Revision [433]
This is an old revision of Xibalba021 made by AdminDare on 2019-06-03 10:54:21.
021: Kiristys
<-- 020: Aarteet avaruudesta - 022: -->
"Lupaa minulle, ettet vahingoita ketään."
- lady Helena Benille
- lady Helena Benille
Kingston, Jamaika, huhtikuu 1938
Morosin iskusta on kuukausi. Euroopassa Itävalta on liittynyt Saksaan ja Tsekkoslovakiakin haluaisi. Kingstonissa jälleenrakentaminen on hyvässä vauhdissa. Volkmar on vapaapalokuntalaisena osallistunut korjaustöihin, samoin kuin muualtakin tulleita vapaapalokuntalaisia. Kun työt on enimmäkseen tehty, Jamaikan kruununkolonian vapaapalokunta käy ystävällistä urheiluottelua Suojanpuolen saarten vapaapalokuntaa vastaan. Atleettiset nuoret miehet kamppailevat juoksussa, uinnissa ja muissa lajeissa. Volkmar on uinnissa ollut ylivoimainen, ja miekkailussa hän on selvinnyt finaaliin. Hänen vastustajansa on samanikäinen mies Montserratilta, Dwight Croydon. Croydon on huomattavan nopea ja selviää voittajaksi 2-1. Hän on kuitenkin hyvä voittaja ja matsin jälkeen juttelee Volkmarin kanssa, kyselee missä hän on oppinut miekkailemaan ja muuta sellaista. Keskustelun jälkeen Dwightin Gilliann-äiti ilmestyy onnittelemaan poikaansa voitosta, ja poimii hänet mukaansa autollaan.Peseydyttyään Volkmar lähtee Tadley Venturesin uudelle toimistolle. Toimisto on pari korttelia rannasta sisäänpäin ja vähemmän epämääräinen kuin aiempi toimisto. Tadley Ventures on saanut melkoisesti nimeä ja asiakkaita riittäisi. Toimistolla Ben on silmäilemässä turva-asioita, Max maalaa, Renata kantaa laatikoita ja Siegfried työnjohtaa. Volkmar liittyy laatikoiden kantajiin.
Toimiston eteen ajaa auto, ja sieltä nousee samainen rouva Croydon, nelikymmenvuotias tyylikkäästi pukeutunut nainen. Hän nyökkää Volkmarille ja nousee portaat ylös. Hän tervehtii Helenaa, mutta tämä ei näytä heti muistavan häntä. Kuitenkin kun Croydon sanoo haluavansa puhua bisnestä, Helena ottaa hänet oitis toimistoonsa juttelemaan. Ben koettaa kuunnella oven takana, mutta ovi on liian äänieristetty.
Kadulla Dwight nousee autosta ja jää juttelemaan lisää Volkmarin kanssa. Volkmar esittelee hänet Siegfriedille ja Renatalle. Dwight on nähnyt Morosin putoamisesta kuvatun elokuvan, ja on vaikuttunut Siegfriedistä.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin rouva Croydon poistuu toimistosta hyväntuulisena. Lady Helenalla on kasvoillaan väkinäinen hymy. Croydon laskeutuu takaisin kadulle, ottaa Dwightin mukaansa ja nousee autoon. Helena katsoo ikkunasta hänen lähtöään ja sitten pyytää Beniä hakemaan kaikki toimistoon. Ben kysyy, koskeeko tämä myös Volkmaria. Helena miettii hetken, ja sanoo kyllä. Kun kaikki ovat ylhäällä, lady Helena kertoo, että rouva Gilliann Croydon tahtoo kiristää häntä.
Lady Helena on tavallisesti rauhallinen ja asioiden hallinnassa, mutta nyt hän näyttää olevan poissa tasapainosta. Hän sanoo, että hän oli viisitoista vuotta sitten tehnyt työtä sir Mitchell Meansin, Gillianin isän kanssa, ja tämä mies oli häikäilemätön rikollinen. Gillianilla on nyt hallussaan lady Helenalle hyvin vahingollisia kirjeitä, ja hän tahtoo niistä 48 tunnin kuluttua tuhat puntaa. Lady Helena on selvästi sitä mieltä, että nämä kirjeet ovat ehdottoman vahingollisia eivätkä ne saa tulla missään nimessä julki. Helena pyytää Volkmaria kertomaan mitä hän tietää Croydoneista; Volkmar ei tiedä paljoa, mutta kertoo mitä on havainnut: poika on urheilija ja vapaapalokuntalainen, ja hänen äitinsä vaikuttaa asialliselta mutta voimakastahtoiselta. Molemmat asuvat Plymouthissa, Montserratin saarella, Suojanpuolen saarten kruununkoloniassa.
Valmisteluja
Ben havaitsee Helenan järkyttyneen tilan, ja ottaa tilanteen haltuunsa. Hän sanoo, että ryhmä hoitaa asian ja että nämä kirjeet tulevat katoamaan -- tai sitten rouva Croydon katoaa, hän miettii itsekseen. Muut ovat samoilla linjoilla. Järkyttynyt Helena ohjaillaan hienovaraisesti kotiin, ja muu ryhmä jää miettimään, miten tämän asian kanssa pitäisi edetä. Ben toimii koordinoijana: Volkmar lähtee samantien juttelemaan VPK-laisten kanssa saadakseen lisää tietoa Croydoneista. Renata lähtee selvittämään Kingstonista lähtevien laivojen aikatauluja. Pohditaan syytä kiristykseen: veikkaus on, että Croydoneiden rahatilanne on huono, ja Tadley Venturesin vastikään kohonnut profiili on tehnyt lady Helenasta houkuttelevan kohteen. Siegfried paheksuu tällaista kiristystä, ja on sitä mieltä, että tottakai ainoa oikea menettelytapa on käydä varastamassa kiristysmateriaali.
Melko nopeasti Volkmar saa selville, että Croydonit asuvat hotellissa - mutta he ovat lähteneet sieltä juuri äsken. Hän vie tämän tiedon muulle ryhmälle. Renata saa selville, että äiti ja poika ovat nousseet tunti sitten Guadaloupen suuntaan lähteneeseen rahtilaivaan, mutta sitä ennen juuri lähettivät sähkeen. Siegfried katselee lentoreitin Montserratiin: 1600 kilometrin päässä sinne voi mennä parin välilaskun kautta. Illaksi ja yöksi katsotaan vielä operaatioita, seuraavana aamuna on määrä lähteä.
Volkmar lähtee vapaapalokuntalaisten kanssa juhlimaan, tehtävänään pumpata lisätietoa Croydoneista. Perheeseen kuuluu vässykkä juristi-isä Harold, parikymmpisten aivan kunnioittama äiti Gillian, sekä 19-vuotias Dwight ja 16-vuotias Ernst. Perhe asuu Plymouthissa, Means Manor -nimisessä talossa; Volkmar arvelee yhteiskuntaluokan perusteella, että palvelijoita on korkeintaan viisi. Lisäksi talossa on suuri doberman vahdissa.
Max puolestaan livahtaa yön tultua tutulla rutiinilla lennätinrakennukseen ja käy hankkimassa kopion Gilliann Croydonin lähettämästä sähkeestä. Se on suunnattu Plymouthiin, vastaanottaja on Enoch Ladd, ja sisältö "tulen takaisin tällä ja tällä laivalla, mahdollisesti ongelmia, palkkaa Pat ja pojat".
Ben käy keräämässä lady Helenalta tarkemmat tiedot tapahtuneesta. Helena kertoo, että viisitoista vuotta sitten hän teki paljon yhteistyötä sir Mitchellin kanssa. Sir Mitchell oli rikollinen - ryöstäjä, kuulemma, ja 1923 yritys ryöstää arvolasti kuninkaalliselta laivalta johti nuoren luutnantti John Dornellin kuolemaan. Virallisen totuuden mukaan Johnin olivat ampuneet rosvot, mutta Helena sanoo Johnin olleen itse asiassa mukana heidän juonessaan ja luultavasti tulleen asetoveriensa ampumaksi. Johnin isä on kuitenkin ylähuoneen lordi Dornell, joten osuus rikoksesta kätkettiin. Helena ei tiedä tarkalleen mitä tapahtui, koska hän ei ollut paikalla. Hän oli kuitenkin värvännyt Johnin, suunnitellut ryöstön ja kerännyt tietoa. Ilmeisesti hänen laatimansa valmisteludokumentit ovat niitä, jotka Gilliannilla on hallussaan ja joiden paljastamisella hän uhkaa. Murhasyyte ei koskaan vanhene, ja luultavaa on, että jos Gillian ei saa rahoja lady Helenalta, hän koettaa myydä asiakirjat lordi Dornellille.
Helena on jo aloittanut konjakkipullon tuhoamisen, ja on synkkämielinen ja katuva. Hän sanoo tehneensä paljon typeryyksiä nuorempana, saadakseen rahaa maksaa oman sukunsa velkoja, ja nyt hän joutuu maksamaan. Sittenkään hän ei tahdo antaa periksi ja haluaa, että kiristys ei toteudu -- mutta hän sanoo Benille, että hän ei tahdo Gilliania vahingoitettavan. Tämä oli viisitoista vuotta sitten vain parikymppinen kotiäiti lastensa kanssa, Helena itse muistaa Dwightin ja Ernstin pikkuisina taaperoina eikä hän tahdo heidän jäävän vaille äitiä. Ben koettaa olla pragmaattinen, mutta lady Helena ei tahdo koston kierteen jatkuvan, ja vaatii Beniä lupaamaan, että kukaan ei vahingoitu. Ben ei aivan lupausta tästä anna, mutta on selvää, että lady Helena tahtoo hänen hoitavan tämän keikan niin siististi kuin mahdollista. Samalla hän varoittaa Beniä olemaan aliarvioimatta Gilliannia: jos tämä on perinyt isänsä älyn ja häikäilemättömyyden, hän on vaarallinen ja pystyvä vastustaja. Ben kysyy Gilliannin talosta, ja Helena sanoo käyneensä siellä vain kerran, mutta piirtää hyvin karkean kuvan.
Ben jää Helenan luo yöksi.
Kohti Suojanpuolen saaria
Hieman ennen auringonnousua Tadley Venturesin ryhmä kokoontuu uudella toimistolla. Tiedot jaetaan ja suunnitelmia niiden perusteella laaditaan. Zelig ei ole lähdössä mukaan, hän jää konttorille ja pitämään silmällä Helenaa. Ben korostaa Volkmarille, että tämä tehtävä ei ole täysin laillinen ja että jos hän lähtee mukaan, hänen on hyväksyttävä tämä sekä pysyttävä vaiti asioista. Volkmar vakuuttaa luotettavuuttaan; sekä hän että Siegfried hieman loukkaantuvat edes vihjauksesta, että kunniallinen saksalainen aatelinen muutenkaan puhuisi arkaluontoisista asioiosta.
Päädytään oletukseen, että kiristysaineisto on Means Manorilla, varmaankin kassakaapissa. Sen murtamiseen ei kellään ole oikein osaamista. Zelig sanoo etsivänsä valmistajan oletusnumeron, mutta jos se ei toimi, Tania Hockstetter on kertonyt hänelle miten chicagolaiset rikolliset avasivat kassakaappeja dynamiitilla. Hän noutaa ryhmälle pötkön ja kertoo, miten ja mihin se kannattaa sijoittaa. (Vaihtoehtoinen avaustapa - nitroglyseriiniä, tahnaa ja leka - arvellaan liian riskialttiiksi).
Aamukahdeksan aikaan ryhmä siirtää varusteet Delfiiniin, ja lähtee itää kohti. Lentosää on Morosin putoamisen jälkeen arvaamaton, mutta tälle reitille on vain pilviä ja kevyttä sadetta. Ensimmäinen tankkaus on viidensadan kilometrin päässä Port-au-Princessä, sitä seuraava San Juanissa, Puerto Ricossa, Amerikan koloniassa. Kun kone on täällä tankattu, on jo ilta, eikä yölentäminen huvita: Gilliann Croydonin laiva saapuu Guadeloupelle vasta parin päivän kuluttua. Ryhmä viettää yön torakkoja kuhisevassa halvassa hotellissa. Volkmar tajuaa, ettei kansainvälisen ammattiseikkailijan elämä ole pelkkää glamouria.
Seuraavana aamuna jatketaan lentämistä. Montserrat lähestyy, ja viereisellä Saint Kittsin saarella tankataan kone vielä varmuuden vuoksi, jotta perillä olisi melkein täysi tankki. Saint Kittsillä sijaitsee myös Rutherfordin kartano, jossa sir Clive asuu. Ryhmä ei voi vastustaa tilaisuutta vilkaista tilaa ilmasta käsin. Päältäpäin se ei näytä merkittävästi erilaiselta kuin muut seudun tilat: suuri kartano, ympärillä peltoja ja maita. Eräs suora tie voisi toimia lentokoneen kiitoratana, ja varastorakennuksia näyttää olevan ehkä epätavallisen paljon. Ryhmä kuvittelee sir Cliven katselevan heitä alhaalta, ja Siegfried heilauttaa koneen siipiä.
Sen jälkeen lennetään viimeiset sata kilometriä etelään, Montserratiin. Koneella laskeudutaan Plymouthin satamaan. Vaikka Plymouth on saaren pääkaupunki, se on silti pikkuinen - siellä asuu vain 4000 asukasta.
Pelinjohtajan kommentit
kuvaus kesken
<-- 020: Aarteet avaruudesta - 022: -->
CategoryPelit
