaan. Nyt amerikkalainen liikemies voisi tehdä sen, mitä kenenkään ei pidä koskaan tehdä: käyttää avainta avaamaan portti alamaailmaan.

On epäselvää, mitä tämä todellisuudessa tarkoittaisi, mutta etenkin yliluonnolliseen uskovasta Maxista tämä kuulostaa hyvin huolestuttavalta. Renata tekee ristinmerkkejä pakanallisten riittien ja mustan magian varalta. Beniä kismittää, että Nightingale on onnistunut jallittamaan Tadley Venturesia joka käänteessä, hankkimaan itselleen kaikki hyödyt ja langettamaan heille kaikki hankaluudet. Yleinen tunnelma on, että Nightingale pitää jotenkin pysäyttää. Ainoastaan Siegfriedillä on tämän suhteen hieman epäilyksiä; amerikkalainen on kuitenkin toiminut melko herrasmiesmäisesti tähän saakka.

Jaguaari sentään palaa seuraavana yönä syötille ja saadaan vaivattomasti kiinni, kuten Pacal lupasikin. Siegfried lentää seuraavana iltana Kingstoniin. Sauva palautetaan Pacalille. Pacal kertoo oman temppelinsä väen jo ottaneen yhteen Nightingalen miesten kanssa vastaan viime vuoden lopulla, ja jo hävinneensä yhden tulitaistleun yrittäessään saada sauvaa tältä takaisin. Hän lähettää sähkeen mantereelle varoittaakseen tovereitaan siitä, että Nightingalella on nyt kaikki, mitä he ovat yrittäneet estää häntä saamasta.

Myös lady Helenalle kerrotaan uutiset. Hän sähköttää British Museumiin ja tilaa tarkat valokuvat mayalaisista lautasista. Nightingalenkin toimet selvitetään; hän näyttää ottaneen Jamaikalta laivan Nicaraguaan, jossa hänellä on tila. Lady Helena tuntuu olevan sitä mieltä, että Tadley Venturesin olisi syytä selvittää Bill Nightingalen aikeet, ja ehkä jopa estää ne. Tarkemmat suunnitelmat jäävät vielä tekemättä, koska elokuvan kuvausten pitäisi jatkua vielä pari viikkoa.


Pelinjohtajan kommentteja


Kuvauksesta puuttuu paljon yksityiskohtia, koska niitä oli pelissä aivan hirveästi.

Hulvaton peli, kombinaatio typerää komediaa ja yliluonnolliseen viittaavaa seikkailutarinaa. Olin lopputulokseen todella tyytyväinen - älytön elokuvameininki loi hyvät puitteet niin tavalliselle kuin epätavallisellekin etsivätyölle.


<-- 007: Vaanija pimeydessä - 009: Talladega Hill -->


CategoryPelit


There are no comments on this page.
(C) Dare Talvitie 2015 :: Runs on GURPS :: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki