Wiki source for Xibalba005
====005: Tartarus-säde====
[[Xibalba004| <-- 004: Inkakilven kirous]] - [[Xibalba006| 006: Tupaantuliaiset -->]]
<<//"Aion näyttää teille sotateknologian tulevaisuuden!"
- sir Clive Rutherford//<<
::c::
===Kingston, Jamaikan kruununkolonia, helmikuun loppu, 1937===
Kolumbiasta palannut Ben käy rahoillaan purjehtimassa saaristossa lady Helenan kanssa. Renata rahoittaa omilla aarrelöydöillään sukellusretkiä Zeligin kanssa, löytää niillä helmiä, muuttaa ne rahaksi, ja sukeltaa lisää. Max paheksuu kommunisteja, jotka ovat leviämässä Jamaikan sokeriruokotyöläisten keskuuteen.
===Maaliskuun alku===
Keskiviikkoiltana lady Helenalta tulee viesti Benille, Maxille ja Renatalle, ja heidät kutsutaan mahdollisimman nopeasti toimistolle juttelemaan. Asiakkaalla on hyvin kiireinen toimeksianto, joka vaatii heidän olevan perjantaiaamun St. John'sin kaupungissa, Britannian suojapuolen saarten kruununkoloniassa. Toimeksianto on käydä **sir Clive Rutherford** -nimisen brittiläisen hyvin varakkaan aatelisen huvialuksella, jossa pidetään huutokauppa -- huutokaupan kohteen luonteesta ei ole tietoa, mutta tarkoituksena on selvittää tämä, tutkia ketkä muut ovat osallistumassa, ja saada selville, mihin kohde lopulta päätyy. Huutokauppa on järjestetty hyvin salamyhkäisesti: lady Helenalla on sinne yksi kutsu, joka on osoitettu nimelle "D. Hawke"; kutsuun sisältyy haukkanaamio, ja ilmeisesti huutokauppa järjestetään naamiaisina siten, että kukaan osallistuja ei tunne muita osallistujia. Kutsu on ilmeisesti tullut ei niinkään henkilölle vaan organisaatiolle, joten "D. Hawke" ei ole kukaan etukäteen nimetty henkilö. Siegfried ei ole mukana tällä keikalla.
Lady Helena sanoo tehtävän maksavan hyvin, mutta Benin mielestä hän on silti huolestunut jostain, ja Ben pakottaa hänet kertomaan lisää. Helena on ilmeisesti haluton paljastamaan toimeksiantajansa henkilöllisyyttä, muuta kiertoilmauksin hän suostuu antamaan ymmärtää, että kyseessä on Britannian kruunu. Oletettavasti muut edustajat ovat eri valtioiden toimijoita.
Sir Clive itse on hyvin eksentrisen renessanssineron maineessa, ja häneltä voi odottaa miltei mitä tahansa. Hän on asunut viimeiset 15 vuotta kolonioissa ja Yhdysvalloissa, ja hänen kartanonsa on St. Nevisin saarella. Vaikka hän ei olekaan varsinaisesti tervetullut Englantiin, hänellä on siellä voimakkaita sukulaisia, jotka mieluiten eivät ajattelisi häntä, mutta mikäli hänelle tapahtuisi jotain, tästä voisi seurata huonoja asioita. Sir Cliven huvialus //Cassandra// poimii "D. Hawken" ylihuomisaamuna St. John'sin kaupungista Angiguan saarelta; niille kahdelle, jotka eivät esiinny Hawkena, lady Helena on järjestellyt miehistöpestin alukselle samasta kaupungista.
Todetaan, että Ben on paras henkilö esittämään Hawkea. Lady Helena järjestää hänelle sopivat puvut tilaisuutta varten. Samalla kolmikolle annetaan lapsen nyrkin kokoinen metalliesine, sveitsiläisvalmisteinen pienoiskamera jossa on 36 kuvan filmirulla. Asiakas on toivonut, että kaikesta kiinnostavasta otetaan huomaamatta valokuvia.
===St. John's===
Seuraavana aamuna itäänpäin saarelta saarelle hyppivä postilentokone kuljettaa kolmikon matkustajina kohti Suojanpuolen saaria. Viimeinen pätkä St. John'sille matkustetaan veneessä. Itäinen Karibianmeri on lämmin ja aurinkoinen, kuten länsiosakin. St. John'sin kaupunki on tuskin kalastajakylää ja satamaa kummempi, ja sen keskellä sijaitsee muutama kortteli, joilla Suojanpuolen saarten siirtokuntahallinto majailee. Näihin kortteleihin kuuluu Hotel Imperial, jossa "D. Hawkella" on huonevaraus. Ben siirtyy matkatavaroineen hotelliin, Max ja Renata menevät satamaan tapaan Hobb-nimistä paikallista. Hobbin kanssa asioita on jo järjestetty, ja Maxille ja Renatalle on paikka Cassandran vaihtomiehistössä huomenna. Hobb kehottaa kaksikkoa pukeutumaan siististi ja olemaan suht selvin päin, niin heillä ei ole ongelmia. Kaksikko juttelee muiden sataman sailoreiden kanssa Kap Hornin kiertämisestä ja pelaa noppaa.
Hotel Imperial on pieni, mutta siisti, ja huoneessa on jopa ylellisyyksiä. Ben istuu iltaa muiden vieraiden kanssa. Suojanpuolen saaret ovat Karibianmeren saarista lähimpänä Eurooppaa, hotellin vieraat ovat brittejä ja amerikkalaisia, ja tärkeät puheenaiheet tuntuvat käsittelevän Euroopan sisäpolitiikkaa, etenkin Saksan valtakunnankansleri Hitleriä ja tämän sotaisaa retoriikkaa. Saksan valtakuntaa ei täällä hirveästi rakasteta, ja synkimmät pelkäävät, että Euroopassa saattaa puhjeta uusi sota lähivuosina.
Ben vilkaisee hotellin vieraslistaa, ja löytää toisenkin epämääräisen eläinnimen, "Mr. Wulf"in. Wulf ei kuitenkaan ole paikalla salongissa, mutta vieraat tietävät kertoa, että hän on saksalainen, pitkä ja ryhdikäs mies. Kun Ben palaa huoneeseensa, hän tajuaa, että se on pengottu - ei sotkuisesti, mutta ei niin huolellisesti, etteikö se pistäisi heti varovaisen onnensoturin silmään. Mitään ei ole kuitenkaan viety.
Ben epäilee Mr. Wulfia tästä, ja päättää käydä kylässä tämän huoneessa. Hän järjestää tämän hetkeksi pois huoneestaan, ja sitten tiirikoi itsensä sisään. Wulfin huoneesta löytyy myös joukko pukuja sekä susinaamio; selvästi mies on tulossa myöskin Cassandralle. Pukujen joukossa on sotilasunivormu, joka ilmeisesti kuuluu Waffen-SS:n upseerille.
Satamassa Renata ja Max kuulevat turkkilaisen miehen nimeltä **Ötzkin** juttelevan Hobbille niin ikään paikasta Cassandran miehistössä. Hieman rahaa vaihtaa omistajaa, ja Ötzkinille taataan paikka. Ötzkin tuntuu ehkä hitusen liian korkeatasoiselta satunnaiseksi sailoriksi täällä, ja pohditaan, onko hän aikeissa livahtaa Cassandralle samoissa aikeissa kuin Tadley Venturesin väkikin. Tuumitaan, että hänen olisi hyvä olla pääsemättä laivalle, ja hänet koetetaan myrkyttää teehen jauhetulla tupakanpurulla, mutta hän maistaa teessä jotain erikoista, eikä juo sitä.
{{image class="left" url="images/Kuvitus/sebastiann_kreiz.jpg" width="150" title="Mr. Wulf"}}Hotellilla Ben nukkuu tuoli oven edessä, mikä onkin hyvä, sillä joku yrittää murtautua huoneeseen yöllä. Ben kompuroi käytävälle, josta kuuluu rysähdys, ja sieltä löytyy turkkilaisen näköinen mustiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka oli paetessaan kompastunut mattoon ja kaatanut kukkaruukun. Ben vie aseella uhaten miehen sisään, ja saa kysyttyä saa tältä etunimen muttei muuta. Mies vaikuttaa sotilaalta, eikä murru uhkailujen edessä; hän on myös sitä mieltä, että Ben ei ole herra Galli, jonka hän olisi odottanut täältä löytävänsä. Ben kolkkaa miehen, pieksää hanta niin ettei hän pääse aamulla puhumaan kenellekään, ja luovuttaa hänet poliisille. Välikohtaus yöllä herättää mielenkiintoa muissa vieraissa, ja myös vaalea Mr. Wulf on katsomassa, kuinka Ben antaa huoneeseensa murtautuneen miehen virkavallan haltuun.
Seuraavana aamuna Cassandra saapuu St. Johniin. Se on upouusi, todella kalliin näköinen huvialus, 50 metriä pitkä, dieselmoottorilla varustettu, nopea ja metallirunkoinen. Renata, Max, Ötzkin ja pari muuta otetaan täydennysmiehistöksi. Heidän ensimmäinen tehtävänsä on auttaa lastaamisessa. Renata käy Cassandran lisäksi tekemässä pikaista lähtöapua ilmeisesti samaan laivueeseen kuuluvalle proomulle, joka lähtee satamasta ensin.
{{image class="left" url="images/Kuvitus/tremaine.jpg" width="150" title="Tremaine"}}Puoli yhdentoista maissa Ben tuodaan satamaan mustassa umpiautossa. Häntä noutava autonkuljettaja on kehottanut hanta pitämään naamion päällä tästä eteenpäin aina, paitsi silloin kun hän on omassa hytissään. Kun autonkuljettaja kuulee väkivaltayrityksestä, hän huolestuu, ja ylelliseen hyttiin päästyään Beniä tulee tapaamaan **Mr. Tremaine** -niminen kalju sir Cliven turvapäällikkö, sekä hänen adjutanttinsa. Tremaine ei puhu lainkaan, adjutantti kyselee tapahtuneesta, ja ilmaisee huolensa siitä.
Parikymmentä minuuttia Benin jälkeen laivaan nousee Mr. Wulf, susinaamio yllään, leveä hymy kasvoillaan, ja hänet viedään omaan hyttiinsä.
Renata ja Max saavat laivan pikaesittelyn. Laivassa on 17 hengen miehistö, joista 8 on sir Cliven omaa väkeä ja loput enimmäkseen värillisiä sekatyöläisiä saarilta. Heille kerrotaan missä saa ja missä ei saa käydä, ja miten tulee olla; sailoreiksi joukkoon on valikoitunut ihmisiä siistimmästä päästä. Laivalla pidempään palvelleet kertovat keltanokille, että sir Clive maksaa hyvin ja vieraat tippaavat avokätisesti, mutta on parempi olla yrittämättä varastaa mitään, koska seuraukset ovat hyvin karuja.
===Cassandra purjehtii===
{{image url="images/cassandra_approach.jpg" title="Cassandra"}}
Laivan lähdettyä liikkeelle Ben katselee paikkoja. Hän tapaa Mr. Haren, joka on noussut kyytiin jo edellisestä satamasta. Kolme naamioitunutta miestä juttelevat varovaisesti. Mr. Wulf ei tunnu ottavan naamiopelejä kovin vakavasti, eikä yritä sanottavammin kätkeä korostustaan; hän ei sentään ole pukeutunut natsiupseerin univormuun. Mr. Hare on varovaisempi.
Renata tutkii laivan ruumaa, ja toteaa, että konehuoneeseen ei ole lupa mennä. Hän koettaa jututtaa insinöörin näköistä miekkosta konehuoneen sisällöstä, mutta tämä ei vaikuta olevan juttutuulella.
Ben, Max ja Renata ehtivät vaihtaa Benin hytissä tietoja. Ben kertoo turkkilaisen hyökkäyksestä edellisyönä, ja Max ja Renata puolestaan sanovat, että toinen turkkilainen mies oli ostanut tiensä laivan palvelusväkeen eilenillalla. Ötzkin osoitetaan Benille.
Laiva pysähtyy parin tunnin kuluttua Saint Kittsin saarella, Basseterren satamassa. Sieltä kyytiin nousee vielä kaksi naamioitunutta henkilöä: Mr. Hound ja Miss Doe. Mukaan lähetetty proomu on saapunut tänne hieman etuajassa, ja sen kyytiin lastataan suuri joukko sikoja. Max saa tästä pahat aavistukset: hän on kuullut jonkun brittiläisen upseerin joskus kertovan, miten siat ovat rakenteeltaan hyvin ihmisen kaltaisia ja ihanteellisia aseiden vaikutusten kokeilemiseen.
Sir Clive on pysynyt näkymättömissä, mutta havaitaan, että laivan ohjaamon katolle ollaan rakentamassa monimutkaista laitetta, piilossa pressun alla. Ben koettaa päätelle naamioitujen kollegoidensa alkuperämaat. Ruumassa Renata havaitsee Miss Doen kuljeksivan paikoissa, joissa hänen ei pitäisi olla.
Illallista aletaan kattaa laivan etukannelle, samaan aikaan kun pressun alla rakennustyöt ovat valmistuneet. Max havaitsee, että laite pressun alla saa sähkövirtaa Cassandran putkia pitkin. Renata pyydetään auttamaan miss Doen pukeutumisessa, ja tämä tekee Renatalle hytissään tarjouksen: jos Renata jotenkin järjestää sir Cliven demonstraation epäonnistumisen, hänelle korvataan se niin, ettei hänen koskaan enää tarvitse työskennellä. Renata esittää yksinkertaisen maalaistytön roolia, mutta välittää viestin Maxille ja Benille.
Ben arvelee Mr. Houndin olevan amerikkalainen diplomaatti; Wulf on tietenkin saksalainen sotilas. Juttelu Haren kanssa saa Benin vakuuttuneeksi siitä, että mies on juutalainen insinööri, ja luultavasti siis täällä Neuvostoliiton asialla. Doella on ollut venäläinen korostus, mutta täällä tuskin on Neuvostoliitolta kahta henkilöä, joten hän veikkaa, että Doe on Ranskan palveluksessa. On selvää, että sir Clive on esittelemässä jonkinlaista asetta, ja voisi olla hyvä ajatus, ettei kukaan ostaisi sitä - neiti Doe tuntuu olevan samoilla linjoilla, eikä Harekaan vaikuta suunnattoman innostuneelta. Sir Cliven esitys päätetään sabotoida.
===Sabotaasia===
{{image url="images/sir_clive.jpg" width="200" class="right" title="Sir Clive Rutherford"}}Auringon laskiessa illallista aletaan tarjoilla, ja sir Clive itse viimein näyttäytyy: hän on nukkavieru insinööri, joka on aiemminkin nähty kulkevan laivalla. Nyt hän on kuitenkin vaihtanut paremmat vaatteet, ja vaikka hän on edelleen hieman huolimattomasti pukeutunut, hän on huomattavan pitkä ja esiintyy karismaattisen isännövästi. Hän pahoittelee kiirellisyyttään tähän saakka, mutta kehottaa nyt vieraitaan nauttimaan meren antimista, ja kun ilta koittaa, hän esittelee heille keksintönsä.
Kun turkkilainen palvelija Ötzkin käy Benin lähellä, hän iskee tämän pään pöytään ja saa aikaan kauhean mekkalan. Samalla kun tämä tapahtuu, hytissä Max iskee parilla lyönnillä paksun rautanaulan teräsputken läpi sähköjohtoihin. Tämä saa aikaan pienen sähköhäiriön, mutta suurin osa huomiosta on kiinnittynyt kahakkaan illallispöydässä. Ben sanoo Ötzkinin olevan liitossa hänen kimppuunsa eilen yöllä käyneen turkkilaisen kanssa, ja Ötzkin kuljetetaan pois kuulusteltavaksi.
Sir Clive on kuitenkin tarkkaavainen, ja huomaa, että joku on sabotoinut hänen laitteensa sähköt. Hän pahoittelee seurueelleen viivästystä, ja ryhtyy korjaustöihin. Konehuoneesta vedetään rungon ulkopuolinen varakaapeli tuomaan tehoa pressun alla olevaan laitteeseen.
Ben tajuaa, että sabotointi saatetaan yhdistää hänen luomaansa häiriöön, ja päättää häipyä. Hän kertoo Renatalle ja Maxille aikeensa, ja pelastusliivien kanssa laskeutuu kannelta veteen. Hän lähtee uimaan kohti lähellä olevaa proomua, jossa siat röhkivät. Lähimpään rantaan on joitakin kilometrejä. Vedessä ei toivottavasti ole haita.
Laivalla näyttää siltä, että sir Clive on saamassa varakaapelinsa valmiiksi. Renata nappaa köydenpätkän ja laskeutuu pimeydessä laidan yli sähkökaapelien luo. Hän jää istumaan solmun päälle, ja lyö uuden naulan pystyyn kumiseen kaapeliin. Kolmatta varakaapelia sir Clivellä tuskin on heti käsillä. Sitten hän sukeltaa veteen, ja pysyy pinnan alla kunnes etsivät katseet ovat kadonneeet.
Cassandralla sir Clive valmistautuu uudelleen esittelemään keksintöään. Hän paljastaa pressun alta omituisen, pystyssä olevaa jättiläislautasta muistuttavan, ja suuntaa sen kohti sikaproomua, jota osoitetaan nyt suurella valonheittimellä.
Ben on saavuttanut sikaproomun, jonka moottorit ovat sammutettuina. Sitä ohjannueet sir Cliven kaksi palkollista ovat nousseet erilliseen pikkuveneeseen, ja ottavat etäisyyttä proomuun.
Sir Clive sanoo laitteen olevan nimeltään Tartarus-säde, ja kertoo, että se on sotateknologian tulevaisuus. Hän käskee teknikkoa kytkemään virran, jolloin Renatan iskemä naula aiheuttaa massiivisen oikosulun kun sähkövirta kulkee suoraan laivan runkoon. Räsähdyksen myötä Cassandran kaikki laitteet sammuvat.
Proomulta lähtenyt kaksikko huomaa, että Cassandralla on tekeillä jotain outoa. He päättävät, että on parempi toistaiseksi pysyä poissa herran työnantajan tieltä. Ben kiipeää proomuun, käynnistää sen moottorin, ja lähtee sillä pimeydessä kohti rantaa. Läheinen saari on pieni Saint Eustatius, jossa asuu vain joitakin kalastajia. Matkalla rantaan hän yhyttää sitä kohti niinikään uivan Renatan, joka kuulee moottorin ja sikojen röhkinän, ja nousee kyytiin.
Cassandralla sir Clive on raivona. Hän vakuuttaa vierailleen, että sabotaasi on vain väliakainen takaisku ja hän voi esitellä laitettaan huomenna, mutta juuri kukaan ei tunnu olevan vakuuttunut tästä. Mr. Wulf on avoimen naureskeleva "sotateknologian tulevaisuudelle", mutta sanoo kaviaarin olleen kyllä erinmaista. Max arvelee, että sir Clive saattaa kokemansa nolauksen vuoksi vaikka intoutua murhaamaan täällä kaikki, jotka eivät ole hänen omia luotettuja palkollisiaan, ja loppuillasta hän kertoo palkatulle palveluskunnalle, että voi olla hyvä idea ottaa pelastusveneet ja häipyä. Hän vihjaa myös Mr. Harelle ja Miss Doelle pakoaikeista, nämä kun ovat vaikuttaneet aivan kelvollisilta tyypeiltä.
Niinpä kymmenkunta palvelijaa, Max sekä oletetut Ranskan ja Neuvostoliiton edustajat pakenevat yön tullen Cassandralta pelastusveneessä. Hekin päätyvät Saint Eustatiukselle, jossa proomulla olleiden sikojen tuoksu johdattaa Maxin samaan paikkaan Benin ja Renatan kanssa.
===Jälkipuinti===
Miss Doe - oikealta etunimeltään Léonore - sanoo Renatan ja hänen ystäviensä tehneen mitä hän pyysikin, ja sanoo Ranskan hallituksen olevan kiitollinen ja valmis maksamaan. Kun hänelle selviää, että Renata asuu Jamaikalla, Léonore tarjoutuu ostamaan hänelle pienen talon sieltä. Mr. Hare puolestaan lupaa Neuvostoliiton hallituksen olevan heille palveluksen velkaa; vaikeassa tilanteessa he voivat ottaa yhteyttä Neuvostoliiton suurlähetystöön, ja saavat sieltä turvaa ja apua.
Saint Eustatiukselta takaisin Jamaikalle pääseminen kestää pari viikkoa, veneitä kun kulkee harvoin. Siat myydään paikallisille, sir Cliven aiempi palveluskunta taas ottaa kyytiä itään kohti Suojanpuolen saaria.
Jää epäselväksi, mitä Ötzkinille, Mr. Houndille ja Mr. Wulfille tapahtui.
===Pelinjohtajan kommentteja===
Hillittömän tyylikkäästi mennyt agenttitarina, jossa kaikki osallistuneet hahmot pääsivät loistamaan! Edellispelin tavoin tämä ilmensi todella hyvin juuri niitä elementtejä, joita tällä kampanjalla halusin tuoda takaisin.
Sir Cliven Tartarus-säde jäi hämärän peittoon, mikä saattaa olla hyvä vaan. Kenties se olisi toiminut, kenties ei.
Cassandran mallina toimi aivan oikeasti 1937 rakennettu huvialus. Sekä valokuvat että pohjapiirrokset olivat siitä.
[[Xibalba004| <-- 004: Inkakilven kirous]] - [[Xibalba006| 006: Tupaantuliaiset -->]]
----
CategoryPelit
[[Xibalba004| <-- 004: Inkakilven kirous]] - [[Xibalba006| 006: Tupaantuliaiset -->]]
<<//"Aion näyttää teille sotateknologian tulevaisuuden!"
- sir Clive Rutherford//<<
::c::
===Kingston, Jamaikan kruununkolonia, helmikuun loppu, 1937===
Kolumbiasta palannut Ben käy rahoillaan purjehtimassa saaristossa lady Helenan kanssa. Renata rahoittaa omilla aarrelöydöillään sukellusretkiä Zeligin kanssa, löytää niillä helmiä, muuttaa ne rahaksi, ja sukeltaa lisää. Max paheksuu kommunisteja, jotka ovat leviämässä Jamaikan sokeriruokotyöläisten keskuuteen.
===Maaliskuun alku===
Keskiviikkoiltana lady Helenalta tulee viesti Benille, Maxille ja Renatalle, ja heidät kutsutaan mahdollisimman nopeasti toimistolle juttelemaan. Asiakkaalla on hyvin kiireinen toimeksianto, joka vaatii heidän olevan perjantaiaamun St. John'sin kaupungissa, Britannian suojapuolen saarten kruununkoloniassa. Toimeksianto on käydä **sir Clive Rutherford** -nimisen brittiläisen hyvin varakkaan aatelisen huvialuksella, jossa pidetään huutokauppa -- huutokaupan kohteen luonteesta ei ole tietoa, mutta tarkoituksena on selvittää tämä, tutkia ketkä muut ovat osallistumassa, ja saada selville, mihin kohde lopulta päätyy. Huutokauppa on järjestetty hyvin salamyhkäisesti: lady Helenalla on sinne yksi kutsu, joka on osoitettu nimelle "D. Hawke"; kutsuun sisältyy haukkanaamio, ja ilmeisesti huutokauppa järjestetään naamiaisina siten, että kukaan osallistuja ei tunne muita osallistujia. Kutsu on ilmeisesti tullut ei niinkään henkilölle vaan organisaatiolle, joten "D. Hawke" ei ole kukaan etukäteen nimetty henkilö. Siegfried ei ole mukana tällä keikalla.
Lady Helena sanoo tehtävän maksavan hyvin, mutta Benin mielestä hän on silti huolestunut jostain, ja Ben pakottaa hänet kertomaan lisää. Helena on ilmeisesti haluton paljastamaan toimeksiantajansa henkilöllisyyttä, muuta kiertoilmauksin hän suostuu antamaan ymmärtää, että kyseessä on Britannian kruunu. Oletettavasti muut edustajat ovat eri valtioiden toimijoita.
Sir Clive itse on hyvin eksentrisen renessanssineron maineessa, ja häneltä voi odottaa miltei mitä tahansa. Hän on asunut viimeiset 15 vuotta kolonioissa ja Yhdysvalloissa, ja hänen kartanonsa on St. Nevisin saarella. Vaikka hän ei olekaan varsinaisesti tervetullut Englantiin, hänellä on siellä voimakkaita sukulaisia, jotka mieluiten eivät ajattelisi häntä, mutta mikäli hänelle tapahtuisi jotain, tästä voisi seurata huonoja asioita. Sir Cliven huvialus //Cassandra// poimii "D. Hawken" ylihuomisaamuna St. John'sin kaupungista Angiguan saarelta; niille kahdelle, jotka eivät esiinny Hawkena, lady Helena on järjestellyt miehistöpestin alukselle samasta kaupungista.
Todetaan, että Ben on paras henkilö esittämään Hawkea. Lady Helena järjestää hänelle sopivat puvut tilaisuutta varten. Samalla kolmikolle annetaan lapsen nyrkin kokoinen metalliesine, sveitsiläisvalmisteinen pienoiskamera jossa on 36 kuvan filmirulla. Asiakas on toivonut, että kaikesta kiinnostavasta otetaan huomaamatta valokuvia.
===St. John's===
Seuraavana aamuna itäänpäin saarelta saarelle hyppivä postilentokone kuljettaa kolmikon matkustajina kohti Suojanpuolen saaria. Viimeinen pätkä St. John'sille matkustetaan veneessä. Itäinen Karibianmeri on lämmin ja aurinkoinen, kuten länsiosakin. St. John'sin kaupunki on tuskin kalastajakylää ja satamaa kummempi, ja sen keskellä sijaitsee muutama kortteli, joilla Suojanpuolen saarten siirtokuntahallinto majailee. Näihin kortteleihin kuuluu Hotel Imperial, jossa "D. Hawkella" on huonevaraus. Ben siirtyy matkatavaroineen hotelliin, Max ja Renata menevät satamaan tapaan Hobb-nimistä paikallista. Hobbin kanssa asioita on jo järjestetty, ja Maxille ja Renatalle on paikka Cassandran vaihtomiehistössä huomenna. Hobb kehottaa kaksikkoa pukeutumaan siististi ja olemaan suht selvin päin, niin heillä ei ole ongelmia. Kaksikko juttelee muiden sataman sailoreiden kanssa Kap Hornin kiertämisestä ja pelaa noppaa.
Hotel Imperial on pieni, mutta siisti, ja huoneessa on jopa ylellisyyksiä. Ben istuu iltaa muiden vieraiden kanssa. Suojanpuolen saaret ovat Karibianmeren saarista lähimpänä Eurooppaa, hotellin vieraat ovat brittejä ja amerikkalaisia, ja tärkeät puheenaiheet tuntuvat käsittelevän Euroopan sisäpolitiikkaa, etenkin Saksan valtakunnankansleri Hitleriä ja tämän sotaisaa retoriikkaa. Saksan valtakuntaa ei täällä hirveästi rakasteta, ja synkimmät pelkäävät, että Euroopassa saattaa puhjeta uusi sota lähivuosina.
Ben vilkaisee hotellin vieraslistaa, ja löytää toisenkin epämääräisen eläinnimen, "Mr. Wulf"in. Wulf ei kuitenkaan ole paikalla salongissa, mutta vieraat tietävät kertoa, että hän on saksalainen, pitkä ja ryhdikäs mies. Kun Ben palaa huoneeseensa, hän tajuaa, että se on pengottu - ei sotkuisesti, mutta ei niin huolellisesti, etteikö se pistäisi heti varovaisen onnensoturin silmään. Mitään ei ole kuitenkaan viety.
Ben epäilee Mr. Wulfia tästä, ja päättää käydä kylässä tämän huoneessa. Hän järjestää tämän hetkeksi pois huoneestaan, ja sitten tiirikoi itsensä sisään. Wulfin huoneesta löytyy myös joukko pukuja sekä susinaamio; selvästi mies on tulossa myöskin Cassandralle. Pukujen joukossa on sotilasunivormu, joka ilmeisesti kuuluu Waffen-SS:n upseerille.
Satamassa Renata ja Max kuulevat turkkilaisen miehen nimeltä **Ötzkin** juttelevan Hobbille niin ikään paikasta Cassandran miehistössä. Hieman rahaa vaihtaa omistajaa, ja Ötzkinille taataan paikka. Ötzkin tuntuu ehkä hitusen liian korkeatasoiselta satunnaiseksi sailoriksi täällä, ja pohditaan, onko hän aikeissa livahtaa Cassandralle samoissa aikeissa kuin Tadley Venturesin väkikin. Tuumitaan, että hänen olisi hyvä olla pääsemättä laivalle, ja hänet koetetaan myrkyttää teehen jauhetulla tupakanpurulla, mutta hän maistaa teessä jotain erikoista, eikä juo sitä.
{{image class="left" url="images/Kuvitus/sebastiann_kreiz.jpg" width="150" title="Mr. Wulf"}}Hotellilla Ben nukkuu tuoli oven edessä, mikä onkin hyvä, sillä joku yrittää murtautua huoneeseen yöllä. Ben kompuroi käytävälle, josta kuuluu rysähdys, ja sieltä löytyy turkkilaisen näköinen mustiin vaatteisiin pukeutunut mies, joka oli paetessaan kompastunut mattoon ja kaatanut kukkaruukun. Ben vie aseella uhaten miehen sisään, ja saa kysyttyä saa tältä etunimen muttei muuta. Mies vaikuttaa sotilaalta, eikä murru uhkailujen edessä; hän on myös sitä mieltä, että Ben ei ole herra Galli, jonka hän olisi odottanut täältä löytävänsä. Ben kolkkaa miehen, pieksää hanta niin ettei hän pääse aamulla puhumaan kenellekään, ja luovuttaa hänet poliisille. Välikohtaus yöllä herättää mielenkiintoa muissa vieraissa, ja myös vaalea Mr. Wulf on katsomassa, kuinka Ben antaa huoneeseensa murtautuneen miehen virkavallan haltuun.
Seuraavana aamuna Cassandra saapuu St. Johniin. Se on upouusi, todella kalliin näköinen huvialus, 50 metriä pitkä, dieselmoottorilla varustettu, nopea ja metallirunkoinen. Renata, Max, Ötzkin ja pari muuta otetaan täydennysmiehistöksi. Heidän ensimmäinen tehtävänsä on auttaa lastaamisessa. Renata käy Cassandran lisäksi tekemässä pikaista lähtöapua ilmeisesti samaan laivueeseen kuuluvalle proomulle, joka lähtee satamasta ensin.
{{image class="left" url="images/Kuvitus/tremaine.jpg" width="150" title="Tremaine"}}Puoli yhdentoista maissa Ben tuodaan satamaan mustassa umpiautossa. Häntä noutava autonkuljettaja on kehottanut hanta pitämään naamion päällä tästä eteenpäin aina, paitsi silloin kun hän on omassa hytissään. Kun autonkuljettaja kuulee väkivaltayrityksestä, hän huolestuu, ja ylelliseen hyttiin päästyään Beniä tulee tapaamaan **Mr. Tremaine** -niminen kalju sir Cliven turvapäällikkö, sekä hänen adjutanttinsa. Tremaine ei puhu lainkaan, adjutantti kyselee tapahtuneesta, ja ilmaisee huolensa siitä.
Parikymmentä minuuttia Benin jälkeen laivaan nousee Mr. Wulf, susinaamio yllään, leveä hymy kasvoillaan, ja hänet viedään omaan hyttiinsä.
Renata ja Max saavat laivan pikaesittelyn. Laivassa on 17 hengen miehistö, joista 8 on sir Cliven omaa väkeä ja loput enimmäkseen värillisiä sekatyöläisiä saarilta. Heille kerrotaan missä saa ja missä ei saa käydä, ja miten tulee olla; sailoreiksi joukkoon on valikoitunut ihmisiä siistimmästä päästä. Laivalla pidempään palvelleet kertovat keltanokille, että sir Clive maksaa hyvin ja vieraat tippaavat avokätisesti, mutta on parempi olla yrittämättä varastaa mitään, koska seuraukset ovat hyvin karuja.
===Cassandra purjehtii===
{{image url="images/cassandra_approach.jpg" title="Cassandra"}}
Laivan lähdettyä liikkeelle Ben katselee paikkoja. Hän tapaa Mr. Haren, joka on noussut kyytiin jo edellisestä satamasta. Kolme naamioitunutta miestä juttelevat varovaisesti. Mr. Wulf ei tunnu ottavan naamiopelejä kovin vakavasti, eikä yritä sanottavammin kätkeä korostustaan; hän ei sentään ole pukeutunut natsiupseerin univormuun. Mr. Hare on varovaisempi.
Renata tutkii laivan ruumaa, ja toteaa, että konehuoneeseen ei ole lupa mennä. Hän koettaa jututtaa insinöörin näköistä miekkosta konehuoneen sisällöstä, mutta tämä ei vaikuta olevan juttutuulella.
Ben, Max ja Renata ehtivät vaihtaa Benin hytissä tietoja. Ben kertoo turkkilaisen hyökkäyksestä edellisyönä, ja Max ja Renata puolestaan sanovat, että toinen turkkilainen mies oli ostanut tiensä laivan palvelusväkeen eilenillalla. Ötzkin osoitetaan Benille.
Laiva pysähtyy parin tunnin kuluttua Saint Kittsin saarella, Basseterren satamassa. Sieltä kyytiin nousee vielä kaksi naamioitunutta henkilöä: Mr. Hound ja Miss Doe. Mukaan lähetetty proomu on saapunut tänne hieman etuajassa, ja sen kyytiin lastataan suuri joukko sikoja. Max saa tästä pahat aavistukset: hän on kuullut jonkun brittiläisen upseerin joskus kertovan, miten siat ovat rakenteeltaan hyvin ihmisen kaltaisia ja ihanteellisia aseiden vaikutusten kokeilemiseen.
Sir Clive on pysynyt näkymättömissä, mutta havaitaan, että laivan ohjaamon katolle ollaan rakentamassa monimutkaista laitetta, piilossa pressun alla. Ben koettaa päätelle naamioitujen kollegoidensa alkuperämaat. Ruumassa Renata havaitsee Miss Doen kuljeksivan paikoissa, joissa hänen ei pitäisi olla.
Illallista aletaan kattaa laivan etukannelle, samaan aikaan kun pressun alla rakennustyöt ovat valmistuneet. Max havaitsee, että laite pressun alla saa sähkövirtaa Cassandran putkia pitkin. Renata pyydetään auttamaan miss Doen pukeutumisessa, ja tämä tekee Renatalle hytissään tarjouksen: jos Renata jotenkin järjestää sir Cliven demonstraation epäonnistumisen, hänelle korvataan se niin, ettei hänen koskaan enää tarvitse työskennellä. Renata esittää yksinkertaisen maalaistytön roolia, mutta välittää viestin Maxille ja Benille.
Ben arvelee Mr. Houndin olevan amerikkalainen diplomaatti; Wulf on tietenkin saksalainen sotilas. Juttelu Haren kanssa saa Benin vakuuttuneeksi siitä, että mies on juutalainen insinööri, ja luultavasti siis täällä Neuvostoliiton asialla. Doella on ollut venäläinen korostus, mutta täällä tuskin on Neuvostoliitolta kahta henkilöä, joten hän veikkaa, että Doe on Ranskan palveluksessa. On selvää, että sir Clive on esittelemässä jonkinlaista asetta, ja voisi olla hyvä ajatus, ettei kukaan ostaisi sitä - neiti Doe tuntuu olevan samoilla linjoilla, eikä Harekaan vaikuta suunnattoman innostuneelta. Sir Cliven esitys päätetään sabotoida.
===Sabotaasia===
{{image url="images/sir_clive.jpg" width="200" class="right" title="Sir Clive Rutherford"}}Auringon laskiessa illallista aletaan tarjoilla, ja sir Clive itse viimein näyttäytyy: hän on nukkavieru insinööri, joka on aiemminkin nähty kulkevan laivalla. Nyt hän on kuitenkin vaihtanut paremmat vaatteet, ja vaikka hän on edelleen hieman huolimattomasti pukeutunut, hän on huomattavan pitkä ja esiintyy karismaattisen isännövästi. Hän pahoittelee kiirellisyyttään tähän saakka, mutta kehottaa nyt vieraitaan nauttimaan meren antimista, ja kun ilta koittaa, hän esittelee heille keksintönsä.
Kun turkkilainen palvelija Ötzkin käy Benin lähellä, hän iskee tämän pään pöytään ja saa aikaan kauhean mekkalan. Samalla kun tämä tapahtuu, hytissä Max iskee parilla lyönnillä paksun rautanaulan teräsputken läpi sähköjohtoihin. Tämä saa aikaan pienen sähköhäiriön, mutta suurin osa huomiosta on kiinnittynyt kahakkaan illallispöydässä. Ben sanoo Ötzkinin olevan liitossa hänen kimppuunsa eilen yöllä käyneen turkkilaisen kanssa, ja Ötzkin kuljetetaan pois kuulusteltavaksi.
Sir Clive on kuitenkin tarkkaavainen, ja huomaa, että joku on sabotoinut hänen laitteensa sähköt. Hän pahoittelee seurueelleen viivästystä, ja ryhtyy korjaustöihin. Konehuoneesta vedetään rungon ulkopuolinen varakaapeli tuomaan tehoa pressun alla olevaan laitteeseen.
Ben tajuaa, että sabotointi saatetaan yhdistää hänen luomaansa häiriöön, ja päättää häipyä. Hän kertoo Renatalle ja Maxille aikeensa, ja pelastusliivien kanssa laskeutuu kannelta veteen. Hän lähtee uimaan kohti lähellä olevaa proomua, jossa siat röhkivät. Lähimpään rantaan on joitakin kilometrejä. Vedessä ei toivottavasti ole haita.
Laivalla näyttää siltä, että sir Clive on saamassa varakaapelinsa valmiiksi. Renata nappaa köydenpätkän ja laskeutuu pimeydessä laidan yli sähkökaapelien luo. Hän jää istumaan solmun päälle, ja lyö uuden naulan pystyyn kumiseen kaapeliin. Kolmatta varakaapelia sir Clivellä tuskin on heti käsillä. Sitten hän sukeltaa veteen, ja pysyy pinnan alla kunnes etsivät katseet ovat kadonneeet.
Cassandralla sir Clive valmistautuu uudelleen esittelemään keksintöään. Hän paljastaa pressun alta omituisen, pystyssä olevaa jättiläislautasta muistuttavan, ja suuntaa sen kohti sikaproomua, jota osoitetaan nyt suurella valonheittimellä.
Ben on saavuttanut sikaproomun, jonka moottorit ovat sammutettuina. Sitä ohjannueet sir Cliven kaksi palkollista ovat nousseet erilliseen pikkuveneeseen, ja ottavat etäisyyttä proomuun.
Sir Clive sanoo laitteen olevan nimeltään Tartarus-säde, ja kertoo, että se on sotateknologian tulevaisuus. Hän käskee teknikkoa kytkemään virran, jolloin Renatan iskemä naula aiheuttaa massiivisen oikosulun kun sähkövirta kulkee suoraan laivan runkoon. Räsähdyksen myötä Cassandran kaikki laitteet sammuvat.
Proomulta lähtenyt kaksikko huomaa, että Cassandralla on tekeillä jotain outoa. He päättävät, että on parempi toistaiseksi pysyä poissa herran työnantajan tieltä. Ben kiipeää proomuun, käynnistää sen moottorin, ja lähtee sillä pimeydessä kohti rantaa. Läheinen saari on pieni Saint Eustatius, jossa asuu vain joitakin kalastajia. Matkalla rantaan hän yhyttää sitä kohti niinikään uivan Renatan, joka kuulee moottorin ja sikojen röhkinän, ja nousee kyytiin.
Cassandralla sir Clive on raivona. Hän vakuuttaa vierailleen, että sabotaasi on vain väliakainen takaisku ja hän voi esitellä laitettaan huomenna, mutta juuri kukaan ei tunnu olevan vakuuttunut tästä. Mr. Wulf on avoimen naureskeleva "sotateknologian tulevaisuudelle", mutta sanoo kaviaarin olleen kyllä erinmaista. Max arvelee, että sir Clive saattaa kokemansa nolauksen vuoksi vaikka intoutua murhaamaan täällä kaikki, jotka eivät ole hänen omia luotettuja palkollisiaan, ja loppuillasta hän kertoo palkatulle palveluskunnalle, että voi olla hyvä idea ottaa pelastusveneet ja häipyä. Hän vihjaa myös Mr. Harelle ja Miss Doelle pakoaikeista, nämä kun ovat vaikuttaneet aivan kelvollisilta tyypeiltä.
Niinpä kymmenkunta palvelijaa, Max sekä oletetut Ranskan ja Neuvostoliiton edustajat pakenevat yön tullen Cassandralta pelastusveneessä. Hekin päätyvät Saint Eustatiukselle, jossa proomulla olleiden sikojen tuoksu johdattaa Maxin samaan paikkaan Benin ja Renatan kanssa.
===Jälkipuinti===
Miss Doe - oikealta etunimeltään Léonore - sanoo Renatan ja hänen ystäviensä tehneen mitä hän pyysikin, ja sanoo Ranskan hallituksen olevan kiitollinen ja valmis maksamaan. Kun hänelle selviää, että Renata asuu Jamaikalla, Léonore tarjoutuu ostamaan hänelle pienen talon sieltä. Mr. Hare puolestaan lupaa Neuvostoliiton hallituksen olevan heille palveluksen velkaa; vaikeassa tilanteessa he voivat ottaa yhteyttä Neuvostoliiton suurlähetystöön, ja saavat sieltä turvaa ja apua.
Saint Eustatiukselta takaisin Jamaikalle pääseminen kestää pari viikkoa, veneitä kun kulkee harvoin. Siat myydään paikallisille, sir Cliven aiempi palveluskunta taas ottaa kyytiä itään kohti Suojanpuolen saaria.
Jää epäselväksi, mitä Ötzkinille, Mr. Houndille ja Mr. Wulfille tapahtui.
===Pelinjohtajan kommentteja===
Hillittömän tyylikkäästi mennyt agenttitarina, jossa kaikki osallistuneet hahmot pääsivät loistamaan! Edellispelin tavoin tämä ilmensi todella hyvin juuri niitä elementtejä, joita tällä kampanjalla halusin tuoda takaisin.
Sir Cliven Tartarus-säde jäi hämärän peittoon, mikä saattaa olla hyvä vaan. Kenties se olisi toiminut, kenties ei.
Cassandran mallina toimi aivan oikeasti 1937 rakennettu huvialus. Sekä valokuvat että pohjapiirrokset olivat siitä.
[[Xibalba004| <-- 004: Inkakilven kirous]] - [[Xibalba006| 006: Tupaantuliaiset -->]]
----
CategoryPelit
