Wiki source for Xibalba016
====016: Epäonnen vene====
[[Xibalba015| <-- 015: Navassasaari]] - [[Xibalba017| 017: Kapteeni Leen hauta -->]]
<<//"Tunnetteko englantilaisen ketunmetsästyksen? Siinä joukko äänekkäitä koiria ajaa ketun ulos kolostaan."
- Max laivaston matruuseille//<<
::c::
===Port-au-Prince, Haiti; joulukuu===
Tadley Venturesin ryhmä lukee aamulla paikallisessa Le Matin -lehdestä, että Venezuelan laivaston sukellusvene //Francisco de Miranda// on saapunut vierailulle Port-au-Princeen. Nähtävästi vierailu on ollut aivan suunniteltu juttu, ja sukellusvene ei ole niinkään salainen ase kuin Venezuelan laivaston uusi ylpeys, ja sitä esitellään innokkaasti korkeassa asemassa oleville haitilaisille. Arvellaan, että Port-au-Prince on Venezuelan laivastolle erinomainen ystävällinen satama. Kingston olisi sijainniltaan parempi, mutta se on Britannian omistama, ja Dominikaanisen tasavallan Ciudad Trujillo taas on epävakaa. Haitilaisten kanssa venezuelalaisilla on hyvät edellytykset tehdä yhteistyötä. Vene on luultavasti täällä tankkaamassa ja keräämässä tarvikkeita ennen paluuta Navassasaarelle.
Satamassa käydään kiikaroimassa venettä. Se on harmaa sikari, vain osin vedenpinnan yläpuolella, ja sen mastossa liehuu Venezuelan lippu. Merimiehet ovat ulkonäöltä päätellen venezuelalaisia. Sukellusveneellä ei näytä olevan aseistusta, vaikkakin paikat kansitykille sillä selvästi on. Paikallisen lehden valokuvaajaa suostutellaan ottamaan veneestä pari kuvaa toimitettavaksi Tadley Venturesille. Venettä tankataan, ja pari haitilaista viskaalia käy tutustumassa siihen.
Zelig on kahden vaiheilla siitä, haluaisiko hän osallistua Venezuelan merentutkimuslaitoksen operaatioon nyt kun mukana on ties mitä natsejakin. Hugo Einbundille lähetetään viesti tulla tapaamaan Siegfriediä hotellille, ja hän saapuukin illallistapaamiselle. Häntä saattaa pari natsikorstoa, jotka toimivat henkivartijoina. Einbund on selvästi hyvillään kohdatessaan Zeligin ja muut, ja koettaa suostutella häntä jatkamaan konsultaatiotehtävässä sukelluskellon insinöörinä. Samalla hän kertoo syvänmeren salaisuuksista, tai siitä vähästä, mitä niistä jo tiedetään, ja tavoitteestaan sukellusveneen ja sukelluskellon avulla päästä vielä syvemmälle. Zelig ei vielä päätä mukaan lähtemisestä, ja Einbund sanoo että mikäli hän päättää osallistua, hänen ei tarvitse kuin ilmestyä veneelle ennen aamuyhtätoista.
Einbundin poistuttua Tadley Venturesin ryhmä miettii mitä tehdä. Zelig sanoo, että hän todella tahtoisi käyttää hyväkseen tilaisuutta käydä sukellusveneessä, mutta hän ei ole varma onko se turvallista. Renata tarjoutuu lähtemään mukaan, ja Zelig sanoo, että se saisi hänet tuntemaan olonsa tästä paremmaksi. Muu ryhnä tuumii, että voisi ehkä ottaa jonkinlaisen pestin sukellusveneen ilmatukipartiona. Ben ei kuitenkaan halua tästä mitään osaa; vaikutelma on, että hän ei halua olla missään tekemisissä natsien kanssa. Toki nasien osuus koko hankkeessa on epäselvä. Pohditaan, onko Essig oikeasti vaarallinen juutalaiselle Zeligille. Siegfried ei täysin usko tähän: hän muistaa Essigin varoittaneen häntä Kingstonissa "brittiläisen tiedustelupalvelun murhaajista".
Myöhään illalla Ben käväisee vielä Einbundin hotellilla kyselemässä tältä lisää koko projektista, ilman että natsihenkivartijat ovat kuuntelemassa. Einbund kertoilee merentutkimushankkeen taustoja: Venezuelan merentutkimuslaitos ohjaa, laivasto on tuottanut kaluston ja rahoituksen, ja Saksan tiedemenisteriö on tuonut insinööriosaamista. Tiedeministeriön Essig natsiryhmineen on mukana sukellusveneessä ainoastaan testaamassa jotakin havainnointilaitetta. Ben sanoo Zeligin epäröivän natsien kanssa yhteistyön tekemistä, ja Einbund sanoo ymmärtävänsä tämän; ei hän itsekään siitä liian innostunut ole, eikä liioin ole natsien suosikki-ihminen itsekään. Kuitenkin hän sanoo, että Essig on ensisijaisesti tiedevirkamies, ei mikään natsien sotilassiiven upseeri.
Ben kysyy, miksi juuri Navassasaari on valittu kohteeksi. Einbund sanoo, että hurrikaanikaudella saaren rantaan oli kuuleman mukaan ajautunut valtavan kokoinen jättiläiskalmari. Hän ei ollut itse sitä nähnyt, mutta oli kuullut, että sen silmä oli päätynyt Kingstoniin. Sitä ei vaan enää löytynyt sieltäkään.
Ben palaa Tadley Venturesin hotellille, ja jakaa tietojaan. Kertomus [[Xibalba012| kalmarin silmästä]] valottaa hieman tilannetta. Zeligille todetaan, että tästä ei ole syytä hiiskahtaa eteenpäin, ja Zelig toteaa mieluusti pitävänsä asiasta suun kiinni. Todetaan, että seuraavana aamuna voisi käydä juttelemassa veneen kapteenin kanssa, ja koettaa sorvata jotain yhteistyösopimusta.
===Francisco de Miranda===
{{image class="left" url="images/cpn_moriz_ayago.jpg" width="200"}}Venezuelan laivaston kapteeni Moriz Ayago ottaa aamiaisella vastaan Siegfriedin ja tämän kumppanit. Ben on suostunut neuvottelemaan varsinaisen sopimuksen. Lentorahtitukea sukellusvene ei kipeästi kaipaa, mutta kun Einbund ilmaisee mieluusti käyttävänsä Tadley Venturesin tukea, kapteeni palkkaa heidät tehtävään. Suunnattomia rahoja tästä ei tule, mutta omansa siinä kyllä saa pois. Kapteeni vaikuttaa kunnon merisotilaalta, erinomaiselta PR-lähettiläältä joka on ylpeä veneestään ja miehistöstään.
Sopimuksen hieromisen jälkeen Renata ja Zelig nousevat sukellusveneeseen. Sen jokai on täynnä torilta ostettua tuoretta ruokaa sekä muita tarvikkeita, ja tilat ovat ahtaat. Vene esitellään keulasta perään, tavalla joka tekee selväksi, että Venezuelan laivasto haluaa enemmän pröystäillä veneellään kuin pitää sen salassa kaikilta. Keulassa on asejärjestelmien sijasta erillinen kammio sukelluskelloa varten, ja perän konehuoneesta löytyy toinen aluksella palveleva nainen, konemestari aliluutnantti Isabella Hoyos. Veneessä on tällä hetkellä vain 30 hengen miehistö, mutta sen normaali komplementti on lähes tuplasti niin paljon.
Nopean esittelykierroksen jälkeen Zeligille ja Renatalle osoitetaan punkat. Sitten sukellusvene lähtee satamasta länttä kohti. Sukellusveneessä matkustaminen, ainakin veneen ollessa pinnalla, on kuin ahtaan laivan kannenalaisissa tiloissa olemista. Veneen keulassa, lähellä sukelluskelloa, on yksi huone, jonka ovessa on hakaristi ja saksaksi ja espanjaksi "Pääsy kielletty" -teksti. Tämä on huone, jossa Essig testaa havaintolaitteistoaan, mutta sinne ei pääse edes katsomaan. Essig on käynyt myös tervehtimissä laivaan nousijoita, ja vaikka juutalaisen Zeligin ja saksalaisen Essigin tapaaminen on hieman viileä, ei Essig ainakaan näytä aikovan haastaa riitaa insinöörin kanssa.
Ben nousee matkustajalaivaan kohti Kingstonia, Siegfried ja Max alkavat valmistella lentokonetta lähteäkseen Navassasaarelle. Sukellusvene on perillä illan tullen, lentokone paljon aiemmin. Siegfried lentää Maxin ja Gasparin kanssa saarelle aamumyrskyn päätyttyä. Saarta kierretään ilmasta, mutta vieläkään siellä ei näy ketään. Toisaalta viidakko saattaa kätkeä ihmisiä, eikä nopea saaren läpi kulkeminen tai edes iltapäivän sateessa viidakossa istuminen anna lopullista vastausta kysymykseen onko paikalla muita.
Illan tullen Siegfried käy uudelleen lennolla. Sukellusvene näkyy olevan lähestymässä saarta, ja siihen saa radioyhteyden. Muu liikenne on kaukana, eikä ole tulossa saarta kohti.
Myöhään yöllä Ben saapuu Kingstoniin. Hän ottaa yhteyttä Lorantiin, joka on pitänyt Siegfriedin taloa pystyssä, mutta on kunnossa, sekä lady Helenan juristeihin. Asianajajien kautta lady Helena saa raportin venezuelalaisten tilanteesta ja Zeligin aikeista. Helena itse on kotiarestissa, ja Davies ilmeisesti kuvittelee hänen olevan liitossa natsien kanssa.
===Aamiaisia===
Aamunkoitteessa Kingstonissa Ben sekä asinajaja käyvät tapaamassa Jamaikan kuvernöörin sihteeriä. He vievät tälle lady Helenan viestin, että venezuelalaisten sukellusveneessä on parhaillaan sisällä Tadley Venturesin henkilökuntaa, ja he voivat toimittaa täältä arvokasta tietoa. Valokuva sukellusveneestä Port-au-Princen satamassa näytetään todisteeksi. Kuitenkin lady Helena edellyttää, että laivastotiedustelun kapteeni Davies pannaan ruotuun ja hänen etsintäkuulutuksensa hänen työntekijöistään perutaan. Kuvernöörin sihteeri ottaa tiedot vastaan, ja vie ne eteenpäin kuvernöörille.
Navassasaarella kapteeni Ayego kutsuu Siegfriedin ja Maxin mukaan aamiaiselle. Pari matruusia jää Gasparin kanssa vahtimaan lentokonetta. Aamiainen syödään ahtaan ruokapöydän ääressä, mutta se on hyvää venezuelalaista kokkausta. Syömässä ovat myös Einbund, Essig, kapteenin försti sekä konemestari. Pöydällä katsellaan merikarttoja ja tehdään suunnitelmia ensimmäisestä sukelluksesta. Sen on tarkoitus olla verrattain matala, vain pariin sataan metriin yltävä. Sukelluskelloon on menossa Einbundin lisäksi Renata, joka piirtää kuvia meren alla näkyvistä asioista. Sukellus kestää aamupäivän myrskyn, ja sen jälkeen lentokone saapuu tapaamaan sitä.
Aamiaisen jälkeen Siegfried ja Max palaavat lentokoneelle - mutta sinne jätetyt kaksi matruusia ovat kateissa, ja Gaspar on selvästi vihainen ja levoton. Ensin venezuelalaiset syyttävät Tadley Venturesia katoamisesta, mutta sitten he tajuavat, että nämä olivat veneessä eivätkä voineet mitenkään olla osallisia asiaan. Sukellusta lykätään, veneen försti nousee maihin ja ottaa 12 hengen etsintäpartion paikantaakseen kadonneet. Max johtaa nämä viidakkoon heikkoa jälkeä seuraten, ja osuu pian pienelle aukiolle, josta matruusit löytyvät, murhattuina. Heidät on silvottu brutaalisti teräaseilla, ja jälki näyttää siltä, kuin heidän kimpussaan olisi ollut kokonainen lauma raivokkaita ja aseistautuneita ihmisiä. Näky on karmiva, ja pari laivaston matruusia voi huonosti. Maxista koko touhu näyttää vahvasti kultistien tekosilta. Ilmeisesti saarella on sittenkin Leviathanin kulttilaisia.
On selvää, että saarella on joku muukin, joten matruusien ryhmä orientoituu etsimään heitä. Siegfried ja Renata tarkistavat lentokoneen sabotaasin varalta. Mitään merkkejä koneeseen kajoamisesta ei löydy, joten he nousevat ilmaan auttaakseen etsintäpartiota.
Viidakossa Max ohjaa maasodankäyntiin tottumattomista matruuseista koostuvaa etsintäpartiota ketunmetsästyksen keinoin. Hän löytää saaren keskuskallion reunasta pienen luolan, josta virtaa ulos puro. Luola näyttää juuri ja juuri ihmisen mentävältä, mutta on mahdotonta sanoa, miten paljon avarampi se on sisältä käsin. Max jättää napsuvia tikkuja hälytysjärjestelmäksi luolan suulle, ja koettaa paikantaa ylempää toista suuaukkoa, mutta tuloksetta. Kun matruusit tulevat kohdalle, hän vinkkaa luolan heille. Kukaan ei ole halukas ryömimään sisään, ja etsintäpartiota komentava försti määrää veneeltä haettavaksi dynamiittia.
===Sabotööri===
{{image class="right" url="images/ltn_neeham.jpg" width="200"}}Saaren yli lentävästä Delfiinistä Renata näkee yhtäkkiä savutuprahduksen sukellusveneen luukusta, ja veneen heilahtavan. Jotain on tapahtunut sen sisällä. Radiossa radistin ääni kertoo, että joku on hyökännyt heidän kimppuunsa. Veneen sillalla ollut päivystäjä rientää sisään, samalla kun mustaa sauhua alkaa kohota taivaalle. Siegfried laskee koneen vauhdilla alas, ja Renata rientää pistoolin ja veitsen kanssa veneeseen. Sisällä on tapahtunut räjähdys ja tulipalo, ja miehistö on vauhdilla sammuttamassa sitä. Renata nousee takaisin sillalle savua yskivien matruusien kanssa.
Koneessa Gaspar murisee, ja sitten joku koputtaa ikkunaan. Ulkopuolella on uhkaava märkä mies pistoolin kanssa. Siegfried kääntää oman pistoolinsa, ja molemmat ampuvat yhtä aikaa. Siegfried saa osuman reiteen, mutta miestä osuu rungon läpi keskivartaloon. Hän maastoutuu pois näkvyistä. Siegfried heittäytyy pois tuolistaan. Laukauksia vaihdetaan rungon läpi; Siegfriediin ei osu, mutta hän osuu kyllä. Näkyy loiskahdus kun miehen pistooli lentää veteen, ja sitten isompi molskaus kun hän itse sukeltaa.
Sukellusveneen sillalla Renata on nähnyt taistelun. Hän sukeltaa kolme metriä metriä veteen, ja näkee pinnan alla uimahousuihin pukeutuneen lihaksikkaan mutta lyhyenpuoleisen miehen. Hän suuntaa tätä kohti veitsi kädessään. Mies olettaa Renatan olevan paljon vaarattomampi kuin tämä oikeasti on, ja saa tältä pienen nirhaisun jälkeen veitsen pois. Kuitenkaan pinnanalainen paini ei pääty hänelle hyvin: Renata jaksaa pidättää henkeään paljon kauemmin, ja mies valahtaa hervottomaksi. Renata ui miehen kanssa pintaan, jossa tämä koettaa vielä vapautua ja kääntää tilanteen edukseen, mutta vedessä Renata on elementissään ja saa taltutettua haavoittuneen miehen. Hänet nostetaan lentokoneeseen lähes tajuttomana.
Miehellä on brittiaksentti; hän sanoo nimensä ja sotilasarvonsa (kapteeniluutnantti Neeham), muttei suostu kertomaan muuta. Toimista ja puheenparresta hän vaikuttaa kuitenkin olevan brittien sotilastiedustelua.
Renata palaa sukellusveneeseen, jossa savu alkaa jo hävetä. Hän mainitsee kapteenille vangitusta sabotööristä, ja kysyy Zeligin perään. Kapteeni ei tiedä, missä Zelig on, mutta joku oli murhannut yhden Essigin korstoista, haavoittanut Einbundia ja räjäyttänyt natsien laitteistohuoneen. Kapteeni tahtoo vangitun sabotöörin itselleen, ja lähettää puosun noutamaan tätä lentokoneesta. Samaan aikaan rannalle saapuva etsintäpartio tilaa dynamiittia, ja heille kaivetaan sitä varastosta.
Renata etsii Zeligiä, mutta tämä ei tunnu olevan sukellusveneessä. Sukelluskellohuoneessa on vettä: ilmeisesti sabotööri on poistunut erään sen runkoluukun kautta. Huoneessa näyttää myös olevan sammakkomiehen suljetun kierron varustus - mutta hengityslaitteisto puuttuu. Renata saa ajatuksen, ja rientää kannelle. Hän sukeltaa taas veteen, ja ui veneen alitse. Pohjassa hän näkee Zeligin, käsiraudoissa ja rautakahleeseen sidottuna, hengityslaitteisto yllään. Renata nostaa hänet pintaan.
Zelig on vauhkona, mutta saa sanottua, että hullu englantilainen kaappasi hänet, pakotti vermeet hänen ylleen ja jätti pohjaan. Mainittu hullu englantilainen otetaan Venezuelan laivaston vangiksi.
Saaren kalliolla luolaan heitetään sisään pötkö dynamiittia, ja se räjäytetään. Suuaukosta iskee ulos hyökyaalto ja kivipölyä. Jos joku oli aivan sen lähellä, hänelle kävi huonosti. Toisella dynamiittiannoksella luolan suuakko räjäytetään umpeen. Kenties kulttilaiset on nyt saatu surmattua.
===Loppuselvittely===
Kapteeni Ayago on tuohtunut: hänen venettään vastaan on hyökätty ja kaksi hänen matruuseistaan on murhattu. Hän ei aio jäädä Navassasaarelle vaan palata Caracasiin, jossa korkeampiarvoiset sotilasviranomaiset saavat päättää mitä tekisivät kapteeniluutnantti Neehamille. Brittitiedustelun upseeri ei ole edes vihamielisen valtion sotilas, ja on selvää että hänen kohteensa oli nimenomaan Essig ja tämän tutkimus. Jos tämä ei olisi antanut nimeään, kapteeni olisi varmaan hirttänyt miehen vakoojana. Saarella olleet kultistit ovat joko kuolleet tai hautautuneet elävältä, eikä heitä lähdetä kaivamaan esiin.
Joka tapauksessa syvänmerensukellus saa tältä retkeltä jäädä. Einbund on saanut haavan räjähdyksen jälkeisessä kaaoksessa: vaikuttaa siltä, että Neeham on tilaisuuden tullen koettanut puukottaa hänet, muttei ehtinyt tehdä sitä kunnolla. Zelig oli taas selvästi tarkoitus ottaa haltuun elävänä, mutta ennemmin kuitenkin antaa hänen kuolla kuin jäädä natsien käsiin. Koko suunnitelmassa haiskahtaa kapteeni Daviesin tiedusteluoperaatio, ja veikataan, että hän oli järjestänyt Neehamin veneelle. Ilmeisesti tämä oli livahtanut veneelle Port-au-Princellä, varmaankin ruokatarvikkeiden mukana.
Haavoittuneet saavat ensiapua. Einbund toivoo vielä pääsevänsä palaamaan syvänmeritutkimuksen pariin. Veden pohjassa ollut Zelig on järkyttynyt ja häntä terapoidaan rommilla. Lentovene korjataan, sukellusvene todetaan toimintakuntoiseksi, ja illan tullen molemmat lähtevät pois kulttilaissaaren läheltä. Venezuelan laivasto ja Tadley Ventures eroavat hyvissä väleissä, ja kapteeni toivottaa onnensoturit tervetulleeksi luokseen Caracasissa.
Port-au-Princeen on tullut Lorantin lähettämä shekkivihko sekä viestejä Kingstonista. Pari päivää myöhemmin tulee sana, että lady Helena on vapautettu kotiarestista, syytteet Beniä ja muita kohtaan on haudattu, ja kapteeni Davies on kutsuttu Lontooseen selittämään tekosiaan. Ryhmä palaa Kingstoniin, jossa kuvernööri haluaa haastatella heitä venezuelalaisesta sukellusveneestä.
Lady Helena kuitenkin ilmoittaa, että haastattelua ei tule: Britannian tiedustelupalvelu on koettanut murhata hänen työntekijöitään, ja hän ei todellakaan aio antaa tätä hänen majesteettinsa hallinnolle aivan kevein perustein anteeksi. Helena ilmmoittaa, että ennenkuin hän kertoo mitään venezuelalaisten tai natsien aikeista, hänen ja hänen väkensä on saatava sekä virallinen anteeksipyyntö että merkittävä hyvitys. Helena suhtautuu kotimaansa vakoojaleikkeihin tällä hetkellä kylmän raivostuneesti, ja tekee kuvernöörille tämän erittäin selväksi.
====Pelinjohtajan kommentit====
Tarina, jossa joka ainoan osallistujan aikeet menivät pieleen. Kultistit kuolivat, brittitiedustelu-upseeri jäi vangiksi, Venezuelan laivaston sukellusvene piti viedä takaisin telakalle, natsien havainnointilaitteisto tuhoutui eikä edes syvänmerentutkimusta voitu suorittaa. Peli lähti taas täysin eri suuntiin kuin olin olettanut, ja kaavailemaani merenalaista seikkailua ei pelattu lainkaan, kun saarella majailleille kultisteille tarjoutui kohteita, ja sabotööri sai tämän ansiosta tilaisuuden iskeä jo varhain. Hetken ajan pelkäsin, että Zelig oikeasti hukkuu kun häntä ei keksitä etsiä, mutta näin ei sentään käynyt.
Rytmi oli alkuvaiheessa vähän tarpeettomankin detaljoitunut. Huomaan tämän johtuneen erästä perusheikkoudestani pelinjohtajana: kun suunnitelmistani poiketaan, uppoudun liiaksikin yksityiskohtiin jotta hahmottaisin, mihin suuntaan tarina seuraavaksi kehittyy. Tämä heikentää kykyäni leikata tylsien kohtien ohi.
[[Xibalba015| <-- 015: Navassasaari]] - [[Xibalba017| 017: Kapteeni Leen hauta -->]]
----
CategoryPelit
[[Xibalba015| <-- 015: Navassasaari]] - [[Xibalba017| 017: Kapteeni Leen hauta -->]]
<<//"Tunnetteko englantilaisen ketunmetsästyksen? Siinä joukko äänekkäitä koiria ajaa ketun ulos kolostaan."
- Max laivaston matruuseille//<<
::c::
===Port-au-Prince, Haiti; joulukuu===
Tadley Venturesin ryhmä lukee aamulla paikallisessa Le Matin -lehdestä, että Venezuelan laivaston sukellusvene //Francisco de Miranda// on saapunut vierailulle Port-au-Princeen. Nähtävästi vierailu on ollut aivan suunniteltu juttu, ja sukellusvene ei ole niinkään salainen ase kuin Venezuelan laivaston uusi ylpeys, ja sitä esitellään innokkaasti korkeassa asemassa oleville haitilaisille. Arvellaan, että Port-au-Prince on Venezuelan laivastolle erinomainen ystävällinen satama. Kingston olisi sijainniltaan parempi, mutta se on Britannian omistama, ja Dominikaanisen tasavallan Ciudad Trujillo taas on epävakaa. Haitilaisten kanssa venezuelalaisilla on hyvät edellytykset tehdä yhteistyötä. Vene on luultavasti täällä tankkaamassa ja keräämässä tarvikkeita ennen paluuta Navassasaarelle.
Satamassa käydään kiikaroimassa venettä. Se on harmaa sikari, vain osin vedenpinnan yläpuolella, ja sen mastossa liehuu Venezuelan lippu. Merimiehet ovat ulkonäöltä päätellen venezuelalaisia. Sukellusveneellä ei näytä olevan aseistusta, vaikkakin paikat kansitykille sillä selvästi on. Paikallisen lehden valokuvaajaa suostutellaan ottamaan veneestä pari kuvaa toimitettavaksi Tadley Venturesille. Venettä tankataan, ja pari haitilaista viskaalia käy tutustumassa siihen.
Zelig on kahden vaiheilla siitä, haluaisiko hän osallistua Venezuelan merentutkimuslaitoksen operaatioon nyt kun mukana on ties mitä natsejakin. Hugo Einbundille lähetetään viesti tulla tapaamaan Siegfriediä hotellille, ja hän saapuukin illallistapaamiselle. Häntä saattaa pari natsikorstoa, jotka toimivat henkivartijoina. Einbund on selvästi hyvillään kohdatessaan Zeligin ja muut, ja koettaa suostutella häntä jatkamaan konsultaatiotehtävässä sukelluskellon insinöörinä. Samalla hän kertoo syvänmeren salaisuuksista, tai siitä vähästä, mitä niistä jo tiedetään, ja tavoitteestaan sukellusveneen ja sukelluskellon avulla päästä vielä syvemmälle. Zelig ei vielä päätä mukaan lähtemisestä, ja Einbund sanoo että mikäli hän päättää osallistua, hänen ei tarvitse kuin ilmestyä veneelle ennen aamuyhtätoista.
Einbundin poistuttua Tadley Venturesin ryhmä miettii mitä tehdä. Zelig sanoo, että hän todella tahtoisi käyttää hyväkseen tilaisuutta käydä sukellusveneessä, mutta hän ei ole varma onko se turvallista. Renata tarjoutuu lähtemään mukaan, ja Zelig sanoo, että se saisi hänet tuntemaan olonsa tästä paremmaksi. Muu ryhnä tuumii, että voisi ehkä ottaa jonkinlaisen pestin sukellusveneen ilmatukipartiona. Ben ei kuitenkaan halua tästä mitään osaa; vaikutelma on, että hän ei halua olla missään tekemisissä natsien kanssa. Toki nasien osuus koko hankkeessa on epäselvä. Pohditaan, onko Essig oikeasti vaarallinen juutalaiselle Zeligille. Siegfried ei täysin usko tähän: hän muistaa Essigin varoittaneen häntä Kingstonissa "brittiläisen tiedustelupalvelun murhaajista".
Myöhään illalla Ben käväisee vielä Einbundin hotellilla kyselemässä tältä lisää koko projektista, ilman että natsihenkivartijat ovat kuuntelemassa. Einbund kertoilee merentutkimushankkeen taustoja: Venezuelan merentutkimuslaitos ohjaa, laivasto on tuottanut kaluston ja rahoituksen, ja Saksan tiedemenisteriö on tuonut insinööriosaamista. Tiedeministeriön Essig natsiryhmineen on mukana sukellusveneessä ainoastaan testaamassa jotakin havainnointilaitetta. Ben sanoo Zeligin epäröivän natsien kanssa yhteistyön tekemistä, ja Einbund sanoo ymmärtävänsä tämän; ei hän itsekään siitä liian innostunut ole, eikä liioin ole natsien suosikki-ihminen itsekään. Kuitenkin hän sanoo, että Essig on ensisijaisesti tiedevirkamies, ei mikään natsien sotilassiiven upseeri.
Ben kysyy, miksi juuri Navassasaari on valittu kohteeksi. Einbund sanoo, että hurrikaanikaudella saaren rantaan oli kuuleman mukaan ajautunut valtavan kokoinen jättiläiskalmari. Hän ei ollut itse sitä nähnyt, mutta oli kuullut, että sen silmä oli päätynyt Kingstoniin. Sitä ei vaan enää löytynyt sieltäkään.
Ben palaa Tadley Venturesin hotellille, ja jakaa tietojaan. Kertomus [[Xibalba012| kalmarin silmästä]] valottaa hieman tilannetta. Zeligille todetaan, että tästä ei ole syytä hiiskahtaa eteenpäin, ja Zelig toteaa mieluusti pitävänsä asiasta suun kiinni. Todetaan, että seuraavana aamuna voisi käydä juttelemassa veneen kapteenin kanssa, ja koettaa sorvata jotain yhteistyösopimusta.
===Francisco de Miranda===
{{image class="left" url="images/cpn_moriz_ayago.jpg" width="200"}}Venezuelan laivaston kapteeni Moriz Ayago ottaa aamiaisella vastaan Siegfriedin ja tämän kumppanit. Ben on suostunut neuvottelemaan varsinaisen sopimuksen. Lentorahtitukea sukellusvene ei kipeästi kaipaa, mutta kun Einbund ilmaisee mieluusti käyttävänsä Tadley Venturesin tukea, kapteeni palkkaa heidät tehtävään. Suunnattomia rahoja tästä ei tule, mutta omansa siinä kyllä saa pois. Kapteeni vaikuttaa kunnon merisotilaalta, erinomaiselta PR-lähettiläältä joka on ylpeä veneestään ja miehistöstään.
Sopimuksen hieromisen jälkeen Renata ja Zelig nousevat sukellusveneeseen. Sen jokai on täynnä torilta ostettua tuoretta ruokaa sekä muita tarvikkeita, ja tilat ovat ahtaat. Vene esitellään keulasta perään, tavalla joka tekee selväksi, että Venezuelan laivasto haluaa enemmän pröystäillä veneellään kuin pitää sen salassa kaikilta. Keulassa on asejärjestelmien sijasta erillinen kammio sukelluskelloa varten, ja perän konehuoneesta löytyy toinen aluksella palveleva nainen, konemestari aliluutnantti Isabella Hoyos. Veneessä on tällä hetkellä vain 30 hengen miehistö, mutta sen normaali komplementti on lähes tuplasti niin paljon.
Nopean esittelykierroksen jälkeen Zeligille ja Renatalle osoitetaan punkat. Sitten sukellusvene lähtee satamasta länttä kohti. Sukellusveneessä matkustaminen, ainakin veneen ollessa pinnalla, on kuin ahtaan laivan kannenalaisissa tiloissa olemista. Veneen keulassa, lähellä sukelluskelloa, on yksi huone, jonka ovessa on hakaristi ja saksaksi ja espanjaksi "Pääsy kielletty" -teksti. Tämä on huone, jossa Essig testaa havaintolaitteistoaan, mutta sinne ei pääse edes katsomaan. Essig on käynyt myös tervehtimissä laivaan nousijoita, ja vaikka juutalaisen Zeligin ja saksalaisen Essigin tapaaminen on hieman viileä, ei Essig ainakaan näytä aikovan haastaa riitaa insinöörin kanssa.
Ben nousee matkustajalaivaan kohti Kingstonia, Siegfried ja Max alkavat valmistella lentokonetta lähteäkseen Navassasaarelle. Sukellusvene on perillä illan tullen, lentokone paljon aiemmin. Siegfried lentää Maxin ja Gasparin kanssa saarelle aamumyrskyn päätyttyä. Saarta kierretään ilmasta, mutta vieläkään siellä ei näy ketään. Toisaalta viidakko saattaa kätkeä ihmisiä, eikä nopea saaren läpi kulkeminen tai edes iltapäivän sateessa viidakossa istuminen anna lopullista vastausta kysymykseen onko paikalla muita.
Illan tullen Siegfried käy uudelleen lennolla. Sukellusvene näkyy olevan lähestymässä saarta, ja siihen saa radioyhteyden. Muu liikenne on kaukana, eikä ole tulossa saarta kohti.
Myöhään yöllä Ben saapuu Kingstoniin. Hän ottaa yhteyttä Lorantiin, joka on pitänyt Siegfriedin taloa pystyssä, mutta on kunnossa, sekä lady Helenan juristeihin. Asianajajien kautta lady Helena saa raportin venezuelalaisten tilanteesta ja Zeligin aikeista. Helena itse on kotiarestissa, ja Davies ilmeisesti kuvittelee hänen olevan liitossa natsien kanssa.
===Aamiaisia===
Aamunkoitteessa Kingstonissa Ben sekä asinajaja käyvät tapaamassa Jamaikan kuvernöörin sihteeriä. He vievät tälle lady Helenan viestin, että venezuelalaisten sukellusveneessä on parhaillaan sisällä Tadley Venturesin henkilökuntaa, ja he voivat toimittaa täältä arvokasta tietoa. Valokuva sukellusveneestä Port-au-Princen satamassa näytetään todisteeksi. Kuitenkin lady Helena edellyttää, että laivastotiedustelun kapteeni Davies pannaan ruotuun ja hänen etsintäkuulutuksensa hänen työntekijöistään perutaan. Kuvernöörin sihteeri ottaa tiedot vastaan, ja vie ne eteenpäin kuvernöörille.
Navassasaarella kapteeni Ayego kutsuu Siegfriedin ja Maxin mukaan aamiaiselle. Pari matruusia jää Gasparin kanssa vahtimaan lentokonetta. Aamiainen syödään ahtaan ruokapöydän ääressä, mutta se on hyvää venezuelalaista kokkausta. Syömässä ovat myös Einbund, Essig, kapteenin försti sekä konemestari. Pöydällä katsellaan merikarttoja ja tehdään suunnitelmia ensimmäisestä sukelluksesta. Sen on tarkoitus olla verrattain matala, vain pariin sataan metriin yltävä. Sukelluskelloon on menossa Einbundin lisäksi Renata, joka piirtää kuvia meren alla näkyvistä asioista. Sukellus kestää aamupäivän myrskyn, ja sen jälkeen lentokone saapuu tapaamaan sitä.
Aamiaisen jälkeen Siegfried ja Max palaavat lentokoneelle - mutta sinne jätetyt kaksi matruusia ovat kateissa, ja Gaspar on selvästi vihainen ja levoton. Ensin venezuelalaiset syyttävät Tadley Venturesia katoamisesta, mutta sitten he tajuavat, että nämä olivat veneessä eivätkä voineet mitenkään olla osallisia asiaan. Sukellusta lykätään, veneen försti nousee maihin ja ottaa 12 hengen etsintäpartion paikantaakseen kadonneet. Max johtaa nämä viidakkoon heikkoa jälkeä seuraten, ja osuu pian pienelle aukiolle, josta matruusit löytyvät, murhattuina. Heidät on silvottu brutaalisti teräaseilla, ja jälki näyttää siltä, kuin heidän kimpussaan olisi ollut kokonainen lauma raivokkaita ja aseistautuneita ihmisiä. Näky on karmiva, ja pari laivaston matruusia voi huonosti. Maxista koko touhu näyttää vahvasti kultistien tekosilta. Ilmeisesti saarella on sittenkin Leviathanin kulttilaisia.
On selvää, että saarella on joku muukin, joten matruusien ryhmä orientoituu etsimään heitä. Siegfried ja Renata tarkistavat lentokoneen sabotaasin varalta. Mitään merkkejä koneeseen kajoamisesta ei löydy, joten he nousevat ilmaan auttaakseen etsintäpartiota.
Viidakossa Max ohjaa maasodankäyntiin tottumattomista matruuseista koostuvaa etsintäpartiota ketunmetsästyksen keinoin. Hän löytää saaren keskuskallion reunasta pienen luolan, josta virtaa ulos puro. Luola näyttää juuri ja juuri ihmisen mentävältä, mutta on mahdotonta sanoa, miten paljon avarampi se on sisältä käsin. Max jättää napsuvia tikkuja hälytysjärjestelmäksi luolan suulle, ja koettaa paikantaa ylempää toista suuaukkoa, mutta tuloksetta. Kun matruusit tulevat kohdalle, hän vinkkaa luolan heille. Kukaan ei ole halukas ryömimään sisään, ja etsintäpartiota komentava försti määrää veneeltä haettavaksi dynamiittia.
===Sabotööri===
{{image class="right" url="images/ltn_neeham.jpg" width="200"}}Saaren yli lentävästä Delfiinistä Renata näkee yhtäkkiä savutuprahduksen sukellusveneen luukusta, ja veneen heilahtavan. Jotain on tapahtunut sen sisällä. Radiossa radistin ääni kertoo, että joku on hyökännyt heidän kimppuunsa. Veneen sillalla ollut päivystäjä rientää sisään, samalla kun mustaa sauhua alkaa kohota taivaalle. Siegfried laskee koneen vauhdilla alas, ja Renata rientää pistoolin ja veitsen kanssa veneeseen. Sisällä on tapahtunut räjähdys ja tulipalo, ja miehistö on vauhdilla sammuttamassa sitä. Renata nousee takaisin sillalle savua yskivien matruusien kanssa.
Koneessa Gaspar murisee, ja sitten joku koputtaa ikkunaan. Ulkopuolella on uhkaava märkä mies pistoolin kanssa. Siegfried kääntää oman pistoolinsa, ja molemmat ampuvat yhtä aikaa. Siegfried saa osuman reiteen, mutta miestä osuu rungon läpi keskivartaloon. Hän maastoutuu pois näkvyistä. Siegfried heittäytyy pois tuolistaan. Laukauksia vaihdetaan rungon läpi; Siegfriediin ei osu, mutta hän osuu kyllä. Näkyy loiskahdus kun miehen pistooli lentää veteen, ja sitten isompi molskaus kun hän itse sukeltaa.
Sukellusveneen sillalla Renata on nähnyt taistelun. Hän sukeltaa kolme metriä metriä veteen, ja näkee pinnan alla uimahousuihin pukeutuneen lihaksikkaan mutta lyhyenpuoleisen miehen. Hän suuntaa tätä kohti veitsi kädessään. Mies olettaa Renatan olevan paljon vaarattomampi kuin tämä oikeasti on, ja saa tältä pienen nirhaisun jälkeen veitsen pois. Kuitenkaan pinnanalainen paini ei pääty hänelle hyvin: Renata jaksaa pidättää henkeään paljon kauemmin, ja mies valahtaa hervottomaksi. Renata ui miehen kanssa pintaan, jossa tämä koettaa vielä vapautua ja kääntää tilanteen edukseen, mutta vedessä Renata on elementissään ja saa taltutettua haavoittuneen miehen. Hänet nostetaan lentokoneeseen lähes tajuttomana.
Miehellä on brittiaksentti; hän sanoo nimensä ja sotilasarvonsa (kapteeniluutnantti Neeham), muttei suostu kertomaan muuta. Toimista ja puheenparresta hän vaikuttaa kuitenkin olevan brittien sotilastiedustelua.
Renata palaa sukellusveneeseen, jossa savu alkaa jo hävetä. Hän mainitsee kapteenille vangitusta sabotööristä, ja kysyy Zeligin perään. Kapteeni ei tiedä, missä Zelig on, mutta joku oli murhannut yhden Essigin korstoista, haavoittanut Einbundia ja räjäyttänyt natsien laitteistohuoneen. Kapteeni tahtoo vangitun sabotöörin itselleen, ja lähettää puosun noutamaan tätä lentokoneesta. Samaan aikaan rannalle saapuva etsintäpartio tilaa dynamiittia, ja heille kaivetaan sitä varastosta.
Renata etsii Zeligiä, mutta tämä ei tunnu olevan sukellusveneessä. Sukelluskellohuoneessa on vettä: ilmeisesti sabotööri on poistunut erään sen runkoluukun kautta. Huoneessa näyttää myös olevan sammakkomiehen suljetun kierron varustus - mutta hengityslaitteisto puuttuu. Renata saa ajatuksen, ja rientää kannelle. Hän sukeltaa taas veteen, ja ui veneen alitse. Pohjassa hän näkee Zeligin, käsiraudoissa ja rautakahleeseen sidottuna, hengityslaitteisto yllään. Renata nostaa hänet pintaan.
Zelig on vauhkona, mutta saa sanottua, että hullu englantilainen kaappasi hänet, pakotti vermeet hänen ylleen ja jätti pohjaan. Mainittu hullu englantilainen otetaan Venezuelan laivaston vangiksi.
Saaren kalliolla luolaan heitetään sisään pötkö dynamiittia, ja se räjäytetään. Suuaukosta iskee ulos hyökyaalto ja kivipölyä. Jos joku oli aivan sen lähellä, hänelle kävi huonosti. Toisella dynamiittiannoksella luolan suuakko räjäytetään umpeen. Kenties kulttilaiset on nyt saatu surmattua.
===Loppuselvittely===
Kapteeni Ayago on tuohtunut: hänen venettään vastaan on hyökätty ja kaksi hänen matruuseistaan on murhattu. Hän ei aio jäädä Navassasaarelle vaan palata Caracasiin, jossa korkeampiarvoiset sotilasviranomaiset saavat päättää mitä tekisivät kapteeniluutnantti Neehamille. Brittitiedustelun upseeri ei ole edes vihamielisen valtion sotilas, ja on selvää että hänen kohteensa oli nimenomaan Essig ja tämän tutkimus. Jos tämä ei olisi antanut nimeään, kapteeni olisi varmaan hirttänyt miehen vakoojana. Saarella olleet kultistit ovat joko kuolleet tai hautautuneet elävältä, eikä heitä lähdetä kaivamaan esiin.
Joka tapauksessa syvänmerensukellus saa tältä retkeltä jäädä. Einbund on saanut haavan räjähdyksen jälkeisessä kaaoksessa: vaikuttaa siltä, että Neeham on tilaisuuden tullen koettanut puukottaa hänet, muttei ehtinyt tehdä sitä kunnolla. Zelig oli taas selvästi tarkoitus ottaa haltuun elävänä, mutta ennemmin kuitenkin antaa hänen kuolla kuin jäädä natsien käsiin. Koko suunnitelmassa haiskahtaa kapteeni Daviesin tiedusteluoperaatio, ja veikataan, että hän oli järjestänyt Neehamin veneelle. Ilmeisesti tämä oli livahtanut veneelle Port-au-Princellä, varmaankin ruokatarvikkeiden mukana.
Haavoittuneet saavat ensiapua. Einbund toivoo vielä pääsevänsä palaamaan syvänmeritutkimuksen pariin. Veden pohjassa ollut Zelig on järkyttynyt ja häntä terapoidaan rommilla. Lentovene korjataan, sukellusvene todetaan toimintakuntoiseksi, ja illan tullen molemmat lähtevät pois kulttilaissaaren läheltä. Venezuelan laivasto ja Tadley Ventures eroavat hyvissä väleissä, ja kapteeni toivottaa onnensoturit tervetulleeksi luokseen Caracasissa.
Port-au-Princeen on tullut Lorantin lähettämä shekkivihko sekä viestejä Kingstonista. Pari päivää myöhemmin tulee sana, että lady Helena on vapautettu kotiarestista, syytteet Beniä ja muita kohtaan on haudattu, ja kapteeni Davies on kutsuttu Lontooseen selittämään tekosiaan. Ryhmä palaa Kingstoniin, jossa kuvernööri haluaa haastatella heitä venezuelalaisesta sukellusveneestä.
Lady Helena kuitenkin ilmoittaa, että haastattelua ei tule: Britannian tiedustelupalvelu on koettanut murhata hänen työntekijöitään, ja hän ei todellakaan aio antaa tätä hänen majesteettinsa hallinnolle aivan kevein perustein anteeksi. Helena ilmmoittaa, että ennenkuin hän kertoo mitään venezuelalaisten tai natsien aikeista, hänen ja hänen väkensä on saatava sekä virallinen anteeksipyyntö että merkittävä hyvitys. Helena suhtautuu kotimaansa vakoojaleikkeihin tällä hetkellä kylmän raivostuneesti, ja tekee kuvernöörille tämän erittäin selväksi.
====Pelinjohtajan kommentit====
Tarina, jossa joka ainoan osallistujan aikeet menivät pieleen. Kultistit kuolivat, brittitiedustelu-upseeri jäi vangiksi, Venezuelan laivaston sukellusvene piti viedä takaisin telakalle, natsien havainnointilaitteisto tuhoutui eikä edes syvänmerentutkimusta voitu suorittaa. Peli lähti taas täysin eri suuntiin kuin olin olettanut, ja kaavailemaani merenalaista seikkailua ei pelattu lainkaan, kun saarella majailleille kultisteille tarjoutui kohteita, ja sabotööri sai tämän ansiosta tilaisuuden iskeä jo varhain. Hetken ajan pelkäsin, että Zelig oikeasti hukkuu kun häntä ei keksitä etsiä, mutta näin ei sentään käynyt.
Rytmi oli alkuvaiheessa vähän tarpeettomankin detaljoitunut. Huomaan tämän johtuneen erästä perusheikkoudestani pelinjohtajana: kun suunnitelmistani poiketaan, uppoudun liiaksikin yksityiskohtiin jotta hahmottaisin, mihin suuntaan tarina seuraavaksi kehittyy. Tämä heikentää kykyäni leikata tylsien kohtien ohi.
[[Xibalba015| <-- 015: Navassasaari]] - [[Xibalba017| 017: Kapteeni Leen hauta -->]]
----
CategoryPelit
