Revision [420]

This is an old revision of Xibalba020 made by AdminDare on 2019-03-05 15:31:38.

 

020: Aarteet avaruudesta


<-- 019: Tuomiopäivän kivi - 021: -->

"plaa."
- joku

 


Kingston, Jamaika, maanantai 7.3. 1938


 (image: http://xibalba.karmavector.org/images/team_moros.jpg) Royal Caribbean -klubilla lady Helena on puhunut Tadley Venturesin ryhmän mukaan tapaamiseen. Hänen majesteettinsa hallituksen ilmailuministerin virkamies nimeltä Norman Blunkett on lentänyt Kingstoniin, tarkoituksenaan käynnistää ensimmäinen vaihe Morosin luonnontieteellistä tutkimusta. Nopeasti koottuun työryhmään kuuluvat tohtori Jane Edwards (geologi), Fred Hoyle (matemaatikko) sekä Britanniasta tuotu vahvistus, tohtori Peter Anderson (kemisti). Tadley Ventures on tuotu mukaan tiedepuolen asiantuntijoina, vaikka heidän oikeat meriittinsä alalta vaihtelevat vähäisistä fiktiivisiin. Zelg on sentään oikea insinööri. Operaatio toimii hävittäjä HMS Morleylta käsin; aluksen komennossa on komentajakapteeniksi ylennetty Davies laivaston tiedustelusta. Davies ei selvästikään ole hyvillään siitä, että epäilyttävä Tadley Ventures on mukana tässä hankkeessa, mutta Blunkett on vastannut tähän vain, että lady Helenalla on kuvernöörin luottamus, ja niinpä myös hänen luottamuksensa.

Blunkett haluaa kuulla tutkimusprojekteista, jotka ryhmä voisi tällä kokoonpanolla toteuttaa. Budjetti on ilmeisesti varsin pieni - suurin panostus tulee sotilasaluksesta, jolta käsin operaatio toimii. Edwards haluaa tutkia seismologisia vaikutuksia. Anderson tahtoo näytteitä meteoriitista. Todetaan, että näytteiden kerääminen merenpohjasta sekä osuma-alueen pohjan kartoitus muutenkin on tarpeen.

Kokous ei ole pitkä. Blunkett hyväksyy tutkimussuunnitelman, ja totaaa tohtori Edwardsin olevan tiedepuolen päällikkö senioriteetin vuoksi. HMS Morley on lähdössä vielä samana aamupäivänä liikkeelle, ja laivaan pakataan Zeligin kaipaamaa teknistä mittaus- ja tutkimusvälineistöä. Muista aluksista seudulla tiedetään, että sir Cliven Cassandra on ainakin ollut lähistöllä, ja saksalainen sukellusvene U-34 oli saapunut Karibianmerelle ennen kuin Moros iskeytyi. Epäilemättä muitakin alueelle pian saapuu; se on kuitenkin kansainvälisillä vesillä.

Renata ja Siegfried käyvät Delfiinillä tekemässä osuma-alueen pikaisen tarkistuksen. Kymmenien kilometrien paksuinen, merenpinnasta pilvien tasolle yltävä sumualue vallitsee 120 kilometriä Jamaikasta etelään. Sumussa radio toimii surkeasti ja kompassi pyörii miten sattuu. Navigointi oletetulle alueelle johon Moros osoui on vaikeaa, ja korkeusmittarin kalibraatiokin on pielessä; vesilasku on töyssyinen. Merivesi on pari astetta lämpimämpää kuin voisi olettaa. Siitä kerätään näytteitä, ja Zeligin mukaan lähettämällä geigermittarilla varmistetaan, että merkkejä radioaktiivisuudesta ei ole. Renata käy pikaisesti sukeltamassa ja toteaa näkyvyyden pinnan alla olevan verrattaen huono - vain viitisentoista metriä, kun se normaalisti olisi täällä lähempänä kuuttakymmentä. Meteoriitti on myllännyt meren. Pohja on arviolta kahden kilometrin syvyydessä.

Näytteiden keräämisen jälkeen koneella lennetään sumumuurin läpi ja kierretään takaisin Kingstoniin.

Tällä välin Morley on jo päässyt lähtemään. Blunkett ja lady Helena ovat jääneet kaupunkiin toimimaan taustatukena, muu ryhmä on laivalla. Ben tarkistaa hävittäjän turvallisuuden. Zelig valtaa konepajan. Max juttelee aliupseeriston kanssa. Laiva saavuttaa iltaan mennessä sumuverhon reunan, ja sukeltaa sisään jonkin matkaa. Tutkijat keräävät näytteitä ja kaikuluotaavat pohjaa, mutta ainakaan täällä kaukana mitään kovin epätavallista ei löydetä. Yö vietetään verhon länsipuolella.

Renata ja Siegfried ehtivät pikaisesti tavata Tania Hockstetterin, joka on niinikään lähdössä Morosin perään, mutta amerikkalaisessa retkikunnassa. Kansainvälistä yhteistyötä ei olla virallisesti tekemässä - sekä britit että amerikkalaiset tahtovat toimia omillaan - mutta Hockstetter ja Tadley Venturesin työntekijät pitävät tätä hölmönä. He vaihtavat radiotaajuuksia, jotta voivat tarvittaessa viestiä toisilleen. Yön Renata ja Siegfriefd viettävät mukavasti Siegfriedin talolla.

Sumuun


Merikortti Morosin iskemästä. Sumu yltää noin 20 km päähän keskipisteestä.
Aamulla Siegfried ja Renata lentävät Morleylle. Lentoonlähtiessä nähdään amerikkalaisten tutkimusalus: se on valtavan kokoinen Texacon tankkeri. Moisen aluksen lähettämistä pidetään vähän omituisena, mutta amerikkalaisten kai on oltava kaikessa suurempia.

Tunnissa Delfiini löytää Morleyn. Lentovene kiinnitetään vaijerilla hävittäjän perään, ja hävittäjä suuntaa usvamuuriin. Jo ulkopuolelta on otettu paljon näytteitä, mutta tiedeväki haluaa tarkempaa dataa.

Sisällä suunnistaminen on vaikeaa, mutta kaikuluotauksen avulla löydetään ensimmäinen kiintoisa kohde: Eve's Ridge -niminen merenalainen rinne, jossa pohja kohoaa 2000 metristä vain hieman yli 300 metriin. Meteoriitti ei ainakaan ole pyyhkinyt rinnettä olemattomiin, ja kaapeleilla nostetaan näytteitä.

Zelig näyttää Renatalle laivan varastossa olevan Britanniasta tuodun Tritonia-syväsukelluspuvun, jonka pitäisi toimia 370 metriin saakka. Jos jossain haluttaisiin käydä fyysisesti vilkaisemassa maisemia, tämä olisi paras paikka, Tritonia väline, jolla sen voisi tehdä ja Renata henkilö, jolla on kokemusta kypäräsukelluksesta ja vedenalaisesta ympäristöstä. Zelig on varmistanut laitteen toimintaa ja on sitä mieltä, että sen avulla uskaltaa käydä pohjassa.

Ben on kuulevinaan sumun läpi ääniä - ehkä toisen aluksen. Tähystysmatruusi vahvistaa kuulleensa samaa. Lähellä saattoi olla toinenkin laiva. Mitään merkkiä siitä ei kuitenkaan näy.

Tohtori Edwards haluaisi ensi tilassa saada näytteen meteorin osumapaikasta. Niinpä Morley lähtee sumun läpi itäänpäin, kohti alueen keskipistettä. Kompassi on hyödytön, mutta Maxilla on ilmiömäinen suunnantaju ja hän päätyy ohjaamaan alusta. Kellon ja nopeusmittarin avulla hän arvioi hetken, jolloin alus on suunnilleen siinä pisteessä, jossa Moros iskeytyi pohjaan.

Kilometrikaupalla kaapelia lasketaan veteen kun erilaisilla keinoilla koetetaan kiskoa pohjasta näytteitä. Tulokset ovat melko laihoja. Meteoriitin isku on putsannut pohjasta kaiken irtonaisen maa-aineksen ja jäljellä on ainoastaan peruskalliota kaksi kilometriä pinnan alapuolella. Ainoastaan pieniä kivisiruja saadaan ylös, eikä noin syvällä magneetissakaan riitä akku. Veden lämpötilamittaukset kertovat, että meri on myllerretty pahasti, mutta Edwards toteaa parin tunnin jälkeen, että ainakaan ei ole mitään syytä uskoa, että maankuoressa olisi reikä. Ei tämä ollut todennäköistäkään: Karibianmeren pohjakallio on paksua ja vailla vulkaanisia railoja.

Kohtaaminen


Jälleen tähystäjille tulee sellainen olo, että sumussa on jokin muukin. Sumutorven soittamista harkitaan, mutta siihen ei kuitenkaan ryhdytä. Tieto siitä, että alueella on saksalainen sukellusvene huolestuttaa. Ben aavistaa pahaa, ja kenties haistaa jotakin: hän komentaa Tadley Venturesin työntekijöitä menemään matalaksi. Hetkeä myöhemmin konekiväärin sarja osuu hävittäjän paapuurin puolen runkoon.

Vaikka hävittäjä ei ole varsinaisessa taisteluvalmiudessa, se pystyy kevyillä aseilla vastaamaan tuleen saman tien. Renata, Zelig ja Ben suojautuvat kannen alle samalla kun Morleyn omat konekiväärit avaavat tulen. Komentakapteeni Davies määrää aluksen peruuttamaan, mutta sen takana on Siegfriedin lentokone. Siegfried sukeltaa kannelta veteen ja ui Delfiinin luo, mutta hän on hieman liian hidas. Hän onnistuu pääsemään sisään koneeseen juuri ennen kuin laivan kylki osuu siihen, mutta saa käynnistettyä moottorin ja kallistettua konetta siten, ettei hävittäjä kuin kolhaise koneen siipeä. Delfiini on Morleyn paapuurin puolella, siis hävitttäjän ja sitä ampuneen vihollisen välissä. Siegfried nostaa koneen kierroksia nopeasti, ajaa eteenpäin ja kohoaa ilmaan. Hän kääntyy vihollista kohti, ja sumun läpi näkyviin ilmestyy amerikkalainen tankkeri, joka ampuu Morleyta kansikonekiväärillään. Tässä ei ole mitään järkeä: amerikkalaiset ovat korkeintaan brittien kilpailijoita, ja sitäapaitsi tankkerille olisi itsetuhoisaa käydä hävittäjän kimppuun. Joku on hämännyt kuninkaallisen laivaston ja amerikkalaiset ampumaan toisiaan.

Konekivääri ei ole Morleylle vaaraksi, mutta hävittäjä avaa isoja aseitaan. Radio ei varsinaisesti sumussa toimi, mutta lähietäisyydeltä morsettaminen onnistuu. Siegfried lähettää "Tuli seis, amerikkalaisia" -morseviestin radiolla, ja kapteeni ottaa sen vastaan. Saman tien Siegfried lähetttää morsetusta myös Tania Hockstetterin kanavalla, ja pian tankkerikin lakkaa ampumasta. Hiljaisuus laskeutuu sumuun. Morley soittaa sumutorveaan, tankkeri vastaa, ja muutamaa minuuttia myöhemmin veneet vievät kenttäpuhelinkaapelin alukselta toisille.

Keneenkään ei ole osunut, tosin molemmilla laivoilla jännityksessä on tullut liukastumisia, nyrjähdyksiä ja kuhmuja. Molempien laivojen kapteenit ovat hyvin kireällä päällä, ja kumpikin syyttää toista ensin ampumisesta. Vaikuttaa kovasti siltä, että paikalla oli jokin kolmas taho. Yleisin veikkaus on Natsi-Saksan sukellusvene. Samalla kun britit jatkavat pohjan haravointia heille valkenee, että amerikkalaiset aikovat oikeasti käyttää käsittämättömän kokoista nuottaa ja koettavat sillä saada ylös pohjasta jotain. Nuotta vaatii kuusi kilometriä kaapelia: ei ihme, että käytössä on valtava Texacon tankkeri eikä mikään pieni sota-alus. Fred Hoyle arvelee, että amerikkalaisilla on brittejä varmaan 5-10 kertaa suuremmat mahdollisuudet löytää jotain - mutta siltikään mahdollisuudet eivät ole suuren suuret.

Ben käy varmuuden vuoksi tiirikoimassa itsensä tohtori Edwardsin hyttiin. Mitään epäilyttävää ei löydy: Edwards on varsin epäjärjestelmällinen, kirjeet ovat normaaleja perheasioita (hänellä on ilmeisesti tytär sisäoppilaitoksessa Englannissa, mahdollisesti avioton). Illan lähestyessä Morley lähtee takaisin länteen, ja viettää yön sumuverhon ulkopuolella, lähellä Eve's Ridgeä.

Siegfried on ajautunut koneellaan sumuun, eikä löydä enää laivoja. Niinpä hän suuntaa Kingstoniin. Hänen siivessään on vikaa, mutta hän onnistuu silti lentämään perille saakka.



Pelinjohtajan kommentit


Kuvaus kesken, mut jos kerrankin koettaisi tehdä tämän ajoissa


<-- 019: Tuomiopäivän kivi - 021: -->



CategoryPelit
There are no comments on this page.
(C) Dare Talvitie 2015 :: Runs on GURPS :: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki