012: Vanha kunnon salakuljetus
<-- 011: Alamaailman portti - 013: Los Angeles -->
"Olisi parempi, jos lähtisitte ihan saman tien."
- Mr. Heary
- Mr. Heary
Kingston, Jamaikan kruununkolonia, heinäkuu - syyskuu 1937
Yukatanilta paluun jälkeen alkaa Atlantin ja Karibianmeren myrskykausi, mikä merkitsee Tadley Venturesille laihoja aikoja. Vaikka mikään hirmumyrsky ei Kingstoniin iskekään, lentokoneilla ei tahdota lentää epävakaisessa säässä, ja kuljetustoiminta on muutenkin jumissa. Myrskyt aiheuttavat tulvia Benin asuintalon kellariin, ja puu kaatuu Siegfriedin talon päälle. Max käy pahan myrskyn aikana metsässä opettamassa erätaitoja Siegfriedille ja Renatalle.
Maailmalla Kiina ja Japani ovat alkaneet sotia. Tämän seurauksena myös Kingstonin vastaavien orientaaliyhteisöiden välit ovat kiristyneet. Siegfriedinkin tuntema amerikkalainen lenätjä Amelia Earhart on kadonnut lentokoneineen Tyynellämerellä, eikä häntä ole kuukausien etsintöjenkään jälkeen löytynyt.
Siegfried ja lady Helena havaitsevat olevansa melkoisessa rahapulassa korkeine menoineen. Siegfried koettaa saada Doningo Villalobosilta voittamistaan (ja sittemmin tämän polttamista) jahdista ja autosta vakuutuskorvaukset, mutta kuubalainen vakuutusyhtiö hidastelee ja tuntuu haluttomalta tekemään mitään asian eteen. Kun myrskykauden arvellaan lokakuun alussa päättyneen, Siegfried päättää lähteä itse Havanaan käymään vakuutusyhtiön konttorilla hakemassa rahojaan. Muullakaan ryhmällä ei ole mitään kriittistä tekemistä juuri tuolloin. Niinpä lokakuun alkupäivinä Siegfried, Ben, Max ja Renata (sekä Gaspar) lentävät Kingstonista Havanaan.
Havana, Kuuba, lokakuun alku
Kone jätetään brittiläisen kauppakomppanian laituriin näiden omistamalla alueella satamaa. Otettuaan huoneen tunnelmallisesta majatalosta sataman läheltä ryhmä lähtee katselemaan kaupunkia. Havana on Karibianmeren saarten suurin kaupunki, ja vaikka sen vanha puoli on satojen vuosien ikäistä espanjalaista arkkitehtuuria, sen viereen on viimeisten vuosikymmenien aikana kohonnut uutta, amerikkalaistyylistä tornitalokaupunkia leveine katuineen. Amerikkalaisia turisteja on valtavasti eivätkä hinnat ole erityisen halpoja. Vakuutusyhtiön konttoria vilkaistaan - se on juuri vanhan kaupungin ulkopuolella oleva 15-kerroksinen tornitalo - mutta varsinainen vakuutusvaade päätetään jättää huomiselle. Sen sijaan nelikko kulkee uudessa ja vanhassa kaupungissa, ostaa halpoja matkamuistoja ja päätyy illaksi syömään kalliiseen ravintolaan Siegfriedin laskuun. Ravintolassa näyttää olevan paikalla myös amerikkalaisia gangsterin näköisiä miehiä, jotka viettävät kuitenkin iltaansa rauhallisesti.
Illan päätteeksi käydään vielä tanssimassa jazz-orkesterin tahtiin ulkoilmatansseissa. Vaikka meno täällä jatkuisi pitkälle yöhön, ryhmä vetäytyy hotellille melko aikaisin ollakseen seuraavana päivänä ajoissa vakuutusyhtiöllä.
Aamulla Siegfried ja Ben pukevat puvut ylleen, ja lähtevät Elva Macina -vakuutusyhtiön konttorille esittämään vaateitaan. Respasta heidät ohjataan ylös 15. kerrokseen, jossa he tapaavat ensin sihteerin, ja sitten melko nopeasti Brugera-nimisen nuoren vaadetarkastajan. Siegfriedillä on Lorantin pakkaama salkullinen papereita, joista löytyy vastaus kaikkeen, mitä yhtiö vaatii. Kysymys pelivoitoista maksetuista veroista on ainoa, johon ei ole valmiita papereita, mutta Ben toteaa, että hänen majesteettinsa hallitus ei ole esittänyt tästä mitään vaadetta, eikä asia oikeastaan kuubalaista vakuutusyhtiötä mitenkään koske.
Brugera totea asian olevan kunnossa ja pahoittelee viivettä. Siegfried allekirjoittaa useita papereita, jotka Ben lukee myös läpi tarkistaakseen, ettei kukaan yritä mitään vilunkia. Tämän jälkeen Brugeralle tuodaan shekkivihko ja todistaja, ja hän kirjoittaa Siegfriedille shekin 10 000 dollarista. Sen jälkeen kaikki kättelevät, ja Ben sekä Siegfried poistuvat toimistosta.
Väijytys ja takaa-ajo
Toimiston ulkopuolella olevassa odotustilassa Ben ja Siegfried ovat nousemassa hissiin, mutta siellä odottaakin kaksi korstoa puvuissa. Heidän aikeensa ovat selvästi vihamieliset. He astuvat kaksikkoa kohti. Ben potkaisee polven toisen alta, Siegfried lyö toisen takaisin hissiin. Kaksikko livahtaa hissiin, tyrmää sinne jääneen kovanaaman lyönnillä, ja antaa kauhistuneelle hissipojalle muutaman peson. Poika sanoo, että aulassa odottaaa lisää korstoja. Niinpä Ben ja Siegfried poistuvat toisessa kerroksessa löytääkseen vaihtoehtoisen uloskäynnin.
Max ja Renata ovat odottaneet ulkopuolella kahvilassa, ja huomasivat, kuinka joukko harteikkaita, huonosti istuviin pukuihin pukeutuneita miehiä astui sisään tornitaloon. Tämä näytti heti huolestuttavalta. Renata on jäänyt vahtimaan etuovea, Max kiertänyt taakse paloportaille. Pian toisen kerroksen ikkuna aukeaakin, ja Ben sekä Siegfried tulevat paloportaille. He laskeutuvat kadulle, ja lähtevät vanhan kaupungin kapeaa katua pitkin kohti satamaa.
Renata näkee, kuinka ala-aulassa odotteleva posse näkee hississä olevan kolkatun kaverinsa. Porukka lähtee juoksemaan ulos. Renata ja Gaspar seuraavat heitä vaivihkaa. Posse huomaa Benin, Maxin ja Siegfriedin, ja lähtee pinkomaan heidän peräänsä.
Vanhan kaupungin kapeilla kaduilla käynnistyy juoksutakaa-ajo. Autoja kaduille ei oikein mahdukaan, mutta parista mutkasta käännyttyään Siegfried ja kaverit osuvat toiseen joukkoon paikallisia kovanaamoja, jotka ovat heitä vastassa. He vaihtavat suuntaa ja kiipeävät kolmikerroksisten talojen katoille. Viimeisenä kiipeävä Max väistää häntä päin heitetyn tiiliskiven ja vastaa heittämällä katolta löytyneen pullon kovanaaman päähän sekä solvaamalla tämän äitiä. Osa koviksista kiipeää katoille perään, osa jää maan tasalle seuraamaan. Katoille menneet hajaantuvat: Max vetää osan porukasta mukanaan, vaikka onkin vähällä pudota kadulle hypätessään katolta toiselle. Ben ja Siegfried livistävät sataman suuntaan shekin kanssa.
Maan tasalla pysyvä Renata välttää rosvojen huomion. Hän näkee kuitenkin pari katulasta, jotka laskeutuvat alas katolta, ja ovat aikeissa lähteä viemään viestiä eteenpäin. Renata lahjoo penskat tupakalla, ja ottaa heidät mukaansa. Penskojen mukaan Villalobos on luvannut 10% sille, joka tuo hänelle pitkän salkkumiehen kantaman shekin (vaikkeivät he kyllä edes tiedä, mikä prosentti on). Renata päätyy pian ränsistyneemmälle alueelle, jonka joka kulmassa notkuu odottelevan näköinen nuorisorikollinen. He huomaavat kyllä hänet, mutteivät häiritse häntä: selvästi he odottavat, että shekkiä kantavat miehet tulevat heidän alueelleen, jolloin he hyökkäävät näitä vastaan.
Ben ja Siegfried ovat hetkeksi kadottaneet takaa-ajajansa, mutta heti kun he astuvat sivukujalta leveämmälle kadulle, heidät huomataan taas. He ottavat jalat alleen. Eräässä korttelissa amerikkalaisen näköinen mies viittilöi heitä sisään kahvilaan, ja Siegfried kääntyy sinne; Ben seuraa epäluuloisena. Miehellä on liituraitapuku ja hyvin selvästi rauhanomainen ruumiinkieli. Hän ja hänen pari kaveriaan vievät Benin ja Siegfriedin takahuoneeseen, jossa istuva kolmikymppinen amerikkalainen laskee sanomalehden pöydälleen ja sanoo, että hän voi tarjota heille hetken tauon takaa-ajosta. Hetkeä myöhemmin kahvilatilaan kuuluu saapuvan joukko rosvoja, joille väitetään, että pukumiehet pakenivat takaovesta ja juoksivat etelään. Kymmenessä sekunnissa rosvot ovat jatkaneet matkaansa, ja kahvila on taas rauhallinen. Amerikkalainen esittäytyy Meyer Lanskyksi. On selvää, että hän on gangsteri Yhdysvaltain itärannikolta, kenties syntyjään Euroopasta ja todennäköisesti juutalainen. Hän on myös hyväkäytöksinen eikä selvästikään tahdo rettelöidä tai uhkailla. Lansky sanoo, että takaa-ajajat ovat hänen kilpailijansa palveluksessa, ja vaikka tämäkin olisi hänelle syy jallittaa näitä, hänellä on myös työtarjous jamaikalaiselle kuljetusyhtiölle. Häntä pyydetään kertomaan lisää.Max laskeutuu kadulle ja juoksee satamaa kohti, kun hän huomaa katolla vieressään juoksevia akrobaattisia paikallisia. Yksi heistä hyppää parvekkeen kautta keskelle katua, laskeutuu ketterästi, ja lähtee tulemaan Maxia kohti liikkuen kuin kiinalainen teatteritaiteilija. Max ei jää kikkailemaan tämän kanssa, vaan juoksee suoraan tätä päin ja paiskaa tämän seinään. Pian tämän jälkeen hän ja Renata osuvat yksiin. Pacto de la Sangren jengiläiset kehottavat heitä häipymään. Max kertoo, että parin korttelin päässä paidattomat akrobaatit jahtaavat jotakuta, ja pactodelasangrelaiset tajuvat, että Las Viboras -jengi on myös rahojen perässä. He lähtevät ajamaan näitä pois mailtaan. Lapset lähetetään hotellille "pitämään sitä silmällä" jotteivät he olisi tiellä. Tämän jälkeen kaksikolle tulee juttelemaan poliisi. Vaikuttaa siltä, että konstaapelikin on shekin perässä, muttei tiedä Renatan ja Maxin olevan Siegfriedin ja Benin kavereita. Hän tiedustelee, ovatko he sattumalta nähneet kahta pukuihin pukeutunutta juoksevaa miestä, joista pidempi on valkoihoinen ja kantaa salkkua. Kun hän saa kieltävän vastauksen, hän jatkaa kyselemään muilta.
Kahvilassa Lansky kertoo, että hän tarvitsisi lähiaikoina nopeasti toimivan rahtikyydin Kingstonista Floridaan, Tampaan. Rahti on 30 kiloinen, ei vaarallinen eikä elävä, mutta kun hetki koittaa, se pitäisi siirtää nopeasti, eikä viranomaisten tulisi tietää siirrosta. Hän lupaa tästä käyvän hinnan. Siegfried sanoo, että toimeksianto kyllä kiinnostaa. Lansky on hyvillään tästä, ja sanoo, että jo etukäteen on tarpeen tietää, että hänen toinen kilpailijansa, jamaikalainen Mister Maung, suhtautuu luultavasti kuljetukseen nuivasti - mutta jos kaikki menee hyvin, Maung ei saa koskaan tietää mitä on tapahtunut. Maungin ärsyttäminen ei liioin Siegfriediä ja Beniä ajatuksena harmita. Kuljetuksen jälkeen Tampassa tarvittaisiin hetken ajan vartiotehtävää: ei mitään vaarallista, ainoastaan paikallaoloa ja karulta näyttämistä.
Lansky lupaa olla yhteydessä parin päivän kuluttua. Kysyttäessä hän suostuu lähettämään yhden pojistaan viemään Siegfriedin salkun postiin ja lähettämään sen Kingstoniin. Salkutta Ben ja Siegfried lähtevät hiipimään satamaa kohti. He näkevät parin kadun päässä tappelun, jossa veitsin aseistautuneet kovanaamat matsaavat pellavahousuihin pukeutuneiden paidattomien akrobaattien kanssa, mutta Las Viboras tai Pacto de la Sangre eivät kummatkaan huomaa heitä.
Renata ja Max ovat saavuttaneet sataman. Brittiläisen kauppakomppanian alue on aidattu ja englantilaisten vartijoiden suojaama, mutta sen edustalla, toisella puolella leveää rantabulevardia, norkoilee kahdeksanpäinen joukko halpoihin pukuihin pukeutuneita rosvoja. Renata ja Gaspar menevät sisään valmistelemaan lentokonetta, Max taas jututtaa vartijamiehiä ja sanoo heille, että paikalliset rikolliset aiheuttavat harmia. Vartijat toteavat, että kauppakomppanian alueelle he eivät varmastikaan tule, ja he soittavat myös poliisin - mutta poliisi viettänee siestaa, eikä tule aivan nopeasti.
Max jää portille notkumaan. Eräs rosvoista tunnistaa hänet - sama, jonka päähän Max heitti pullon ja jonka äitiä hän solvasi. Rosvo lähtee mano a mano -tappeluun kostaakseen solvauksen, mutta Max lyö hänet maihin kertalyönnillä. Muukin rosvoporukka näyttää harkitsevan hänen päälleen käymistä, kun ryhmän luokse pysähtyy auto. Autosta nousee suurikokoisin mies, jonka Max on vuosiin nähnyt: pitkälle yli kaksimetrinen järkäle, pukeutunut mittatilattuun pukuun (koska mikään normaali ei hänelle mahdu). Järkäle komentaa rosvoja pysymään paikallaan, ja ylittää sitten kadun Maxin luo. Hän ei aio tapella, sanoo vain että hän on täällä hakemassa shekkiä ja Maxin on parasta olla sekaantumatta asiaan. Sitten hän palaa muiden luo.
Hieman kiertäen Siegfried ja Ben saapuvat rantabulevardille, ja näkevät parin korttelin päässä odottelevan rosvojoukon, joka ei kuitenkaan ole vielä havainnut heitä. Kauppakomppanian alueelle ei helposti pääse heidän huomaamattaan.
Lentokoneella Gaspar murisee, ja Renata tajuaa, että laiturin reunaa pitkin on uimassa konetta kohti pari tyyppiä, kovasti Las Viborasin näköisiä. Hän ampuu kiväärillä veteen varoituslaukauksen, ja uimarit lähtevät takaisin sinne, mistä tulivatkin. Laukaus valpastuttaa brittivartijat ja säikäyttää roistot, ja muutamia aseita vedetään esiin. Tilanne ei kuitenkaan eskaloidu.
Ben ja Siegfried pysäyttävät auton ja maksavat sen kuljettajan viemään heidät kauppakomppanian vieressä sijaitsevan rakennuksen pihaan. Sieltä käsin he kiipevät auton kattoa käyttäen aidan yli kauppakomppaniaan. Siegfried pahoittelee alueen turvallisuudesta vastaavalle suuren sodan veteraaniluutnantille häiriötä, mutta tämä tuntuu olevan vain hyvillään siitä, että vartiopojat saivat vähän syytä skarpata. Tadley Venturesin nelikko nousee koneeseen, shekki yhä tallella, ja lähtee kohti Jamaikaa.
Kutsu
Kingstonissa Siegfried lunastaa shekin ja pelastaa rahatilanteensa. Hän myös kertoo lady Helenalle saamastaan tarjouksesta salakuljetuskeikasta. Lady Helena on sitä mieltä, että moinen tehtävä otetaan ehdottomasti vastaan. Siegfried tarjoaa Maxille uuden takin Havanassa ryvettyneen vastineeksi; tämä on tietenkin mittatilauksena tehty takki, joka on liian hieno käytettäväksi oikeastaan missään.
Wolinskien sisaruksilta tulee kirje Benille. Jamaikalla kuvattu elokuva, jonka lopulliseksi nimeksi tuli Rogues of the Wild Jungle, on saamassa kolmen viikon kuluttua ensi-iltansa. Kutsussa on liput Los Angelesin ensi-iltaan kaikille Tadley Venturesista tuotantoon osallistuneille, sekä lupaus majoituksesta studion laskuun kaikille, jotka pääsevät paikalle. Los Angelesiin on kyllä melkoinen matka, eikä sinne meneminen ole aivan halpaa, mutta siitä huolimatta kaikki haluavat lähteä. Volkmar, joka ei ole vielä palannut Eurooppaan kesänsä jälkeen, päättää myös käydä Amerikassa.
Siegfriedin salkkukin saapuu postissa, samoin kuin kirje Lanskylta. Salkku on pengottu, mutta sen kuulemma teki poliisi, joka oli pysäyttänyt ja pidättänyt salkkua kantaneen miehen jostain syystä. Lanskyn kirjeessä kerrotaan, että Heary-niminen mies ottaa yhteyttä koskien sovittua asiaa. Muutaman päivän kuluttua Heary saapuu Tadley Venturesin toimistolle. Nelikymmenvuotias irlantilainen kertaa Lanskyn toiveet ja antaa aikataulun: lasti saapuu seuraavana iltana, juuri ennen keskiyötä, ja sen pitäisi lähteä saman tien. Hän osaa myös kuvailla lastin olevan noin 60cm sivultaan oleva laatikko, ja luonteeltaan helposti särkyvää.
Lähtöä ehdotetaan seuraavaan aamuun, mutta Heary sanoo, että olisi parempi jos se tapahtuisi vielä samana yönä. Pimeässä lentäminen on vaikeaa, johon Heary toteaa, että Lansky on valmis nostamaan hintaa mikäli kuljetus lähtee saman tien. Lyhyen tinkimisen jälkeen hinnasta päästään sopuun. Raha toimitetaan pankkitilille odottamaan vapauttamista. Suunnitelmana on lentää yöllä Kingstonista Nassau'hin, tankata siellä, ja lentää Tampaan siten, että siellä ollaan perillä aamulla. Laskeutumispaikka on niitty kaupungin ulkopuolella, ja Lansky huolehtii siitä, että paikalle ei tule kiusallisia viranomaisia. Heary lupaa tiedottaa aikataulusta Lanskylle.
Heary jättää yhteystietonsa, ja poistuu sitten. Tadley Ventures tekee omia suunnitelmia. Lady Helena lentää mukaan Nassau'hin saakka: hän pystyy järjestämään yöllä tapahtuvan tankkauksen, sekä huolehtimaan siitä, että kruununkolonian viranomaiset eivät ryhdy tutkimaan konetta. Muutoin salakuljetuskeikka on rutiinia, ja tuumitaan, että Tampasta voidaan jatkaa reittilennoilla Los Angelesiin elokuvan ensi-iltaan.
Ben kirjoittaa Wolinskeille ja sanoo ryhmän olevan tulossa. Seuraava päivä tehdään sitten lähtövalmisteluja. Kone tankataan ja sääkarttoja katsellaan. Hurrikaanikausi on ohi, mutta merellä on edelleen luvassa tuulista ja sateista. Lorant ottaa Siegfriedin talon hoitaakseen ja varautuu mahdollisiin pulmiin Mister Maungin suunnalta. Renata antaa kotinsa avaimet kaverilleen ja pyytää tätä huolehtimaan kodistaan. Gaspar on tulossa mukaan Amerikkaan. Illan tullen ryhmä alkaa odottaa lastin saapumista.
Huolestuttavaa rahtia
Auringon laskettua satama-alue on rauhallinen. Ben pitää toimiston pihaa silmällä samalla kun Max kiertää vähän kauempana. Joitakin orientaaleja on liikkeellä, mutta tämä ei välttämättä mitenkään eroa tavallisesta illasta.
Yhdentoista jälkeen yössä kuuluu kaukaisia laukauksia, ja sen jälkeen poliisipillien etäistä ääntä. Näiden tarkkaa paikkaa on vaikea sanoa, mutta suunnassa jossa ne tulevat sijaitsee mm. Mister Maungin antiikkiliike. Laukauksia kuuluu useita minuutteja kestävien taukojen jälkeen välillä lisää: on vaikea sanoa mihin ne liikkuvat, mutta eivät ne ainakaan kauemmaksi kulje.
Vähän ennen puoltayötä Renata käynnistää koneen moottorin. Kello lyö kaksitoista, mutta ketään ei näy. Sitten, viittä minuuttia puolenyön jälkeen, pihaan ajaa auto, jonka takalasi on ammuttu rikki. Autoa kuljettaa Heary, joka on niinikään saanut luodista ja on kalpea verenhukasta. Takapenkillä on pressulla peitetty painava laatikko, joka siirretään kottikärryillä koneeseen.
Heary menettää tajunsa, ja Ben tajuaa, että hän menehtyy ilman sairaalaa. Häntä ei oikein voi jättää Tadley Venturesin pihaan, joten Ben ajaa auton parin korttelin päähän pubin pihalle. Hän koputtaa pubin oveen ja kertoo, että autossa on pahasti haavoittunut mies: illanviettäjät rientävät ulos auttamaan.
Samaan aikaan laatikkoa siirretään koneeseen, mutta Max huomaa, että siihen on osunut luoti. Laatikon sisältä vuotaa pistävää säilytysalkoholia. Laatikon avaaminen paljastaa pakkausmateriaalissa olevan suuren lasipurkin, jossa on reikä ja säröjä. Purkissa kelluu valtava, rantapallon kokoinen silmä.
Silmän näkeminen on jokseenkin järkyttävä kokemus, mutta Max toteaa sen kuuluvan valaalle. Sisältä haetaan spriitä ja suuri kattila, ja silmä siirretään hajoavasta lasipurkista kattilaan. Renata näkee silmän, ja toteaa, ettei se kyllä hänestä näytä valaan silmältä. Tähän ei kuitenkaan jumiteta. Kattila sidotaan kiinni ja peitetään öljykankailla. Laatikon jäänteissä on haitilaisen kalastamon tunnuksia.
Tiellä ajaa muutamia autoja, ja veikkaus on, että ne etsiskelevät Hearya. Lentovene ajetaan hyvän matkan päähän rannikosta, ja sitten Siegfried nousee ilmaan. Ulkona sataa ja tuulee, ja kaukana pilvissä salamoi. Joka tapauksessa Delfiini pääsee ilmaan ja lähtee kohti Bahamaa.
Silmä kummastuttaa etenkin lady Helenaa. Max sanoo, että hän on tottunut kiinalaisten käyttävän mitä kummallisimpia asioita lääkkeinä, ja vaikka Mister Maung ei olekaan kiinalainen vaan kaakkoisaasialainen, hänellä on varmasti paljon kiinalaisia tuttavia ja liikekumppaneita.
Kolmen tunnin kuluttua Nassaussa tankataan. Sade on yltynyt ja tankkaaja valittaa koiranilmaa. Ryhmä jaloittelee hieman ja syö voileipiä sekä ottaa kahvia. Sen jälkeen Siegfried käy nukkumaan ja Renata ottaa ohjaimet. Kone nousee myrskyn yläpuolelle ja suuntaa kohti Floridaa.
Rauhallisesti nukkuva Max näkee unta syvästä merestä ja kuulee valasmaista laulua. Siegfried taas nukkuu levottomammin, uneskelee merenpohjan yli uimisesta, ja yhtäkkiä hänen allaan aukeaa valtava silmä. Hän herää säpsähtäen, ja pilvien päällä lentävä Delfiini muistuttaa tovin verran häntä unestaan. Hän saa kuitenkin nukahdettua uudelleen.
Auringon noustua pilvet väistyvät, ja luoteessa näkyy maata. Termospullosta juotava kahvi herättää ryhmän. Renata ohjaa koneen Floridan ylle ja navigoi Tampan kaupungin lähellä olevalle niitylle. Sovitussa paikassa näkyy musta umpiauto odottamassa, ja kone lasketaan alas sen lähelle. Umpiautosta saapuu Mayer Lansky kahden miehen kanssa. Lansky on hyvillään koneen saapumisesta, koskapa Heary ei koskaan lähettänyt hänelle sähkettä siitä, että tavara oli matkalla. Hänelle kerrotaan, että Hearya oli ammuttu.
Toinen auto ajaa paikalle, ja sieltä astuu ulos niinikään pari kovanaamaa. Auton takaosan lasit ovat mustat, ja varsinainen ostaja ei nouse autosta lainkaan. Hän tarkistaa kauppatavaran, hyväksyy sen, ja antaa Lanskylle kirjekuoren. Kaikki paikallaolijat ovat aseistautuneita, mutta huolimatta ilmeisestä epäluottamuksesta kukaan ei halua ryhtyä ammuskelemaan. Ostaja lähtee silmän kanssa tiehensä, ja Lansky kiittää Tadley Venturesia tehtävästä. Hän sanoo, että mikäli he tahtovat aamiaista, he ovat tervetulleita hänen ravintolaansa. Lentokonetta ei kuitenkaan kannata jättää niitylle.
Kone lennetään Tampan kentälle ja jätetään sinne huoltovarastoon pariksi viikoksi. Sen jälkeen ryhmä käy Lanskyn ravintolassa syömässä valtavan aamiaisen. Ravintola on rauhallinen, mukava ja selvästi asiakkaiden yksityisyyttä kunnioittavaksi suunniteltu. Lady Helena on saapumassa Tampaan vasta iltasella; sen jälkeen tarkoitus on suunnata länsirannikolle kohti Hollywoodia.
Pelinjohtajan kommentteja
Todella onnistunut avaus toiselle kaudelle: gangstereita, vauhdikasta toimintaa, jännitystä ja kummallisia arvoituksia. Kuvia olisi voinut olla enemmän, mutta flunssasta johtuen en ollut jaksanut piirtää kuin Lanskyn.
<-- 011: Alamaailman portti - 013: Los Angeles -->
CategoryPelit
Lanskyyn tutustuminen oli kiehtovaa. Hän vaikuttaa alustavasti herrasmieheltä ja sanansamittaiselta, lisäksi hänen tapaisensa gangsterin tunteminen on tietyissä piireissä epäilemättä muodikasta ja "katu-uskottavaa" kunhan ei kietoudu peleihinsä liian syvälle.
Villalobosin pisteet sen sijaan laskivat entuudestaan, mies ei ole Siegriedin mielestä enää missään määrin tyylikäs tahi sympaattinen. Itseasiassa Siegfried kantaa kaunaa ja mikäli sopiva tilaisuus koittaa on täysin valmis masinoimaan jonkinlaisen nokkelan koston.