Revision [295]
This is an old revision of Xibalba015 made by AdminDare on 2017-10-01 11:27:14.
015: Navassasaari
<-- 014: Kääntymys - 016: -->
"Olet nähnyt sen, etkö olekin? Kasvoistasi näen, että tiedät mistä puhun."
- pyhä mies Port-au-Princellä
- pyhä mies Port-au-Princellä
Jamaika, joulukuun alku
Kaliforniasta palaamisen jälkeen Tadley Ventures on tehnyt pari kuukautta rutiinikeikkoja Karibianmerellä: postilentoja, varjostuksia ja henkivartijakeikkoja. Näistä mikään ei ole ollut poikkeuksellisen vaarallinen tai kiinnostava, mutta finanssit ovat sentään pysyneet kunnossa.
Joulukuun alkupäivinä Max on istumassa iltaa kaveriensa kanssa, ja rastafarien pyhä mies antaa hänelle profetian: kun hänen ystävänsä ovat menossa harmaan kautta kohti mustaa, hänen on mentävä mukaan, tai he kuolevat. Rastafari ennustaa muillekin, mutta Maxin ennustus on ainoa, johon sisältyy näin selvä varoitus.
Seuraavana iltana Ben on menossa lady Helenan luo pelaamaan bridgeä, mutta peli-ilta on peruttu: lady Helena on saanut odottamattoman vieraan. Häntä tenttaa kapteeniluutnantti Davies laivaston univormussa. Davies lähtee tyytymättömänä, ja Helena kertoo Benille, että hän tahtoo puhua Tadley Venturesin kenttäryhmän kanssa toimistolla mahdollisimman pian. Hän myös sanoo, että on parasta tarkkailla, ettei ketään seurata.Vajaata tuntia myöhemmin ryhmä tapaa toimistolla, lady Helena saapuu itse paikalle valepukeutuneena. Hän kertoo, että hänen majesteettinsa laivaston tiedustelu on jo hyvän aikaa pitänyt Zeligiä silmälläpidettävänä henkilönä tämän insinööritaitojen vuoksi, ja on seurannut tätä. Nyt seurausta suorittanut tiedustelualikersantti nimeltä Pullman on kuitenkin kadonnut eilisiltana jäljettömiin. Tiedustelun upseeri Davies oli koettanut tentata lady Helenalta asioita, mutta ei ollut suostunut itse kertomaan mitään, eikä Helenan vakuuttelu siitä, että Zelig ei ole mikään vakooja ollut tehonnut. Ilmeisesti Davies piti itsekin Helenaa hieman epäilyttävänä, ja oli vaatinut, että tämä ei kerro asioista eteenpäin. Helena ei tietenkään lotkauttanut tälle korvaakaan. Hänellä on aiemmin ollut hyvät suhteet laivaston tiedusteluun, mutta kommodori Godfrey, joka oli toiminut välittäjänä Tartarus-säteen ja sir Cliven tapauksessa ei ole tällä hetkellä Karibianmerellä, ja nykyinen tiedustelun johto ei tunne häntä.
Kukaan ei tiedä, mitä Pullmanille on voinut tapahtua, mutta kukaan ei hetkeäkään usko Zeligin tälle mitään tehneen. Zelig on ainakin tänään ollut kunnossa, ja Ben ja Renata päättävät käydä juttelemassa hänen kanssaan seuraavana päivänä. Todetaan, että Zeligille ei vielä paljasteta koko kuviota, koska jos hän tietäisi siitä, hän ei osaisi käyttäytyä luontevasti.
Pohditaan, kuka voisi olla tällaisen takana. Epäiltyjä ei ole kovin monia, Britannian laivaston tiedustelu on voimakas ja pystyvä organisaatio. Ainakaan kukaan mister Maungin kaltainen gangsteri ei sen kanssa haluaisi häiriköidä. Tuumitaan, että joku voi hyvinkin olla Zeligin vesikeuhkon suunnitelmien ja prototyypin perässä. Suunnitelmat ovat kuitenkin turvassa kassakaapissa, ja Zeligillä on niistä luultavasti kopiot.
Kestit
Max järjestää muutamia katulapsia tutkimaan, onko lady Helenalla ja Siegfriedillä seuraajia. Lady Helenaa pidetään selvästi silmällä, Siegfriedin talo taas on kaupungin itäpuolen kukkuloilla varakkaalla alueella, ja sinne on liki mahdotonta jättää huomaamattomia seuraajia.
Lauantaisella lounaalla Zelig vaikuttaa omalta itseltään, ja kertoo mielellään puuhistaan. Hän on saanut kuninkaalliselta patenttitoimistolta patentin vesikeuhkoon, mutta tällä hetkellä tekee enimmäkseen työtä konsultoidakseen vedenalaisia ja hyvin painetta kestäviä venttiileitä. Häntä pyydetään kertomaan tästä lisää, ja hän sanoo työskentelevänsä venezuelalaisen merentutkimuslaitoksen laskuun. Hän on suunnitellut ja melkein jo toteuttanutkin sukelluskellon luukun, tiivisteet ja muita järjestelmiä, käytännössä toistanut ja parantanut Bartonin ja Beeben muutamaa vuotta aiemmin kehittämää syvänmerensukellusjärjestelmää. Hän kertoo kontaktinsa olevan mies nimeltä tohtori Hugo Einbund.
Pikavilkaisu paljastaa Einbundin olevan professori Universidad Central de Venezuelassa. Hän on saksalaistaustainen ja iältään kolmen- ja neljänkymmenen välissä, ja asuu Myrtle Bank Hotelissa. Ben näkee hänet vilaukselta: tropiikkiin tottunut saksalainen mies, siististi pukeutuva ja tavallisen oloinen. Siegfried tuntee kyllä kaupungin saksalaisväestöä, mutta Einbund ei ole hänelle tuttu. Hän päättää tutustua mieheen paremmin, ja järjestää kotonaan pienet kestit johon hän kutsuu myös Einbundin, tämä kun on maanmies ja hänelle ennestään tuntematon. Ben, Max ja Renata ovat myös paikalla.Einbund vastaa kutsuun myöntävästi, ja paria päivää myöhemmin Siegfriedin talolle saapuukin vieraita kestittäväksi. Siegfried isännöi tilaisuutta, joka on myyty pääasiassa Jamaikan saksalaisen expat-yhteisön tapaamisena. Politiikka ja muut mahdollisesti häiritsevät aiheet pidetään poissa (Kingstonin saksalaiset ovat käytännössä järjestään Hitleriä ja Saksan nykyistä menoa vihaavia, mutta Einbundin politiikasta ei tiedetä mitään).
Einbund saapuu paikalle ilman seuralaista. Hän osoittautuu nopeasti mainioksi seuramieheksi. Hän on kielitieteen tohtori ja Venezuelan yliopiston kunniaprofessori, mutta hänen todellinen intohimonsa on meren elämä, etenkin tuntemattoman syvänmeren. Hän osaa kertoa taruja ja yhdistää niitä tieteellisiin löytöihin, ja kertoo kiinnostuksestaan Karibianmeren syvempiin kohtiin. Renata puhuu hänen kanssaan merenalaisista asioista, ja Einbund on innostunut tämän tapaamisesta (vaikka Zeligin vesikeuhkosta ei puhutakaan). Hän kertoo, ettei itse ole koskaan todella päässyt sukeltamaan, mutta sanoo Beeben ja Bartonin sukelluskellotutkimusten Bermudalla inspiroineen häntä. Hän puhuu valaiden sukeltamisesta - kukaan ei tiedä, miten syvälle ne todella menevät, tai mitä ne saattavat syvyyksistä löytää.
Sitten hän alkaa yskiä, ja yhtäkkiä hänen kädessään näkyy veripisaroita. Siegfried kutsuu Lorantia, ja miespalvelija ehtii paikalle juuri sopivasti saadakseen kiinni Einbundista kun tämä tuupertuu tajuttomana lattialle. Hänet on selvästi myrkytetty.
Myrkyttäjän jahti
Siegfried ja Lorant kiidättävät tajuttoman ja heikkenevän Einbundin autolla kukkulan juurella asuvan lääkärin luo. Myrkky on ollut konjakkilasissa joka on tullut keittiöstä, ja yksi juhlissa toimivasta keittiöhenkilökunnasta on lähtenyt talosta. Renata lähtee Gasparin kanssa jäljittämään tätä, ja vaikka Gaspar ei yleensä ole jälkikoirana kunnostautunut, Renata saa tämän kuitenkin keskittymään ja osoittamaan reitin, jossa myrkyttäjä on poikennut talojen väliselle polulle ja suunnannut alas kukkulaa.
Max ei tunnista myrkkyä, mutta osaa puhelimessa kuvailla lääkärille sen hajun. Lääkäri vie Einbundin vatsahuuhteluun ja arvailee sopivia vastamyrkkyjä. Siegfried on järkyttynyt: hänen luonaan vieraillut mies on myrkytetty, hänen kattonsa alla. Tunnin kuluttua lääkäri sanoo, että hän uskoo Einbundin selviytyvän, mutta tämän kanssa ei varmaankaan voi puhella ennen huomisaamua. Miehelle järjestetään poliisivartio, koska ei ole epäilystäkään, ettikö tässä olisi kysymys murhayrityksestä. Poliisit käyvät myös Siegfriedin talolla jututtamassa vieraita ja ottamassa raportin.
Renata seuraa jälkeä kukkulan juurelle ja sieltä mustien ja värillisten työläisten asuttamiin vuokrakasarmeihin. Jälki johtaa Freeman-nimisen henkilön yksiön ovelle. Renata on ainoa valkoihoinen täällä, ja herättää liikaa huomiota, joten hän painaa osoitteen mieleen ja palaa Siegfriedin luokse. Siellä juhlat ovat päättyneet, vieraat poistuneet ja catering-liikkeen omistaja on tullut pyytämään henkilökohtaisesti anteeksi tapahtunutta. Myrkyttäjä oli Thomas Hatchings-nimellä esiintynyt sijainen, joka oli tullut viime hetkellä paikkaamaan sairastunutta keittäjää. Lorant haukkuu catering-johtajan isäntänsä sijasta, ja sitten pyytää itse anteeksi Siegfriediltä: yksityiskohdat olivat hänen vastuullaan, ja hän sanoo, että hänen olisi täytynyt olla paljon varovaisempi. Sekä Siegfriedillä että Lorantilla on huomattava henkilökohtainen motivaatio löytää myrkyttäjä.
Renata ilmestyy paikalle kertomaan, että hän ja Gaspar ovat jäljittäeet miehen osoitteen. Tämä päätetään käydä hakemassa saman tien, jotta häntä voitaisiin kuulustella hetki ennen luovuttamista poliisille Tadley Venturesin ryhmä sekä Lorant pukeutuu yöhiippailuun sopivasti, ja lähtee autolla vuokrakasarmien luo.
Muut odottavat autolla kilometrin päässä, kun Ben ja Max murtautuvat Freemanin asuntoon. Freeman herää ja ehtii huutaa apua ennenkuin hänet saadaan taltutettua. Vihaiset naapurit ovat tulossa väliin, mutta Freeman evakuoidaan ikkunan kautta. Hän nyrjäyttää operaatiossa nilkkansa, mutta muuten hänet saadaan ehjänä ja pussi päässä autolle. Ryhmä ajaa rantakalliolle muutaman kilometrin päässä, ja alkaa kuulustella vankiaan, joka selvästi on sama mies joka juhlissa näkyi keittiössä. Aluksi mies koettaa vakuuttaa, ettei tiedä mistään mitään, mutta Ben on hyvä olemaan todella pelottava. Parin lyönnin jälkeen Freeman tuntuu tajuavan, että hän ei pääse täältä kertomatta jotain, mitä kyselijät tahtovat kuulla. Hän alkaa puhua omituista kieltä, jota kukaan ei tunnista, ja parin lauseen (?) jälkeen Ben kolkkaa hänet tajuttomaksi.
Freemanin vasemmassa olkapäässä selän puolella havaitaan tatuointi: pyöreä kuvio jossa on kahdeksan sakaraa, keskellä pieni tähti ja tähdessä silmä. Kukaan ei välittömästi tunnista symbolia. Freemanista ei varmaankaan saada enempää irti, joten hänet toimitetaan poliisille. Poliisi kiittää Siegfriediä avusta. Tottakai aatelismiehen, vaikka sitten saksalaisen, odotetaankin itse tarttuvan asioihin jos joku värillinen roisto on koettanut murhata vieraan tämän kotona, ja Freeman on kuitenkin yhtenä kappaleena.
Freemanin oudot puheet ja tatuointi johtavat epäilemään, että myrkytyksen takana saattaisi olla kultti tai salaseura.
Einbundin salaisuudet
Seuraavana aamuna Tadley Venturesin ryhmä käy jututtamassa Einbundia. Saksalainen on kalpea, mutta virkeä, ja tuntuu järkyttyneen kuullessaan, että joku oli yrittänyt murhata hänet. Hänellä ei ole aavistustakaan mahdollisesta tekijästä, eikä hän liioin tunnista Renatan piirtämää kuvaa. Ben kuitenkin arvioi, että hän ei ole täysin rehellinen, vaikka selvästikin väkivallan kohteeksi joutuminen on hänelle uusi kokemus.
Myrkky on lääkärille tuntematonta, mutta hän sanoo sen olevan eläinperäistä. Lady Helenalle ja Zeligille annetaan tilannekuva. Zelig järkyttyy yhteistyökumppaninsa murhayrityksestä, ja lupaa varoa syömisiään sekä katsoa ympärilleen. Siegfried käy tapaamassa mister Maungia, ja kysyy tältä näkemästään tatuoinnista. Maungia on vaikea lukea, eikä hän ainakaan heti myönnä tunnistavansa sitä, mutta sanoo, että hän voi kysellä mikäl Siegfried on halukas maksamaan tästä, tosin sanoo, että hänen kulunsa voivat olla joskus melko korkeat. Maungilla kuitenkin on hyviä kontakteja, joten Siegfried hyväksyy tämän.
Einbundin yhä levätessä lääkärin hoivissa päätetään vilkaista hänen hotellihuonettaan. Max järjestää siivoojan päästämään Renatan ja Benin sisään. Nämä löytävät karttoja ja kirjeenvaihtoa; Renata panee merkille karttoihin merkityn alueen Karibianmerellä Jamaikan ja Haitin välissä. Max puolestaan alkaa käydä läpi kirjeitä, kun käytävässä odottavalta Maxilta tulee varoitus. Renata ja Ben pakenevat parvekkeiden kautta, Einbundin kirjeet mukanaan. Ulkopuolella Max näkee kerrossiivoojien esimiehen päästävän saksalaisen näköisen kaksikon, lyhyen viisikymppisen naisen ja nuoren, kookkaan miehen, sisään hotellihuoneeseen. Näiden mentyä sisään Ben ja Renata tulevat ulos viereisen huoneen ovesta.
Toimistolla luetaan kirjeitä. Siinä on henkilökohtaista kirjeenvaihtoa Venezuelassa asuvan Anita-vaimon kanssa (espanjaksi), artikkelikommenttipyyntöjä romaanisen filologian alalta, sekä hakaristimerkein varustettuja konekirjoitettuja viestejä Venezuelan natsipuolueelta, joiden tapahtumissa Einbund on käynyt puhumassa. Einbund ei toistaiseksi ole vaikuttanut natsilta, ja hän on ilmeisesti mennyt naimisiinkin ei-saksalaisen kanssa. Kuitenkin hän on selvästi ainakin hyvissä väleissä venezuelalaisten saksalaisten natsijärjestön kanssa. Saksassa tämä on toki lähes välttämättömyys tällä hetkellä, mutta expat-yhteisöissä asiat eivät ainakaan Jamaikalla tai Yhdysvalloissa ole näin.
Siegfriedille kerrotaan, että Emilie Essig -niminen saksalainen nainen on pyytänyt saada käydä tapaamassa Siegfriediä. Siegfried palaa kotiin ja ottaa Essigin vastaan. Essig on sama 150-senttinen vanhempi nainen, jonka Max näki menevän Einbundin hotellihuoneeseen aiemmin. Vaikka Essigillä ei ole sotilasarvoa eikä hän aloita keskustelua Hitler-tervehdyksellä, hän antaa vaikutelman Kolmannen valtakunnan tosiuskovasta. Hän esittäytyy olevansa osastopäällikkö Saksan tiede-, opetus- ja kulttuuriministeriöstä, sekä Hugo Einbundin yhteistyökumppani. Hän haluaa kuulla Siegfriediltä tämän myrkytyksestä, ja kiittää tätä ripeästä toiminnasta joka luultaasti pelasti miehen hengen. Essig ei tunnu uskovan, että poliisin hallussa oleva mielipuoli on murhan todellinen tekijä, ja sanoo, että hän epäilee Britannian tiedustelupalvelun olevan attentaatin takana. Essig ei paljasta tarkalleen syytä epäilyilleen, mutta vihjaa, että Einbundin työssä on seikkoja, jotka saisivat "kierot, vainoharhaiset ja murhanhimoiset Tommyt" kenties intoutumaan murhaan. Hän sanoo, että Siegfriedin on myös parasta olla varpaillaan.Pelinjohtajan kommentit
pelikerran kuvaus aloitettu
<-- 014: Kääntymys - 016: -->
CategoryPelit
