022: Nalga de Maco


<-- 021: Kiristys - 023: Teurastamon nyrkit -->

"Aion nimetä seuraavan lapseni Siegfriediksi, vaikka se olisi tyttö."
- sissipäällikkö Felix

 


Kingston, Jamaika, kesäkuu 1938


 (image: http://xibalba.karmavector.org/images/lawrence_norcott.jpg) Vanha kuvernööri Edward Brandis Denham on menehtynyt saatuaan viimein kolmannen sydänkohtauksen. Lady Helena on hautaamassa häntä merellä, ja niinpä Ben kutsutaan toimistolle neuvottelemaan asiakkaan kanssa. Lawrence Norcott, Cambridgen yliopiston sihteeri Kingstonissa, haluaisi palkata yrityksen viemään jälleen tarvikkeita tutkijoilleen, koska edellinen kerta onnistui niin hyvin. Tällä kertaa tutkijat ovat säähavaintoasema Dominikaanisen tasavallan ja Haitin rajalla sijaitsevalla vuorella. Tarvikkeiden kuljetus on pulmallista, koska Dominikaanisen tasavallan armeija on juuri aloittanut alueella suuren operaation kumouksellisia sissejä vastaan, eikä seudulla ole turvallista liikkua. Valtaosa tavaroista odottaa kylässä vuoren juurella, mutta ne pitäisi jotenkin saada kuljetettua varsinaiselle asemalle, sotilaiden ja sissien läpi. Ben kyselee toimituksen yksityiskohdat, ja ottaa sitten keikan vastaan.

Tadley Venturesin toimiryhmä ottaa vastaan pari täältä tulevaa tavaraa (kaukoputkien linssejä) ja nousee seuraavana aamuna lentokoneeseen. Delfiini laskeutuu alkuiltapäivästä Pepillo Salcedon kylän rantaan Dominikaanisen tasavallan pohjoisrannikolla. Volkmar, Gaspar, ja Volkmarin itävaltalainen Tobias-niminen kaveri jätetään vahtimaan konetta. Satamavahteja vähän voidellaan, jotta varmistuisi, että kone pysyy tallella. Benin ja Siegfriedin haastattelema Tobias vaikuttaa riittävän luotettavalta. Gaspar jää myös koneelle.

Vuokrataan rämä auto, ja sillä suunnataan sisämaahan. Surkea tie mutkittelee 80 kilometriä sisämaahan, mutta Ben ajaa nopeasti ja hyvin. Tienviittoja ei ole, mutta paikallisilta kysymällä reitti löytyy. Viiden aikoihin ryhmä saapuu Rio Limpion pikkuiseen kylään. Kymmenen kilometrin päässä lännessä on Haitin raja, ja viisi kilometriä etelässä kohoaa kahden kilometrin korkeuteen Nalga de Macon vuori, jonka huipulla sijaitsee Marylebone Ridgen säähavaintoasema.

Rio Limpio on yhden kadun kylä, jossa on Trujillon patsas, kirkko, posti, sekatavarakauppa ja cantina. Kylästä ei pidemmälle pääse enää autolla. Kylässä on paikalla myös melkoisesti Trujillon sotilaita, jotka suorittavat partiointia lähiseuduilla. Kyläläiset koettavat olla joutumatta heidän tielleen. Trujillon viha haitilaisia kohtaan tiedetään, ja näin lähellä rajaa on vaikea sanoa, kuka on haitilainen ja kuka dominikaani. Rio Limpion postista löytyy 250 kilon paketit, jotka odottavat vientiä vuorille. Siegfried juttelee postitoimiston virkailijan kanssa. Tämä vaikuttaa kunnon Trujillo-fanilta, mutta pakettien sisältö on asiallinen.

Renata sabotoi autoa sen verran, etteivät sotilaat ainakaan aivan triviaalisti voi ottaa sitä omaan käyttöönsä. Kartoista katsotaan reittiä vuorelle. Nousemiseen menee ainakin yksi päivä, ja tavaroiden kuljettamiseen tarvitaan muuleja. Suurin osa kylän muuleista on töissä, joten Max joutuu pulittamaan kohtalaisen hinnan saadakseen kuusi eläintä vuokralle. Hän onnistuu löytämään myös paikallisoppaaksi Pedro-nimisen nuoren miehen. Cantinasta otetaan yösija, ja valmistaudutaan varhaiseen lähtöön seuraavana aamuna.

Karavaani kulkee


Lt. ZucaEnnen auringonnousua lähtevä kuuden muulin ja viiden ihmisen joukkue kohtaa sotilaiden tarkistusaseman, joka ei tahdo päästää siviilejä alueelle, jossa on kapinallisia. Siegfried koettaa puhua ja ostaa ryhmän läpi, mutta hänen tarjoamansa lahjussumma on niin kertakaikkisen valtava, että hän säikäyttää vartiokersantin. Tämä kutsuu paikalle luutnantin, joka tarjoutuu miehineen viemään tarvikkeet itse säähavaintoasemalle. Tästä kieltäydytään.

Pedro sanoo tietävänsä toisen reitin vuorelle, ja niinpä ryhmä palaa kylään ja poikkeaa peltojen kautta sademetsässä kulkevalle kapealle polulle. Eteneminen on hidasta ja päivä on hyvin kuuma. Muulit ovat käsittämättömiä eläimiä, joita Max ja Pedro tuntuvat ohjaavan suunnilleen mentaalisilla voimilla. Polku kiemurtelee ja kohoaa tasaisesti. Puolenpäivän aikaan pidetään pitkä tauko, ja kun keskipäivän auringon pahin paahde on ohitse, ryhmä nousee metsästä ulos avoimelle rinteelle. He ovat jälleen vuorelle johtavalla hieman suuremmalla polulla, parin kilometrin päässä kylästä. Nouseminen jatkuu, ja kun ryhmä kohtaa sotilaspartion, se piiloutuu pensastoon. Renata arvelee, että sotilailla on jokin tukikohta korkeammallakin.

Illan tullen ryhmä päätyy viidakkoisen jyrkänteen juurelle noin 1200 metrissä. Täältä löytyy puro josta voi täydentää vesivarastot. Koska yöllä liikkuminen ei maastossa ole turvallista, ryhmä leiriytyy ja jakaa vahtivuorot.

Yöllinen kohtaaminen


Viidakon yö on säkkipimeä. Alkuyöstä pimeyden läpi kantautuu paukauksia - kaksi kaukaista laukausta korkeammalta. Ne saavat vahdit pysymään valppaampina.

Sissipäällikkö FelixSiegfriedin vahtivuorolla pimeyden läpi kuuluu selvä kuiskaus "senor". Siegfried kierähtää pois petiltään ja huutaa hälytystä. Pimeydessä leirin lähellä on useita ihmisiä, mutta koska mitään valoa ei ole, ei kukaan osaa sanoa kuinka monta. Hetken aikaa vallitsee hankala standoff, mutta se muuttuu savukelahjoituksen myötä neuvotteluksi. Tulitikun valossa näkyy kolme kiväärein varustautunutta likaista laihaa miestä sekä pieni koira. He sanovat olevansa carrelaisia, Trujilloa vastustavia kumouksellisia, ja he haluavat ostaa tarvikkeita.

Felix osoittautuu reilun tuntuiseksi mieheksi, joka toimi aiemmin läheisessä kaupungissa agitaattorina mutta joutui pakenemaan viidakkoon kun Trujillo kiristi otettaan. Hän ja muut sissit (määrää ei kerrota) aikovat piileksiä täällä kunnes armeija lähtee kotiin. Heillä on kuitenkin pulaa kaikenlaisista tarvikkeista. Heille tarjotaan ryhmän ruuantähteet sekä tupakkaa, ja he ovat näistä riemuissaan. He haluaisivat ostaa myös kivääreihinsä ammuksia, mutta näitä ei tahdota myydä. Felix kertoo, että sotilailla on tarkkailupiste pari sataa metriä ylempänä, ja ryhmä nähdään kun se aamulla on noussut vähän matkaa. Hän tarjoaa kauppaa: sissit hämäävät sotilaita hetken, ja vastineeksi he saavat kiväärin ammuksia sekä muita tarvikkeita. Muut tarvikkeet voi jättää ristinmuotoisen kiven alle 300 metriä ylempänä. Tarjoukseen suostutaan, ja ammukset vaihtavat omistajaa heti. Sovitaan, että hämäys toteutuu puolenpäivän aikoihin.

Felix kertoo tietävänsä huipun säähavaintoaseman. Savukkeiden innoittamana hän kertoo, että siellä on tekeillä jotain kummallista: sen miehitys pysyy paikallaan tiiviimmin kuin kuvittelisi ja tuo käytökseltään jotenkin mieleen kaivosporukan joka on löytänyt vieraalta maalta timantteja tai kultaa. Tarkempaa tietoa hänellä ei ole.

Yhteisymmärrykseen pääsemisen jälkeen sissit katoavat pimeyteen. Pedro on kuin ei olisi heitä koskaan nähnytkään.

Huipulla


Viidakko antaa tilaa jyrkille kalkkikivirinteelle, jossa kulkeminen on hidasta. Puolenpäivän aikaan tapahtuu sovittu hämäys, ja ryhmä lähtee avoimelle maasto-osuudelle. Sotilaat eivät heitä häiritse. Vastaan tulee hutera silta, jonka yli muulit menevät yksi kerrallaan. Silta ylittää vain muutamia metrejä syvän rotkon, ja monet ryhmästä kiipeävät mieluummin rotkon kautta. Pohjalta löytyy ristinmuotoinen kivi, jonka alle Siegfried päätyy jättämään kiikarinsa sisseille.

Ylöspäin noustessa ilma viilenee hieman, mutta metsä ei enää suojaa auringolta. Iltapäivän lopussa 2000 metrissä saavutetaan viimein huippu. Korkeimmalla paikalla on risti sekä Trujillon pysti, ja etelärinteen alussa on muutamia rakennuksia. Kottikärryjä työntävä britti toivottaa ryhmän tervetulleeksi Marylebone Ridgen englantilais-ranskalaiselle säähavaintoasemalle. Yhdeksän nuorta jatko-opiskelijaa ja tohtoria riemuitsee tarvikelastista.

Tri Saint-Marcus, CambridgeTri de Pougy, SorbonneTarvikkeet viedään varastoon. Operaatiota johtavat kaksi nuorta tohtoria kutsuvat ryhmän sisään syömään kanssaan. Ruoka on yksinkertaista, mutta näköalat ovat hienot. Opiskelijat kertovat säähavainnoista ja etenkin Morosin putoamisen jälkeisistä muutoksista. Epäilemättä nämä nuoret ovat tosiaan ilmatieteilijöitä, mutta Felixin maininta siitä, että heillä on jokin salaisuus pysyy mielessä. Eristyneellä säähavaintoasemalla kuvittelisi ehkä olevan kuukausien jälkeen tylsempää kuin miltä täällä näyttää, mutta kortinpeluun ja laiskottelun asemasta ryhmä tuntuu innostuneelta ja motivoituneelta. Tämä on ehkä hitusen epätavallista.

Lawrence Norcottiin saadaan radioyhteys, ja hän sanoo Benille, että voisi olla suotavaa jos tutkijat tulisivat alas kunnes tilanne rauhoittuu. Tiedeporukalle korostetaan, että alueella on vaarallista, ja että täältä pitäisi lähteä ennenkuin sotilaat tai sissit aiheuttavat hankaluuksia. Tutkijat keskustelevat aiheesta pitkään, mutta ainakaan johtavat tohtorit eivät tahdo mennä mihinkään.

Pihaa katsellessaan Max huomaa lähes näkymättömän polun, joka lähtee alas etelärinnettä. Tohtori de Pougyn tarkkaillessa hän ei kuitenkaan lähde vielä alas sitä. Aurinko laskee, ja ryhmä jää säähavaintoasemalle yöksi. Kun tiedemiehet ja -naiset vetäytyvät nukkumaan, Ben ja Renata alkavat hiipiä ympäriinsä säähavaintoasemalla ja tutkia paikkoja. Max puolestaan on livahtanut alas pientä polkua pitkin. Polku vie puolitoista kilometriä metsikköön.

Asemalla on kaksi lukittua ovea: ensimmäinen on tohtori Saint-Marcusin oma huone. Toinen on täynnä pieniä kuokkia, kaivuuvälineitä ja muistiinpanoja aivan muista asioista kuin säästä.

Max löytää yön pimeydessä metsästä pienen aukion, jonka keskellä on pressun peittämä möhkäle. Sen alta paljastuu neljä metriä korkea litteä sirpale mustaa, sileää, terävää kiveä - samaa materiaalia kuin Morosin sirpaleet. Eräästä kohdasta kivimateriaali on kokonaan poissa, ja sen alta on paljastunut sisempi rakenne symmetristä kennostoa. 24 minuutin ja 59 sekunnin välein kennoston sisältä pilkahtaa valoa. Kivi on Morosin kappale, jotenkin lähes 800 kilometrin päässä putoamispaikasta.

Toimenpiteitä


Max palaa asemalle ja kertoo löydöstään. Renatan ja Benin löytämät kuvat ja mittaustulokset vahvistavat asian. Viimeiset pari kuukautta ryhmä on tutkinut lähinnä meteoriitin sirpaletta, joka heidän takapihalleen on laskeutunut. Siegfried kutsutaan mukaan neuvonpitoon.

Kappale on ilmeisesti lentänyt tänne Morosin törmäyksestä merenpohjaan: sen muoto on jokseenkin aerodynaaminen, joten on mahdollista, että se on liitänyt ja pudonnut rinteeseen aiheuttamatta uutta jättiläiskraatteria. Nyt se kuitenkin sijaitsee Trujillo-diktaattorin takapihalla, eikä sitä ainakaan hänelle tahdota antaa. Yhdeksän nuorta tieteentekijää ei kuitenkaan pysty sitä puolustamaan.

Aamiaisella Ben lyö kortit pöytään, ja kertoo Tadley Venturesin löytäneen kiven. Tutkijoista osa vaikuttaa helpottuneilta, osa uhmakkailta. Näiden aikeita kysellään: johtajat Saint-Marcus ja de Pougy eivät kummatkaan tahdo luovuttaa meteoriittia yhdellekään valtiolle. He haluaisivat sen tulevan koko ihmiskunnalle; pohditaan Kansainliittoa tai ehkä Yhdysvaltain lehdistöä. Kuitenkin juuri nyt se sijaitsee Dominikaanisessa tasavallassa, joten jos se paljastuu, se päätyy Trujillolle ja häneltä mahdollisesti Yhdysvalloille.

Veikataan, että siinä vaiheessa kun Tadley Ventures lähtee, Felix ja hänen nälkäiset sissinsä saapuvat verottamaan tutkijoiden ruokavarastoa. Sotilaat ovat varmaan arvioineet asian olevan samoin, ja on hyvin todennäköistä, että täällä puhkeaa tulitaistelu. Jos tutkijat jäävät tänne, he jäävät ristituleen, ja lisäksi sotilaat saattavat törmätä meteoriittiin.

Lopulta tullaan siihen tulokseen, että meteoriitti on kätkettävä, tutkijat lähtevät asemalta, ja ruokatarvikkeet tuhotaan. Viimeksimainittu on hankala päätös, mutta jos ne jäävät tänne, niistä tulee taistelu. Seuraava päivä käytetään hautaamalla meteoriitti hiekkaan ja karikkeeseen. Päivänvalossa nähtynä Morosin kappale on huolestuttava. On mahdotonta sanoa, onko se luonnonmuovaama vaiko valmistettu: kennorakenne on säännöllinen, mutta toisaalta, niin ovat jotkut luonnossa esiintyvät kristallitkin. Sisältä kuultava valo sykkii samaan tahtiin kuin Renatan pohjasta sukeltamat munamuotoiset murikat. Kappale painaa tonneja, ja sen saaminen alas vuorelta vaatisi isoja operaatioita - ei mitään, mikä olisi valtiolle mahdotonta kuitenkaan. Kappaleen koskettaminen tuo Maxille jotenkin mieleen syvällä Yucatanin cenoteissa olleen tyhjyyden. Kun hän mainitsee sen, Siegfried muistelee näkemäänsä unta jossa Pariisi oli natsien miehittämä, ja Renatan unessa mayojen itsemurhan jumala sai hänet jakaantumaan kahtia. Kiehtovuudestaan huolimatta kivessä on jotain pelottavaa.

Kun sirpale on koko päivän työn jälkeen saatu haudattua, nukutaan vielä yksi yö asemalla. Seuraavana aamuna tarvikkeista valtaosa kerätään kokkoon pihalle ja poltetaan. Sitten Tadley Venturesin ryhmä sekä tutkijat ja muulit lähtevät alaspäin. Mukaan tulee minimimäärä papereita Morosin sirpaleesta, kaikki muut menivät kokkoon.

Sissejä ei näy, mutta sillalla vastaan tulee sotilasosasto. He ilmoittavat saattavansa kaikki alas vuorelta. Tämä hyväksytään. Kuitenkin Tadley Venturesin työntekijöistä jokainen käy jättämässä yhden säkillisen ruokaa ristinmuotoisen kiven alle carrelaisia varten; vaikka suuri osa ruokatarvikkeista paloikin, koetetaan silti auttaa sissejä olemaan nääntymättä nälkään. Sotilaat eivät huomaa tätä.

Matka alas vuorelta kestää päivän. Ketään ei yritetä sen päätteeksi pidättää, mutta eurooppalaisten tutkijoiden toivotaan lähtevän maasta. Tadley Ventures palaa rannikolle ja lentää Jamaikalle raportoidakseen lady Helenalle tapahtuneesta. Renatalle tilanne Dominikaanisessa tasavallassa toi aivan liikaa mieleen Espanjan sisällissodan.

Pelinjohtajan kommentteja


Ei parhaimpia pelejäni, vähän epätasainen ja epädramaattinen. Pelaajien valinnat estivät tulitaistelut joka välissä, mikä toisaalta saattoi olla ihan hyväkin.

Sissit pimeässä oli henkilökohtainen kohokohta.

Carrelaiset eivät ole oikea ryhmittymä - Trujillon poliittisia vastustajia ja kapinallisia oli paljon, ja tämä on vain yksi tulkinta heistä. Rio Limpiosta ja Nalga de Macosta löytyi yllättäen tietoa aivan suomeksi: https://www.riolimpio.info/


<-- 021: Kiristys - 023: Teurastamon nyrkit -->


CategoryPelit
There are no comments on this page.
(C) Dare Talvitie 2015 :: Runs on GURPS :: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki