011: Alamaailman portti
<-- 010: Cenoteilla - 012: Vanha kunnon salakuljetus -->
"Siellä on jotakin pahaa."
- Siegfried
- Siegfried
Yucatanin viidakko, Meksiko, heinäkuu 1937
Aamulla cenotejen tutkimus lähtee todella käyntiin. Max ja Harry-niminen jamaikalainen tsuppari laskeutuvat Ooxiin tutkimaan kuilusta lähteviä ylempiä sivukäytäviä. He kartoittavat sokkeloisia tunneleita hieman, ja onnistuvat löytämään takaportin viidakkoon, tunnelissa, joka päätyy 50 metrin päähän cenoteista. Tunnelit ovat kuitenkin tyhjiä, lukuunottamatta sammalia, hyönteisiä ja matelijoita. Retkellä löytyy myös muutamia kuoriutuneita munia, joiden arvellaan kuuluvan jollekin suurelle matelijalle.
Ben, Zelig ja Renata kokoavat sukellusvarusteet, ja vievät ne portaita pitkin Hunin pinnan tuntumaan. Renata sukeltaa Huniin. Hän laskeutuu cenoten seinän viertä aina sen 50 metrin syvyydessä sijaitsevaan pohjaan saakka, ja löytää oletettavasti mereen saakka liittyviä luonnonluolia, jotka näyttävät kuitenkin olevan rakennettu umpeen. Pohjan keskellä on pyöreä kivikoroke, ja sen keskellä suorakaiteen muotoinen aukko, kuin valtava avaimenreikä. On helppo kuvitella, että mayalainen sauva sopii juuri tähän. Renata ei ehdi tutkia pohjaa kovin kattavasti syvyyden vuoksi. Noustessaan ylös hän panee merkille Kaa'n suuntaan johtavan valtavan virtausputken, jota peittää kivinen ritilä ja jossa ei nyt tunnu minkäänlaista virtausta.
Aamupäivän toinen sukellus tehdään Kaa'han. Tämä cenote on vielä Huniakin syvempi, ja pohja löytyy 75 metrin syvyydestä. Siellä on samanlainen koroke ja avaimenreikä, sekä Hunin suunnasta tulevan virtaustunnelin toinen pää. Noustessaan pintaa kohti Renata löytää eräästä seinästä valtavan, pyöreän aukon. Se on selvästi ihmisen rakentama, halkaisijaltaan 10 metriä, ja sen yläosa on 40 metrin syvyydessä. Renata tekee ensimmäisen paineentasauspysähdyksensä sen yläpuolella, joten hän käyttää minuutin aukon lähellä. Siitä lähtee pimeä, suuri, veden täyttämä tunneli luoteen suuntaan. Minkäänlaista virtausta ei tunnu.
Lounastauolla ryhmä pyörittelee laskutoimituksia. Näyttää siltä, että jollain mekanismilla vettä on tosiaan siirrelty cenoteista toiseen, ja että kaiken kaikkiaan järjestelmä poikkeaa oletetusta perustasosta ainakin 3000 kuution verran. Tämän vesimäärän siirto on vaatinut melkoisesti työtä, ja jonkin mekanismin jolla työ tehdään. Syömisen jälkeen ryhmä tutkii cenotejen keskelle jäävää osaa viidakkoa, ja Ben onnistuu löytämään kaatuneiden puiden alle jääneen aukon, josta kiviset portaat johtavat viidentoista metrin syvyydessä sijaitsevaan suureen kammioon. Kammion keskellä on kymmenen metriä halkaisijaltaan oleva pyörä, jossa on tasaisin välein kädensijoja. Eräällä seinustalla on alttari, ja sen päällä kivinen jumalpatsas: mayalainen nainen, joka näyttää riippuvan hirttoköydessä. Max tunnistaa naisen olevan Ixtab, mayalainen itsemurhan jumala. Pyörä on arvatenkin mekanismi, jolla vettä pystytään liikuttelemaan; Zelig veikkaa, että 60 orjan voimin sillä saadaan muutamassa päivässä siirrettyä tarvittavat määrät vettä cenotesta toiseen.
Keskuskammio on voimanlähde, mutta sulkuportteja ei kontrolloida sieltä. Kammiosta ei myöskään ole reittejä muualle. Huolimatta Renatan ja Benin tutkimuksista, Ixtabin patsaastakaan ei löydy mitään arvokasta tai liikkuvaa.
Siegfried on suorittanut ulkopartiointia, mutta ainakaan vielä merkkejä kenestäkään muusta ei näy. Ryhmä kuitenkin arvelee, että Nightingale on tulossa, eikä välttämättä ole kovin paljon heistä jäljessä. Pohditaan, mitä tehdään kun amerikkalainen saapuu. Kukaan ei oikeastaan haluaisi aloittaa taistelua, mutta yhteistyön tekeminenkään ei tunnu olevan korteissa. On myös epäselvää, miten tähän paikkaan kokonaisuudessaan pitäisi suhtautua. Zeligin mielestä cenotet on hämmästyttävä arkeologinen löytö, sekä ihmeellinen muinainen insinööritaidonnäyte, ja sitä pitäisi tutkia sekä varjella kaikin tavoin.
Veikataan, että Renatan näkemä kivinen tunneli Kaa'ssa on koko järjestelmän ydin. Arvioiden mukaan Kaa'sta olisi mahdollista puskea niin paljon vettä Huniin ja Ooxiin, että tunneli tulisi kokonaan näkyviin. Selvästi tämän ei ole kuitenkaan tarkoitus olla erityisen helppoa. Pohditaan, mitä tunneliin oikein voi kätkeytyä. Ben epäilee siellä olevan rikkauksia, ja vertaa koko järjestelmää valtavaan kassakaappiin. Joillain muilla on synkeämpiä ajatuksia - Xibalba kääntyy "pelon paikka", ja epäillään, että mayat ovat tahtoneet sulkea veden ja kiven alle jotain vaarallista. Zelig ei keksi, mitä se voisi olla, ja tuhahtelee taikauskoisille selityksille. (Tosin hän pitää mahdollisena, että jokin Maapallon ulkopuolinen äly on saattanut auttaa mayoja monimutkaisen järjestelmän rakentamisessa; tällaistakin teoriaa on joku kuulemma esittänyt.)
Ennen pimeän laskeutumista Max sekä John-niminen jamaikalainen tekevät vielä yhden tutkimusretken Ooxin tunneleihin, aikomuksenaan löytää reitti pohjalle saakka kulkematta keskuskuilussa. Parin tunnin labyrintin tutkimisen jälkeen he onnistuvatkin tässä. Matkalla alas he löytävät käytävistä niinikään aukkoja - avaimenreikiä, joihin mayalainen sauva mahtuisi.
Illan tullen ryhmä vetäytyy yöpuulle. Zelig ja Siegfried jäävät vahtivuorollaan lukemaan mayalaisten lautasten kuvioista otettuja kopioita, ja koettamaan löytää niistä vihjeitä siihen, miten mekanismi toimisi ja mitä tunneli kätkisi. Cenotejen ja rataskammion näkemisen jälkeen lautasia on helpompi tulkita, ja kaksikko tajuaa, että ratasjärjestelmä on mutkikkaampi kuin voisi kuvitella: siihen on mahdollista myös varastoida työtä. Voi olla, että rattaassa on nytkin varastoitua potentiaalienergiaa, ja avaamalla oikeita lukkoja sitä voisi käyttää veden siirtämiseen.
Rattaissa
Max näkee yöllä unta Ixtab-jumalasta ja orjista, jotka työntävät pyörää. Ixtab tuntuu unessa odottavan maan alla, samalla kun ovi sinne aukenee hitaasti.
Zelig ja Siegfried ovat nukkuneet vain muutaman tunnin. Aamunkoitteessa he käyvät vilkaisemassa ratashuonetta, ja arvelevat, että järjestelmässä on tällä hetkellä luultavasti varastoituna energiaa veden liikuttamiseen.(lisäksi rattaan alta näkyvä akselin varsi näyttää olevan lähes luonnottoman puhdas, eikä sinne ole kertynyt lainkaan kasvustoa, mikä viittaisi siihen että koneisto voisi olla toimintakuntoinen) Nyt olisi vain syytä keksiä, miten sitä voi käyttää - ja ehkä päättää, mihin.
Ryhmä ei ollut illalla saavuttanut yksimielisyyttä siitä, mitä heidän tulisi tehdä cenotejen suhteen. Keskustelu asiasta jatkuu aamiaisella. Eräs mielipide on, että jos täällä todella on portti alamaailmaan, parasta mitä voisi tehdä olisi ottaa ryhmän dynamiitti ja räjäyttää se kiinni. Zelig tahtoisi kuitenkin ainakin kokeilla, mitä saisi aikaan, jos hänen tekemäänsä mayojen avaimen kopiota koetettaisiin käyttää jossain avaimenreiässä.
Renata käy sukeltamassa Ooxin pohjalle. Vettä on vain 25 metriä, ja kapean kuilun pohjalla ei ole samanlaista avaimenreikää kuin kahden suuremman pohjalla. Samalla pinnan tasolla tutkitaan paikkoja suunnassa, johon Kaa'ssa nähty tunneli lähti. Pinnalta ei löydy mitään merkkejä reitistä sisään. Oletettavaa on, että mikäli tunneliin tahdotaan mennä ilman massiivisia räjäytys- tai kaivaustöitä, sinne on mentävä Kaa'n kautta. Niinpä päätetään testata avaimen toimintaa sen pohjassa.
Renata vapaasukeltaa 75 metriä syvän cenoten pohjalle, työntää avaimen reikään ja kääntää sitä. Vedessä tuntuu värinää, jossain aukeaa sulkuportti, ja muutamassa minuutissa vesi Kaa'ssa laskee 5 metriä - ja nousee ahtaassa Ooxissa 50. Zelig pyörittelee lukuja, ja toteaa, että Kaa'ssa portin yläpuolella olevaa vettä ei saa kokonaan mahtumaan Ooxiin. Jotenkin sitä on työnnettävä myös Hun'iin, ja tämä vaatii oikeaa voimaa. Oletettavasti tämän voisi tehdä pyörän avulla, tai kenties mekanismiin varastoidulla potentiaalienergialla. Hän miettii ratkaisua, ja sitten sanoo saavansa idean. Samalla yksi jamaikalaisista työntekijöistä ilmestyy heiluttamaan varoituslippua: hän on kuullut metsästä ääniä. Joku liikkuu lähistöllä.
Max lähtee tutkimaan tätä, samalla kun Zelig selittää Renatalle ajatustaan. Hänen veikkauksensa on, että Ooxista voi puskea vettä Huniin kerros kerrallaan - että Ooxissa kääntämällä avainta veden alle jääneissä tunneleissa yksi toisensa jälkeen vettä on mahdollista työntää Hunin cenoteen, mikäli mekanismissa on tähän riittävästi energiaa. Zelig sanoo, että tämä on hänestä ainoa tapa, jolla moinen on mahdollista tehdä ilman korkeaa teknologiaa. Renata suostuu kokeilemaan tätä. Hän laskeutuu avaimen kanssa 50 metriä Ooxiin, veden pinnan tasolle, ja sukeltaa veden täyttämään sivutunneliin kääntämään avainta sieltä löytyvässä avaimenreiässä. Tulos on odotettu: ratashuoneessa pyörä kääntyy itsestään, veden pinta Ooxissa laskee ja mekanismi työntää vettä Huniin.
Metsässä Max havaitsee tulijan. Tämä on amerikkalaiselta vaikuttava kevyesti varusteltu mies, luultavasti Nightingalen tunnustelija. Muu joukko on varmaankin tunnin tai parin verran hänen takanaan. Tadley Venturesin leiri on koettanut vetäytyä piiloon, mutta tiedustelija huomaa silti, että cenotejen luona on tekeillä jotain. Niinpä Max hiipii miehen taakse, ja kolkkaa tämän ja kuljettaa leiriin. Tajuton mies viedään maanalaiseen rataskammioon, vastapäätä Ixtabin patsasta.
Ooxin tunneleissa Renata sukeltelee laskemassa vettä tunneli kerrallaan. Eräässä tunnelissa hän näkee tumman, suuren hahmon veden alla: se on valtava lisko, krokotiili tai alligaattori. Seuraavassa tunnelissa se tulee häntä vastaan, mutta on selvästi haluton tulemaan kemikaalisoihdun lähelle vaikka muutenkin vaikuttaakin aggressiiviselta ja nälkäiseltä. Veden laskiessa Renata heittää soihdun itsensä ja krokotiilin väliin, hyppää kuiluun ja tarttuu siellä olevaan köyteen. Krokotiili poistuu tunneleihin, ja Renata hinataan ylös Ooxista. Veden laskemisen jatkaminen on hieman liian vaarallista: vedessä vapaasukeltaja häviää aivan varmasti taistelun nelimetristä krokotiilia vastaan.
Siegfried (innostuu mahdollisuudesta haastavaan suurriistanmetsästykseen), poimii tukijoukoksi John-nimisen jamaikalaisen, ja lähtee kuiviin tunneleihin krokotiilijahtiin. Krokotiilia houkutellaan raa'alla lihakimpaleella, ja pian se ilmestyykin kaksikon kimppuun, (tosin onnistuen miltei väijyttämään kaksikon takaa) . Johnin ensimmäinen laukaus ei osu, Siegfried ampuu sitä kiväärillä suuhun, mutta ei saa sitä hengiltä, ja krokotiili puree häntä jalkaan. Paksu nahkasaapas pelastaa Siegfriedin hirvittävältä haavoittumiselta, ja viidakkoveitsellä Siegfried saa lopulta 400-kiloisen eläimen hengiltä. Hänen säärensä vuotaa verta, ja hänet kuljetetaan ylös kuilusta Maxin paikattavaksi. Haava ei ole suunnattoman paha, vaikka saapas onkin täysin mennyttä.
Max tekee viidakossa toisen pikaisen kierroksen, kunnes hän kuulee lähestyvän joukon äänet. Ehkä 10 ihmistä, amerikkalaisia, tunnistettavana äänenä mahdollisesti Harold Gauncy, Nightingalen turvapäällikkö. He ovat cenoteilla tunnin sisällä, ja tuntuvat ihmettelevän, mihin heidän tiedustelijansa on joutunut. Max palaa nopeasti leiriin, ja poimii tullessaan joitakin kipua lievittäviä paikallisia kasveja Siegfriedille pureksittavaksi.
Krokotiili on raivattu pois tieltä, joten Renata palaa sukeltamaan ja availemaan käytäviä. Jokaisen avaamisen myötä ratas pyörii ja Ooxissa vesi laskee viisi metriä ja työntyy Hun'iin. Lopulta Oox on kokonaan tyhjä. Ryhmällä on vielä korkeintaan tunti aikaa ennen kuin Nightingalen pääjoukko saapuu. Ben harkitsee dynamiittiansojen virittämistä metsään, mutta päätyy vain tekemään pienen räjähdeansan Hun'in veden pintaan johtaville portaille.
Renata on päässyt vapaasukeltamisen vauhtiin, ja sukeltaa uudelleen Kaa'n pohjalle kääntämään avainta sen reiässä. Rataskoneisto tyhjentää potentiaalienergiansa puskiessaan veden pintaa 30 metriä alaspäin. Valtava vesimäärä pumppautuu Ooxiin, ja vesi nousee jopa merenpinnan tasoa korkeammalle. Kymmenen minuutin kuluttua Kaa'n veden pinnan taso on kuitenkin laskenut niin paljon, että pyöreässä tunnelissa on metri ilmatilaa.
Pelon paikka
Nightingale on selvästi tulossa, ja tällä hetkellä asiat cenoteilla ovat hänelle hyvin suotuisia. Pacal Torresille ikään kuin luvattiin, että Nightingalea yritetään estää pääsemästä alamaailman porteille. Jos portti haluttaisiin sulkea, sen lähellä on nyt niin paljon ilmaa, että dynamiittia voisi käyttää. Samalla kun leiriä siivotaan, Maxin tuomia turruttavia lehtiä syönyt Siegfried on palannut toimintakykyiseksi. Hän päätyy laskeutumaan Kaa'han, olkalaukussaan kahdeksan kiloa dynamiittia. Pienellä lautalla hän purjehtii sisään holvattuun tunneliin.
30 metrin jälkeen tunnelista lähtee leveä kierreportaikko ylöspäin. Portaisiin on kaiverrettu kuvioita, jotka eivät ole aivan samanlaisia kuin muut mayalaiset kaiverrukset, joita tunnelien seinissä on nähty. Nämä ovat teräväkulmaisia, uhkaavia ja jotenkin huolestuttavia, eikä silmä oikein pysty seuraamaan niitä kunnolla. Siegfriedistä tuntuu, että hän on nyt menossa kohti jotain hyvin vaarallista. Siitä huolimatta hän nousee portaita joitakin metrejä. Portaat päättyvät käytävään, joka tuntuu lähtevän kaartumaan ylöspäin kulmassa, jota ei voi nousta - mutta kun Siegfried astuu käytävään, painovoima tuntuu kääntyvän kyljelleen, ja on kuin hän pystyisi kävelemään seinää ylös. Tunne on epämiellyttävä, ja edempänä odottaa jotain vielä pelottavampaa. Muutaman askeleen jälkeen saksalainen toteaa saaneensa paikasta tarpeekseen, kääntyy ja poistuu. Maan alla tuntuu kylmä ilmavirta, ja sen suhina muuttuu yhtäkkiä ääneksi, joka kuiskaa sanoja. Siegfried säntää portaat alas ja palaa lautalle.
Ylhäällä muu ryhmä on huolestunut Siegfriedin kadottua tunneliin, ja Max laskeutuu nopeasti alas katsomaan, mitä tälle on käynyt. Tunnelista ulos melova Siegfried on lakananvalkoinen ja sanoo, että koko paikka on parempi räjäyttää. Maxin luonnonaineista kehittämän liiman avulla kaksikko koettaa kiinnittää dynamiittia tunnelin kuivaan kattoon. Kuitenkin kiire ja tunnelin painostava ilmapiiri tekevät tästä vaikeita. Lopulta he tyytyvät ottamaan sytytyslangan alas ja viemään kaiken dynamiitin kierreportaiden juurelle. Max katsoo myös portaissa olevia kuvioita, ja tajuaa niiden kertovan jostain, joka on inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella.
Sytytyslanka sytytetään, ja sitten kaksikko kiipeää tai nostetaan vinssillä ylös cenotesta. Metsän reunasta vartija viittilöi Nightingalen ryhmineen olevan tulossa. Sitten maan alla räjähtää. Cenote soi kuin kello ja tunnelista paineaalto paiskoo vettä pitkin sen reunoja - mutta vedenpinta on 50 metriä maan alapuolella, eivätkä pärskeet kohoa niin korkealle. Tadley Venturesin seurue piiloutuu viidakkoon, ja hetkeä myöhemmin Nightingale ryhmineen saapuu aukiolle. Nightingalella on 15 miestä: hän itse, hänen veljensä Stephen, turvapäällikkönsä Gauncy, amerikkalainen kielitieteen professori Weiss, kolumbialainen kartografian jatko-opiskelija Figueira, puoli tusinaa amerikkalaista ex-merijalkaväen näköistä sotilasta, sekä jonkin verran Tulumista palkattuja paikallisia. He ottavat cenotet haltuunsa, ja huomaavat Ooxissa kelluvan krokotiilinraadon. Tämä kertoo Nightingalelle selvästi, ketkä täällä ovat olleet paikalla ennen häntä.
Tadley Venturesin ryhmä joutuu vetäytymään syvemmälle viidakkoon välttääkseen kontaktia Nightingalen ryhmän kanssa. Illan tullen pohditaan mitä tehdä, ja päätetään, että parasta on luultavasti lähteä takaisin rannikon suuntaan.
Kun muu ryhmä lähtee aamulla liikkeelle, Max käy vielä vakoilemassa Nightingalen leiriä. Hän on vähällä jäädä kiinni, mutta onnistuu lopulta näkemään, kun Stephen löytää Kaa'n kyljessä olevan tunnelin. Pari sotilasta laskeutuu alas ja käy tutkimassa tunnelin, mutta heidän raporttinsa on, että se on romahtanut eikä siitä pääse eteenpäin. Ainakaan aluksi Nightingale ei tunnu olevan aikeissa lähteä kaivamaan sitä auki.
Pois
Parissa päivässä ryhmä palaa Tulumiin, jossa Nightingalen laiva on ankkurissa. Siellä odottaa lisää merijalkaväkeä, joten mitään jekkuja ei yritetä käynnistää. Sen sijaan Nightingalelle jätetään kirje, jossa kiitetään hyvästä kilpajuoksusta, ja annetaan ymmärtää, että voittajat veivät jo kaikki aarteet cenoteilta. Toivon mukaan tämä vähentää Nightingalen halua yrittää kaivaa paikkoja auki.
Ryhmä lentää takaisin Kingstoniin. Lady Helenalle kerrotaan löydöstä. Kuin sanattomalla sopimuksella kukaan ei korosta Kaa'sta löytynyttä tunnelia; painoarvo on löytyneillä insinööritaidonnäytteillä ja sillä, ettei aarteita ollut. Lady Helena on hieman pettynyt, mutta toisaalta, aarteiden löytämisen jälkeen seuraavaksi parasta on vakuuttaa kilpailijalle, että aarteita itse asiassa löytyi.
Renata on omalta osaltaan varma siitä, että viidakon alapuolella oli todella portti helvettiin. Kingstonin saapumisen jälkeen hän näkee unta, jossa itsemurhajumalatar Ixtab seuraa häntä, ja kun hän yrittää karkoittaa tämän rukouksella, jumalatar ilmestyy hänen taakseen ja laskee kätensä hänen olkapäilleen. Unessa Renata jakautuu tämän seurauksena kahtia - hänestä astuu ulos toinen, täsmälleen saman näköinen ihminen, ja uni päättyy kun kaksoisolennot katsovat toisiaan silmiin.
Siegfried viettää illan klubilla ja esittelee krokotiililta saamaansa arpea. Hän on juonut melkoisesti, ja näkee niinikään unta itsemurhan jumalattaresta. Unessa jumalatar johdattaa hänet saksalaiseen kaupunkiin, jossa hakaristiliput liehuvat ja sotilaat hanhenmarssivat. Sitten Siegfried tajuaa, että kaupunki ei olekaan saksalainen, vaan ranskalainen - kauppojen ikkunoiden tekstit ovat ranskaa. Taustalla näkyy Eiffel-torni. Uni tuntuu hyvin todelliselta, ja Siegfried herää muistaen sen täysin.
Pelinjohtajan kommentteja
Xibalban ensimmäisen kauden viimenen peli kääri varsin hyvin yhteen kaikki langat, jotka sen pitikin. Tosiaan syvemmällekin alamaailmaan olisi voitu tunkeutua, mutta mikäli näin olisi tehty, olisi ollut mahdollista, että kampanja olisi saattanut muuttaa luonnettaan melkoisessti. Ehkä aivan hyvä näin.
Peli onnistui minusta varsin hyvin, vaikka hahmot eivät taaskaan olleet aivan tasapainoisesti esillä. Hienoja ideoita riitti, ja kehitelty kummallinen tombraider-koneistokin tuntui olevan juuri ja juuri ymmärrettävissä.
<-- 010: Cenoteilla - 012: Vanha kunnon salakuljetus -->
CategoryPelit
