Wiki source for Xibalba003
====003: Caquetá-joki====
[[Xibalba002| <-- 002: Jumala taivaassa, Trujillo maassa]] - [[Xibalba004| 004: Inkakilven kirous -->]]
<<//"Palkkasit sitten onnensotureita."
- professori Hastings professori Reddylle//<<
::c::
===Kingston, Jamaikan kruununkolonia, helmikuun alku, 1937===
Keikka Dominikaanisessa tasavallassa on tuonut Tadley Venturesille vähän rahaa, muttei läheskään niin paljon kuin olisi toivottu. Renatan ja Maxin elämäntyylillä rahaa on runsaasti, Benillä ja Zeligillä riittävästi, mutta lady Helenalla ja Siegfriedillä ajat ovat hieman niukat. Muutaman viikkon jälkeen lady Helena kuitenkin ilmoittaa Tadley Venturesin saaneen kuriiritehtävän. Cambridgen yliopiston professori Reddy tekee luonnonhistoriallista tutkimusta Kolumbian Amazoniassa, Caquetá-joella kaukana kaikesta sivistyksestä, ja yliopisto on lähettänyt hänelle arkullisen tutkimustarpeita ja lääkkeitä. Nämä ovat nyt saapuneet Kingstoniin, ja ne pitäisi toimittaa eteenpäin. Periaatteessa kyseessä on yksinkertainen parin päivän kuriiritehtävä, mutta käytännössä Helenan mielestä sinne on hyvä lähteä kaikkien paitsi Zeligin, koska erämaassa asiat voivat mutkistua. Professori Reddyn poika odottaa lähetystä Bogotassa, ja hänet pitää poimia sieltä kyytiin. Maksu on hyvä - ei loistava, mutta Cambridgen yliopisto on hyvä asiakas, ja varmasti valmis korvaamaan ylimääräisiä kuluja jos sellaisia ilmenee.
Siegfried alkaa tutkia lentoreittiä, Max kerää viidakossa tarvittavat varusteet, ja Ben käväisee Kingstonin herbaariossa tutkimassa prof. Reddyn tuotantoa. Hän löytää tältä vain pari artikkelia ja kuulee paikallisen hyönteistutkijan niuhotusta tämän koppakuoriaismäärityksistä.
Professori Reddy on retkikuntineen tiettömässä viidakossa. Hän on ilmoittanut sijaintinsa pituus- ja leveysasteilla; hän on kylässä Caquetá-joen varrella. Caquetá on Amazon-joen osa, ja valtavan leveä - siihen laskeutuminen lentoveneellä pitäisi olla aivan mahdollista.
===Bogota, Kolumbia===
Seuraavana aamuna ryhmä (mukaanlukien koira) nousee Siegfriedin koneeseen. Lennetään Karibianmeren yli Cartagenaan, jossa tankataan, syödään lounas, kysytään säätietoja ja lentovinkkejä matkan seuraavalle vaiheelle, ja sitten lähdetään Kolumbian sisämaahan. Maa nousee ja muuttuu kukkuloiksi, sitten viljavaksi ylängöksi. Asutus tihenee vuoristossa, kunnes viimein 2500 metrin korkeudesta löytyy Bogotan kaupunki, suuri ja yhä kasvava. Dolphin on perillä viiden aikoihin
{{image class="left" url="images/arthur.jpg" width="150"}}Kentällä ryhmää saapuu tapaamaan Arthur Reddyksi esittäytyvä ehkä 25-vuotias englantilaismies siisteissä vaatteissa. Hän suorittaa maksun kuljetuksen alkuosasta, ottaa arkun haltuunsa ja sanoo tarkistavansa, että siellä on kaikkea. Hän ehdottaa, että matkaa jatketaan huomenna, ja kutsuu ryhmän Club Cartanegrolle illalliselle puoli yhdeksältä. Hän suosittelee heille hotellia, joka ei ole aivan vieressä, mutta jolla on erinomainen näköala.
{{image class="right" url="images/kalpesh.jpg" width="150"}}Seurue siirtyy hotellille. Se ei aivan vastaa Siegfriedin laatutoiveita, mutta näköala on kyllä kelvollinen. Ryhmä siistiytyy. Renata on ajamassa Gasparin turkkia viidakon kuumuutta varten, kun oveen koputetaan. Oven takana on kaksikymppinen intialainen mies, joka tiedustelee, onko Renata juuri saapunut Kingstonista, ja kun hän myöntää tämän, kysyy isänsä tilaaman lähetyksen perään. Hän sanoo olevansa Kalpesh Reddy, ja hänen isänsä olevan professori Gyaneshwar Reddy, viidakkotutkija Cambridgen yliopistosta. Hän todistaa henkilöllisyytensä brittiläisellä passillaan.
Muu ryhmä tempaistaan myös paikalle. Kun Kalpesh saa kuulla, että tarvikkeet luovutettiin jollekulle muulle, hän häkeltyy ja kauhistuu. Tadley Venturesin ihmiset taas eivät olleet osanneet odottaa, että prof. Reddy olisi ollut intialainen, eikä Benin lukemissa papereissakaan häneen oltu viitattu kuin nimellä "G. Reddy". Tieteellisillä välineillä ei kuitenkaan ole ilmeistä käyttöä aivan kenelle tahansa. Joku kysyy, onko prof. Reddyllä kilpailijoita, ja Kalpesh sanoo, että ainakin Oxfordin eläintieteen professori Hastings on tällainen.
Siegfried singahtaa lentokentälle, Max lähtee Britannian lähetystöön saadakseen lisätietoa professori Hastingsista ja kentällä olleesta miehestä. Ben soittaa kentälle, ja Renata tenttaa järkyttynyttä Kalpeshia. Selviää, että Arthur oli vienyt arkun pienen kierroksen kautta toiseen pieneen koneeseen, ja kone oli lähtenyt juuri auringon laskettua lentämään kohti etelää. Koneen omistaja ja lentäjä oli eteläafrikkalainen nimeltä Hazel Thompson. Nimi on Siegfriedille tuttu: vaikkei hän olekaan naista koskaan tavannut, hän tietää tämän maineelta amerikkalaisista urheilulentäjäkuvioista. Hazelin pitäisi olla kyvykäs pilotti, mutta hänellekin pimeässä laskeutuminen viidakkoon on äärimmäisen uhkarohkeaa. Perään lähteminen ei ole pimeällä viisasta.
Lähetystössä selviää prof. Hastingsin seurueen nimiä. Arthur on niiden joukossa - Arthur Doult, biologi. Hastingsin itse pitäisi olla jo viidakossa ryhmineen, varmaan samalla seudulla kuin Reddykin. Max sähköttää tiedot tapahtuneesta lady Helenalle. Club Cartanegralta löytyy Arthurin jättämä "hähää"-viesti; henkilökunta tietää kertoa Arthurin saapuneen Britanniasta viikko sitten ja henganneen klubilla iltaisin. Hän ei vaikuttanut suunnattoman varakkaalta, ja koetti tehdä vaikutusta naisiin kertomalla tarinoita tutkimusretkistä, joille oli osallistunut. Eilisilatana hänen mukanaan oli ollut kaunis nainen, ilmeisesti Hazel.
Ryhmä syö illallista. Renata juo kuin merimies, ja Kalpesh koettaa pysyä mukana, mutta hänellä ei ole tietenkään viinapäätä tähän, joten hän on nopeasti ympäripäissään. Muut kehittävät toimintasuunnitelmaa seuraavalle päivälle, ja Ben käy Kalpeshin rahoilla ostamassa niitä prof Reddyn tilaamia tarvikkeita, joista jokin versio on löydettävissä Bogotastakin. Kalpesh kertoo isänsä ja äitinsä tutkimusretkestä. Hän oli viikkoja sitten taivaltanut kuukauden matkan näiden leiristä Bogotaan tekemään varustetilauksen Cambridgesta. Hänen biologi-isänsä lisäksi retkikunnassa on myös hänen antropologiäitinsä, joka tutkii Amazonian heimojen kieliä. Ryhmä on pieni - kolme paikallista miestä toimii avustajina ja kantajina. Liikkuminen tehdään pääasiassa moottoroimattomilla veneillä.
Päätetään lähteä Hazelin perään heti auringon noustessa. Se on ennen aamukuutta, joten kovin pitkää yötä ei tule.
===Viidakkoon===
Ennen kukonlaulua ryhmä nousee vuoteesta. Yön aikana on tullut lady Helenan sähke, jossa hän ilmoittaa, että arkku on tarpeen toimittaa prof. Reddylle kaikin keinoin, Cambridgea voidaan laskuttaa tästä koituvasta kuluista. Nopean aamiaisen jälkeen ryhmä (mukaanlukien krapulainen Kalpesh) siirtyy taksilla kentälle ja kiipeää koneeseen. Aurinko nousee juuri vuorten takaa, kun kone nousee ilmaan.
Siegfried ei turhia kiertele, vaan ottaa maksiminousun jyrkkien ja korkeiden kallioiden yli. Kolmessatuhannessa metrissä koneessa alkaa olla jo aika viileää. Tunnin ajan lennetään vuorten ylitse, sen jälkeen maa laskeutuu. Vuorten juurella on pieniä kaivoskaupunkeja, viidakkoon laskevien jokien juurella metsätalousleirejä, mutta sitten sivistys jää taakse, ja kaikkialle ympärille levittyy vain loputtoman näköinen Amazonia. Aamusateet ovat juuri ohitse, ja lentosää on kelvollinen.
Mitään maamerkkejä ei ole, ja ainoat merkit sivistyksestä ovat hyvin harvoin näkyvät asutuksesta kertovat savupatsaat. Kalpesh osaa kertoa, että jokien vierellä on kyliä, joissa paikalliset harrastavat kaskiviljelyä. Delfiinin polttoaine ei riitä edestakaiselle matkalle Reddyn luokse, ja jossain täällä se on tankattava. Kaivoskaupungit tai tukkileirit lienevät ainoita mahdollisia paikkoja. Epäillään, että Hazel on koneineen laskeutunut yöllä jonkin sellaisen luokse. Hazelin kone on niinikään kykenevä laskeutumaan veteen, hieman pienempi kuin ryhmän, ja sillä on varmaankin hieman lyhyempi toimintasäde. Kalpesh osaa kertoa, että ainakaan hänen vanhemmillaan ei ole viidakossa langatonta lähetintä; se on painava, ei kestä märkiä olosuhteita ja luultavasti vain hajoaisi. Arvellaan, ettei prof Hastings ole liioin vienyt sellaista mukanaan, joten Hazel ja Arthur eivät voi vaan lentokoneestaan viestiä työnantajilleen.
Välillä viidakon lomassa näkyy leveitä jokia, mutta lännestä itään virtaava Caquetá tulee vastaan vasta parin tunnin kuluttua. Se onkin valtavan kokoinen, yli viisisataa metriä leveä hitaasti virtaava ruskeanvihreä tasainen pinta. Kone käännetään seuraamaan sitä alajuoksua kohti. Pari pientä kylää ohitetaan, ja sitten Kalpesh näkee kylän, jossa on heinäkattoisten majojen lisäksi pikkuinen kirkko. Tämä on kylä, jossa hänen vanhempiensa leiri oli.
Kone lasketaan jokeen. Kyläläiset tulevat ällistyneinä katsomaan taivaasta laskeutuvaa laitetta, ja kirkosta astuu ulos länsimaisittain pukeutunut mies, joka rauhoittaa alkuasukkaiden hämmästyksen. Ryhmä siirtyy kumiveneellä maihin. Kuusikymmenvuotias pappi on nimeltään isä Pedro, ja hän toimii täällä lähetyssaarnaajana. Hän kertoo, että melko pian Kalpeshin poistumisen jälkeen kylään oli saapunut toinen englantilainen, professori Hastings, joka oli jatkanut jokea pidemmälle, ja Reddyt olivat lähteneet samaan suuntaan. Papillekin on ollut ilmeistä, että Reddyt ja Hastings eivät olleet ystäviä, vaikka vihamielisyydet olivat jääneet sanaharkan tasolle. Hän osaa myös kertoa, että aamulla kylän yli oli lentänyt alavirtaan päin toinen lentokone, oletettavasti Hazel.
Ryhmä kiittää tiedoista. Andoque-heimoon kuuluvat kyläläiset ovat puolestaan hyväksyneet, että taivaalta tulleet ovat vain ihmisiä, ja haluavat käydä heidän kanssaan kauppaa. Hedelmiä ja kalaa vaihdetaan koriste-esineisiin; isä Pedro katsoo, että kukaan ei koeta huijata hänen kyläläisiään tai myy heille aseita tai alkoholia. Hän opettaa myös halukkaille parikymmentä sanaa paikallista kieltä. Useimmat kylät joen varrella ovat andoque-heimolaisten; joidenkin kanssa käydään kauppaa ja toisten kanssa soditaan. Yleensä isä Pedro toteaa, että ulkopuoliset ovat turvassa: keskinäiset sodat juontavat juurensa joistain vanhoista veriveloista, eikä satunnaista väkivaltaa esiinny. Kolumbialainen postivene kulkee täällä aina muutaman viikon välein, ja on tällä hetkellä kauempana alajuoksulla.
===Akateemikot tukkanuottasilla===
{{image class="right" width="150" url="images/sureesha_reddy.jpg" title="Tri Sureesha Reddy"}}Parinkymmenen minuutin lentomatkan jälkeen joen mutkan takaa näkyy lentokone, joka on laskeutunut jokeen muutaman kilometrin päässä. Siegfried kiertää takaisinpäin. Hetken aikaa ryhmä pohtii viidakon halki tunkeutumista tai kumiveneellä lähestymistä, mutta anakondat, käärmeet ja piraijat (jotka Siegfriedin ymmärryksen mukaan pystyvät kaluamaan ihmisen luurangoksi minuutissa) ovat huolestuttava ajatus. Niinpä lähestyminen tehdään avoimesti lentokoneella joen pintaa pitkin.
{{image class="left" width="150" url="images/prof_reddy.jpg" title="Prof. Gyaneshwar Reddy, Cambridge"}}Kyläläiset saapuvat ulos koneen äänen kuullessaan, ja heidän seassaan on kaksi ryhmää eurooppalaisesti pukeutuneita ihmisiä, kaukana toisistaan. Kone pysähtyy toisen koneen viereen, ja ryhmä siirtyy maihin. Toinen eurooppalaisryhmistä on Kalpeshin vanhemmat, ja tutkijat Cambridgesta saapuvat vastaanottamaan poikaansa. He kysyvät tarvikkeidensa perään, ja heille kerrotaan, että toisessa porukassa näkyvä Arthur oli huiputtanut sen. Professsori Reddy kiroaa Hastingsin kieroja juonia. Siegfried marssii Arthurin luokse, ja tempaisee oikean suoran tämän naamaan. Arthur lentää maahan, ja jää mittailemaan saksalaista katseellaan, mutta tappelu ei tästä eskaloidu.
{{image class="right" width="150" url="images/hastings.jpg" title="Prof. Maurice Hastings, Oxford"}}Varttituntia myöhemmin molemmat tutkimusretkikunnat sekä Tadley Venturesin ihmiset istuvat katoksessa pöydän ääressä. Professori Reddy vaatii professori Hastingsia palauttamaan hänen tarvikkeensa ja Hastings muistuttaa Reddyä niistä kerroista, jolloin tämä on puuttunut hänen tekemisiinsä. Selvästi kahdella professorilla on pitkä keskinäinen historia, eikä se luultavasti oikene aivan neuvottelupöydän ääressä. Hazel Thompson vaikuttaa lähinnä huvittuneelta tilanteesta, ja Sureesha Reddy tuntuu olevan tympääntynyt miehensä kiistoihin.
{{image class="left" width="150" url="images/hazel.jpg" title="Hazel Thompson"}}Lopulta Ben pistää väittelyn poikki ilmoittamalla, että hän vaatii Hastingsia palauttamaan viemänsä tavarat. Hastings mittailee Beniä sekä tämän seuruetta katseellaan. Professorilla on selvästi sotilastaustaa, ja nyt hän arvelee, mihin nämä ryhtyvät mikäli hän ei suostu. Ruumiinkielestä on kuitenkin ilmeistä, että Tadley Venturesin työntekijät ovat tarvittaessa kykeneviä voimatoimiin, ja he ovat tällä hetkellä kylän aseistautunein ja taistelukykyisin ryhmä. Niinpä Hastings myöntyy, ja antaa arkun Reddylle. Tilanne laukeaa, mutta tutkimusryhmät eivät selvästikään ole vielä ystäviä. Hazel ja Siegfried vertailevat lentokokemuksiaan seudulla.
Samalla kun iltapäivän kaatosade alkaa, Max toteaa, että professorit on saatava puhumaan toisilleen tai he tappavat toisensa.
===Pelinjohtajan kommentteja===
Terminologiasta: Brittiläinen imperiumi käytti 30-luvulla radiosta vielä termiä "langaton" (wireless), mutta muu maailma oli jo siirtynyt puhumaan radiosta.
Minusta oikein hauska ja suht energinen peli, jossa oli oikeanlainen eteenpäin menemisen fiilis. Kuten sanoin pelin jälkeen, pidin myös kovin tavasta, jossa väkivaltaan tässä viitattiin mutta se ei missään vaiheessa eskaloitunut nyrkkitappelua pahemmaksi.
[[Xibalba002| <-- 002: Jumala taivaassa, Trujillo maassa]] - [[Xibalba004| 004: Inkakilven kirous -->]]
----
CategoryPelit
[[Xibalba002| <-- 002: Jumala taivaassa, Trujillo maassa]] - [[Xibalba004| 004: Inkakilven kirous -->]]
<<//"Palkkasit sitten onnensotureita."
- professori Hastings professori Reddylle//<<
::c::
===Kingston, Jamaikan kruununkolonia, helmikuun alku, 1937===
Keikka Dominikaanisessa tasavallassa on tuonut Tadley Venturesille vähän rahaa, muttei läheskään niin paljon kuin olisi toivottu. Renatan ja Maxin elämäntyylillä rahaa on runsaasti, Benillä ja Zeligillä riittävästi, mutta lady Helenalla ja Siegfriedillä ajat ovat hieman niukat. Muutaman viikkon jälkeen lady Helena kuitenkin ilmoittaa Tadley Venturesin saaneen kuriiritehtävän. Cambridgen yliopiston professori Reddy tekee luonnonhistoriallista tutkimusta Kolumbian Amazoniassa, Caquetá-joella kaukana kaikesta sivistyksestä, ja yliopisto on lähettänyt hänelle arkullisen tutkimustarpeita ja lääkkeitä. Nämä ovat nyt saapuneet Kingstoniin, ja ne pitäisi toimittaa eteenpäin. Periaatteessa kyseessä on yksinkertainen parin päivän kuriiritehtävä, mutta käytännössä Helenan mielestä sinne on hyvä lähteä kaikkien paitsi Zeligin, koska erämaassa asiat voivat mutkistua. Professori Reddyn poika odottaa lähetystä Bogotassa, ja hänet pitää poimia sieltä kyytiin. Maksu on hyvä - ei loistava, mutta Cambridgen yliopisto on hyvä asiakas, ja varmasti valmis korvaamaan ylimääräisiä kuluja jos sellaisia ilmenee.
Siegfried alkaa tutkia lentoreittiä, Max kerää viidakossa tarvittavat varusteet, ja Ben käväisee Kingstonin herbaariossa tutkimassa prof. Reddyn tuotantoa. Hän löytää tältä vain pari artikkelia ja kuulee paikallisen hyönteistutkijan niuhotusta tämän koppakuoriaismäärityksistä.
Professori Reddy on retkikuntineen tiettömässä viidakossa. Hän on ilmoittanut sijaintinsa pituus- ja leveysasteilla; hän on kylässä Caquetá-joen varrella. Caquetá on Amazon-joen osa, ja valtavan leveä - siihen laskeutuminen lentoveneellä pitäisi olla aivan mahdollista.
===Bogota, Kolumbia===
Seuraavana aamuna ryhmä (mukaanlukien koira) nousee Siegfriedin koneeseen. Lennetään Karibianmeren yli Cartagenaan, jossa tankataan, syödään lounas, kysytään säätietoja ja lentovinkkejä matkan seuraavalle vaiheelle, ja sitten lähdetään Kolumbian sisämaahan. Maa nousee ja muuttuu kukkuloiksi, sitten viljavaksi ylängöksi. Asutus tihenee vuoristossa, kunnes viimein 2500 metrin korkeudesta löytyy Bogotan kaupunki, suuri ja yhä kasvava. Dolphin on perillä viiden aikoihin
{{image class="left" url="images/arthur.jpg" width="150"}}Kentällä ryhmää saapuu tapaamaan Arthur Reddyksi esittäytyvä ehkä 25-vuotias englantilaismies siisteissä vaatteissa. Hän suorittaa maksun kuljetuksen alkuosasta, ottaa arkun haltuunsa ja sanoo tarkistavansa, että siellä on kaikkea. Hän ehdottaa, että matkaa jatketaan huomenna, ja kutsuu ryhmän Club Cartanegrolle illalliselle puoli yhdeksältä. Hän suosittelee heille hotellia, joka ei ole aivan vieressä, mutta jolla on erinomainen näköala.
{{image class="right" url="images/kalpesh.jpg" width="150"}}Seurue siirtyy hotellille. Se ei aivan vastaa Siegfriedin laatutoiveita, mutta näköala on kyllä kelvollinen. Ryhmä siistiytyy. Renata on ajamassa Gasparin turkkia viidakon kuumuutta varten, kun oveen koputetaan. Oven takana on kaksikymppinen intialainen mies, joka tiedustelee, onko Renata juuri saapunut Kingstonista, ja kun hän myöntää tämän, kysyy isänsä tilaaman lähetyksen perään. Hän sanoo olevansa Kalpesh Reddy, ja hänen isänsä olevan professori Gyaneshwar Reddy, viidakkotutkija Cambridgen yliopistosta. Hän todistaa henkilöllisyytensä brittiläisellä passillaan.
Muu ryhmä tempaistaan myös paikalle. Kun Kalpesh saa kuulla, että tarvikkeet luovutettiin jollekulle muulle, hän häkeltyy ja kauhistuu. Tadley Venturesin ihmiset taas eivät olleet osanneet odottaa, että prof. Reddy olisi ollut intialainen, eikä Benin lukemissa papereissakaan häneen oltu viitattu kuin nimellä "G. Reddy". Tieteellisillä välineillä ei kuitenkaan ole ilmeistä käyttöä aivan kenelle tahansa. Joku kysyy, onko prof. Reddyllä kilpailijoita, ja Kalpesh sanoo, että ainakin Oxfordin eläintieteen professori Hastings on tällainen.
Siegfried singahtaa lentokentälle, Max lähtee Britannian lähetystöön saadakseen lisätietoa professori Hastingsista ja kentällä olleesta miehestä. Ben soittaa kentälle, ja Renata tenttaa järkyttynyttä Kalpeshia. Selviää, että Arthur oli vienyt arkun pienen kierroksen kautta toiseen pieneen koneeseen, ja kone oli lähtenyt juuri auringon laskettua lentämään kohti etelää. Koneen omistaja ja lentäjä oli eteläafrikkalainen nimeltä Hazel Thompson. Nimi on Siegfriedille tuttu: vaikkei hän olekaan naista koskaan tavannut, hän tietää tämän maineelta amerikkalaisista urheilulentäjäkuvioista. Hazelin pitäisi olla kyvykäs pilotti, mutta hänellekin pimeässä laskeutuminen viidakkoon on äärimmäisen uhkarohkeaa. Perään lähteminen ei ole pimeällä viisasta.
Lähetystössä selviää prof. Hastingsin seurueen nimiä. Arthur on niiden joukossa - Arthur Doult, biologi. Hastingsin itse pitäisi olla jo viidakossa ryhmineen, varmaan samalla seudulla kuin Reddykin. Max sähköttää tiedot tapahtuneesta lady Helenalle. Club Cartanegralta löytyy Arthurin jättämä "hähää"-viesti; henkilökunta tietää kertoa Arthurin saapuneen Britanniasta viikko sitten ja henganneen klubilla iltaisin. Hän ei vaikuttanut suunnattoman varakkaalta, ja koetti tehdä vaikutusta naisiin kertomalla tarinoita tutkimusretkistä, joille oli osallistunut. Eilisilatana hänen mukanaan oli ollut kaunis nainen, ilmeisesti Hazel.
Ryhmä syö illallista. Renata juo kuin merimies, ja Kalpesh koettaa pysyä mukana, mutta hänellä ei ole tietenkään viinapäätä tähän, joten hän on nopeasti ympäripäissään. Muut kehittävät toimintasuunnitelmaa seuraavalle päivälle, ja Ben käy Kalpeshin rahoilla ostamassa niitä prof Reddyn tilaamia tarvikkeita, joista jokin versio on löydettävissä Bogotastakin. Kalpesh kertoo isänsä ja äitinsä tutkimusretkestä. Hän oli viikkoja sitten taivaltanut kuukauden matkan näiden leiristä Bogotaan tekemään varustetilauksen Cambridgesta. Hänen biologi-isänsä lisäksi retkikunnassa on myös hänen antropologiäitinsä, joka tutkii Amazonian heimojen kieliä. Ryhmä on pieni - kolme paikallista miestä toimii avustajina ja kantajina. Liikkuminen tehdään pääasiassa moottoroimattomilla veneillä.
Päätetään lähteä Hazelin perään heti auringon noustessa. Se on ennen aamukuutta, joten kovin pitkää yötä ei tule.
===Viidakkoon===
Ennen kukonlaulua ryhmä nousee vuoteesta. Yön aikana on tullut lady Helenan sähke, jossa hän ilmoittaa, että arkku on tarpeen toimittaa prof. Reddylle kaikin keinoin, Cambridgea voidaan laskuttaa tästä koituvasta kuluista. Nopean aamiaisen jälkeen ryhmä (mukaanlukien krapulainen Kalpesh) siirtyy taksilla kentälle ja kiipeää koneeseen. Aurinko nousee juuri vuorten takaa, kun kone nousee ilmaan.
Siegfried ei turhia kiertele, vaan ottaa maksiminousun jyrkkien ja korkeiden kallioiden yli. Kolmessatuhannessa metrissä koneessa alkaa olla jo aika viileää. Tunnin ajan lennetään vuorten ylitse, sen jälkeen maa laskeutuu. Vuorten juurella on pieniä kaivoskaupunkeja, viidakkoon laskevien jokien juurella metsätalousleirejä, mutta sitten sivistys jää taakse, ja kaikkialle ympärille levittyy vain loputtoman näköinen Amazonia. Aamusateet ovat juuri ohitse, ja lentosää on kelvollinen.
Mitään maamerkkejä ei ole, ja ainoat merkit sivistyksestä ovat hyvin harvoin näkyvät asutuksesta kertovat savupatsaat. Kalpesh osaa kertoa, että jokien vierellä on kyliä, joissa paikalliset harrastavat kaskiviljelyä. Delfiinin polttoaine ei riitä edestakaiselle matkalle Reddyn luokse, ja jossain täällä se on tankattava. Kaivoskaupungit tai tukkileirit lienevät ainoita mahdollisia paikkoja. Epäillään, että Hazel on koneineen laskeutunut yöllä jonkin sellaisen luokse. Hazelin kone on niinikään kykenevä laskeutumaan veteen, hieman pienempi kuin ryhmän, ja sillä on varmaankin hieman lyhyempi toimintasäde. Kalpesh osaa kertoa, että ainakaan hänen vanhemmillaan ei ole viidakossa langatonta lähetintä; se on painava, ei kestä märkiä olosuhteita ja luultavasti vain hajoaisi. Arvellaan, ettei prof Hastings ole liioin vienyt sellaista mukanaan, joten Hazel ja Arthur eivät voi vaan lentokoneestaan viestiä työnantajilleen.
Välillä viidakon lomassa näkyy leveitä jokia, mutta lännestä itään virtaava Caquetá tulee vastaan vasta parin tunnin kuluttua. Se onkin valtavan kokoinen, yli viisisataa metriä leveä hitaasti virtaava ruskeanvihreä tasainen pinta. Kone käännetään seuraamaan sitä alajuoksua kohti. Pari pientä kylää ohitetaan, ja sitten Kalpesh näkee kylän, jossa on heinäkattoisten majojen lisäksi pikkuinen kirkko. Tämä on kylä, jossa hänen vanhempiensa leiri oli.
Kone lasketaan jokeen. Kyläläiset tulevat ällistyneinä katsomaan taivaasta laskeutuvaa laitetta, ja kirkosta astuu ulos länsimaisittain pukeutunut mies, joka rauhoittaa alkuasukkaiden hämmästyksen. Ryhmä siirtyy kumiveneellä maihin. Kuusikymmenvuotias pappi on nimeltään isä Pedro, ja hän toimii täällä lähetyssaarnaajana. Hän kertoo, että melko pian Kalpeshin poistumisen jälkeen kylään oli saapunut toinen englantilainen, professori Hastings, joka oli jatkanut jokea pidemmälle, ja Reddyt olivat lähteneet samaan suuntaan. Papillekin on ollut ilmeistä, että Reddyt ja Hastings eivät olleet ystäviä, vaikka vihamielisyydet olivat jääneet sanaharkan tasolle. Hän osaa myös kertoa, että aamulla kylän yli oli lentänyt alavirtaan päin toinen lentokone, oletettavasti Hazel.
Ryhmä kiittää tiedoista. Andoque-heimoon kuuluvat kyläläiset ovat puolestaan hyväksyneet, että taivaalta tulleet ovat vain ihmisiä, ja haluavat käydä heidän kanssaan kauppaa. Hedelmiä ja kalaa vaihdetaan koriste-esineisiin; isä Pedro katsoo, että kukaan ei koeta huijata hänen kyläläisiään tai myy heille aseita tai alkoholia. Hän opettaa myös halukkaille parikymmentä sanaa paikallista kieltä. Useimmat kylät joen varrella ovat andoque-heimolaisten; joidenkin kanssa käydään kauppaa ja toisten kanssa soditaan. Yleensä isä Pedro toteaa, että ulkopuoliset ovat turvassa: keskinäiset sodat juontavat juurensa joistain vanhoista veriveloista, eikä satunnaista väkivaltaa esiinny. Kolumbialainen postivene kulkee täällä aina muutaman viikon välein, ja on tällä hetkellä kauempana alajuoksulla.
===Akateemikot tukkanuottasilla===
{{image class="right" width="150" url="images/sureesha_reddy.jpg" title="Tri Sureesha Reddy"}}Parinkymmenen minuutin lentomatkan jälkeen joen mutkan takaa näkyy lentokone, joka on laskeutunut jokeen muutaman kilometrin päässä. Siegfried kiertää takaisinpäin. Hetken aikaa ryhmä pohtii viidakon halki tunkeutumista tai kumiveneellä lähestymistä, mutta anakondat, käärmeet ja piraijat (jotka Siegfriedin ymmärryksen mukaan pystyvät kaluamaan ihmisen luurangoksi minuutissa) ovat huolestuttava ajatus. Niinpä lähestyminen tehdään avoimesti lentokoneella joen pintaa pitkin.
{{image class="left" width="150" url="images/prof_reddy.jpg" title="Prof. Gyaneshwar Reddy, Cambridge"}}Kyläläiset saapuvat ulos koneen äänen kuullessaan, ja heidän seassaan on kaksi ryhmää eurooppalaisesti pukeutuneita ihmisiä, kaukana toisistaan. Kone pysähtyy toisen koneen viereen, ja ryhmä siirtyy maihin. Toinen eurooppalaisryhmistä on Kalpeshin vanhemmat, ja tutkijat Cambridgesta saapuvat vastaanottamaan poikaansa. He kysyvät tarvikkeidensa perään, ja heille kerrotaan, että toisessa porukassa näkyvä Arthur oli huiputtanut sen. Professsori Reddy kiroaa Hastingsin kieroja juonia. Siegfried marssii Arthurin luokse, ja tempaisee oikean suoran tämän naamaan. Arthur lentää maahan, ja jää mittailemaan saksalaista katseellaan, mutta tappelu ei tästä eskaloidu.
{{image class="right" width="150" url="images/hastings.jpg" title="Prof. Maurice Hastings, Oxford"}}Varttituntia myöhemmin molemmat tutkimusretkikunnat sekä Tadley Venturesin ihmiset istuvat katoksessa pöydän ääressä. Professori Reddy vaatii professori Hastingsia palauttamaan hänen tarvikkeensa ja Hastings muistuttaa Reddyä niistä kerroista, jolloin tämä on puuttunut hänen tekemisiinsä. Selvästi kahdella professorilla on pitkä keskinäinen historia, eikä se luultavasti oikene aivan neuvottelupöydän ääressä. Hazel Thompson vaikuttaa lähinnä huvittuneelta tilanteesta, ja Sureesha Reddy tuntuu olevan tympääntynyt miehensä kiistoihin.
{{image class="left" width="150" url="images/hazel.jpg" title="Hazel Thompson"}}Lopulta Ben pistää väittelyn poikki ilmoittamalla, että hän vaatii Hastingsia palauttamaan viemänsä tavarat. Hastings mittailee Beniä sekä tämän seuruetta katseellaan. Professorilla on selvästi sotilastaustaa, ja nyt hän arvelee, mihin nämä ryhtyvät mikäli hän ei suostu. Ruumiinkielestä on kuitenkin ilmeistä, että Tadley Venturesin työntekijät ovat tarvittaessa kykeneviä voimatoimiin, ja he ovat tällä hetkellä kylän aseistautunein ja taistelukykyisin ryhmä. Niinpä Hastings myöntyy, ja antaa arkun Reddylle. Tilanne laukeaa, mutta tutkimusryhmät eivät selvästikään ole vielä ystäviä. Hazel ja Siegfried vertailevat lentokokemuksiaan seudulla.
Samalla kun iltapäivän kaatosade alkaa, Max toteaa, että professorit on saatava puhumaan toisilleen tai he tappavat toisensa.
===Pelinjohtajan kommentteja===
Terminologiasta: Brittiläinen imperiumi käytti 30-luvulla radiosta vielä termiä "langaton" (wireless), mutta muu maailma oli jo siirtynyt puhumaan radiosta.
Minusta oikein hauska ja suht energinen peli, jossa oli oikeanlainen eteenpäin menemisen fiilis. Kuten sanoin pelin jälkeen, pidin myös kovin tavasta, jossa väkivaltaan tässä viitattiin mutta se ei missään vaiheessa eskaloitunut nyrkkitappelua pahemmaksi.
[[Xibalba002| <-- 002: Jumala taivaassa, Trujillo maassa]] - [[Xibalba004| 004: Inkakilven kirous -->]]
----
CategoryPelit
