Revision [521]
This is an old revision of Xibalba027 made by AdminDare on 2020-03-28 12:21:07.
027: Liian suuri tuhovoima
<-- 026: Feeniks-linnun muna - 028: -->
"Senkin typerys! Et lähde täältä elävänä!"
- sir Clive Rutherford
- sir Clive Rutherford
Little Cayman, Jamaikan kruununkolonia, marraskuu 1938
Siegfried laskee Delfiinin Little Caymanin itärannikon kalastajakylän rantaan. Kylän lapset eivät ole koskaan nähneet lentokonetta näin läheltä, ja ryntäävät katsomaan sitä. Tadley Venturesin ryhmä jalkautuu kylään kysymään asukkailta, mitä nämä olivat saattaneet toissapäivänä nähdä parin kilometrin päässä olevalta naapurisaarelta. Paikalliset kertovatkin auliisti näkemäänsä: suuri kaukainen tulipatsas, sienenmuotoinen pilvi, hirveä jylinä. Ben laskeskelee vähän kraatterin koon pohjalta, ja arvelee, että 5000 tonnia TNT:ä voisi aiheuttaa suunnilleen tuollaista tuhoa.
Rantaan laskeutuu toinenkin lentokone .Se on Hazel Thompsonin Grumman Goose, ja sieltä nousee nelihenkinen onnensoturiryhmä - sama joukkue, johon viimeksi törmättiin vuosi sitten Kapteeni Leen haudalla. Huolimatta hieman vaikeista merkeistä, joissa ryhmä silloin erosivat, Luca Longari suuntaa ryhmineen juttelemaan Tadley Venturesin kanssa. Kuulemma Havanaan oli saapunut tieto valtavasta räjähdyksestä, ja Stephen Nightingale oli lähettänyt ryhmän vilkaisemaan. Laivasto oli kieltänyt heitäkin laskeutumasta, mutta nyt kun paikalla on enemmän seikkailijoita, Luca tiedustelee, kiinnostaisiko Tadley Venturesia livahtaa yhdessä katsomaan, mitä kraatterista voisi löytyä.
Tarjousta pohditaan, mutta lopulta siitä kieltäydytään: ryhmä tietää jo, mikä räjähdyksen aiheutti, ja myrkky joka tohtori Andersonin surmasi saattaa olla vielä maassa. Koetaan hieman moraalittomaksi antaa Longarin ryhmneen lähteä sinne saamaan myrkytys, ja niinpä kun ryhmä poistuu, he pudottavat laivastolle merkkipoijun, jossa varoitetaan, että neljä epämääräistä tyyppiä saattaa koettaa livahtaa alueelle. Laivasto tuskin ampuu kysymättä, ja jos räjähdysalue on hyvin vartioitu, Longari joukkoineen varmaankin vetäytyy.
Cayman-saarilta ei enää löydy mitään uutta, joten ryhmä palaa Kingstoniin.
Vastaanottokomitea
Delfiinin lähestyessä Kingstonin satamaa Ben ja Siegfried huomaavat, että satamassa lähellä lentoveneen laituripaikkaa on epätavallisen paljon väkeä. Näyttää siltä, että Britannian laivasto ja paikallinen poliisi ovat vastassa tulijoita. Niinpä Siegfried ohjaa koneen Kingstonin ohitse joitakin kilometrejä itään, Bull Bayn poukamaan, eikä piittaa radiokutsuista, joissa häntä pyydetään laskeutumaan.Muu ryhmä hakeutuu Bull Bayssa baariin ja soittaa Kingstoniin. Lady Helenaa ei saada kiinni. Lorant sen sijaan tietää kertoa, että lady Helena on kadonnut: hänen kotiinsa oli murtauduttu keskellä päivää, eikä häntä itseään löydy mistään. Laivasto ja poliisi oli käynyt Siegfriedin talolla, mutta Lorant ei ollut tahtonut päästää heitä sisään.
Siegfried itse palaa koneellaan Kingstoniin, jossa laivasto ottaa hänet tylysti vastaan. He tahtovat tietää missä hän on ollut ja missä hänen toverinsa ovat, sekä tietääkö hän missä lady Helena on. Siegfried järkyttyy kuullessaan Helenan katoamisesta. Kun laivaston kovistelu yltyy, satamaan ilmestyy myös Siegfriedin lakimies Katsulas. Kuitenkin laivaston edustaja, komentajakapteeni Davies, on valmis tarvittaessa vaikka pidättämään Siegfriedin epäiltynä vakoilusta, mutta soisi mieluummin että tämä tulisi heidän mukaansa vapaaehtoisesti. He haluavat kuulla Siegfriediä laivaston esikunnan tiloissa Kingstonissa. Siegfried suostuu olemaan laivaston vieraana seuraavaan aamuun asti. Esikunnassa häntä kuulustellaan. On selvää, että alueen laivasto on aika korkealle tasolle saakka hälytystilassa, mutta kauheasti detaljeita ei tahdota antaa. Laivasto selvästi tietää Siegfriedin yhteydet tohtori Andersoniin ja epäilee, että Siegfried osaa kertoa, missä tämän tuoma laukku on; Siegfried vastailee ympäripyöreitä ja turhauttaa kuulustelijoitaan.
Siegfriedin juristi ilmestyy tuomaan sanaa Lorantilta. Lady Helenalta on tullut kirje, mutta kirjeessä oli vain yksi kiinalainen kirjoitusmerkki, jota Siegfried ei osaa lukea. Hän välittää Lorantille viestin jakaa tätä hänen tovereilleen, mikäli näitä näkyy.
Kadonnut Helena
Muu Tadley Venturesin ryhmä pääsee bussilla takaisin Kingstoniin. Caymaneilla syntyi ajatus, että tohtori Andersonin vaatteisiin olisi saattanut jäädä jäämiä myrkystä, jolle hän altistui. Niinpä tästä soitetaan tohtori Maiselille, ja pyydetään, että hän voisi käydä ottamassa vaatteenpalasia talteen asianmukaista varovaisuutta noudattaen. Maisel sanoo näin tekevänsä.
Pian tämän jälkeen käy ilmi, että virkavalta on kiinnostunut Tadley Venturesin työntekijöiden elämästä, Jokaisen kotona on käyty ja niitä vartioidaan, lady Helenan talo on poliisitutkinnan kohteena, ja toimistolla on laivastoa. Maxin naapurit kertovat, että poliisi kävi kyselemässä häntä, mutta näille ei kerrottu mitään. Ben paikantaa lady Helenan palvelijattaren, rouva Simpsonin, tämän sisaren luota. Itkuinen Simpson osaa kertoa, että sekä hän että lady Helenan autonkuljettaja olivat olleet noutamassa lipastoa Spanish Townista, ja kun he olivat palanneet, talo oli myllyttä ja lady Helena oli kadonnut. Simpson pelkää, että Helena on kaapattu, ja soimaa itseään siitä, että hän ei ollut rakkaan emäntänsä ja rikollisten välissä.
Puhelimitse Lorant osaa kertoa ryhmälle, että laivaston edustajat olivat käyneet kyselemässä häneltä Siegfriedistä, mutta hän ei ollut kertonut näille mitään. He olivat myös halunneet tutkia talon, mutta Lorant oli asettunut painokkaasti vastaan. Nyt taloa vahtii kourallinen miehiä, luultavasti laivaston tiedustelua. Lorant kertoo, että hänellä on viesti lady Helenalta, mutta hän ei osaa lukea sitä, koska se on kiinaa. Maxin lähettämien kätyreiden avulla viestin kopio saadaan ryhmälle: se on tosiaan yksi kiinalainen kirjoitusmerkki, jonka eräs tapa lukea on "asiakkaamme". Tämän epäillään viittaavan mister Maungiin. Kun ilta on koittanut, ryhmä lähtee vierailemaan yökerholla, jossa hän monesti on. He ovat hieman alipukeutuneita sinne, ja portsari nyrpistelee heille nenäänsä, mutta lopulta päästää heidät kyllä sisään. Puolta tuntia myöhemmin heidät ohjataan tapaamaan mister Maungia.
Mister Maung sanoo lady Helenan olevan hänen vieraanaan, omasta pyynnöstään, ja että hän olikin toivonut työntekijöidensä käyvän luonaan. Hän lähettää juoksupoikansa viemään kolmikon tämän luokse. Kiinalaisalueen sokkeloiden läpi päästään pieneen taloon, jonka yläkerran huoneesta lady Helena löytyy, vahingoittumattoman mutta huolestuneena. Hän huojentuu silmiinnähden kun ryhmä saapuu hänen luokseen. Helena kertoo aamun aikana tajunneensa, että kuvernööri ja laivaston tiedustelu jäljittivät vimmaisesti tohtori Andersonin salkkua, koska he varmasti tiesivät mitä siellä oli sisällä. Hän aavisti, että he aivan pian yhdistäisivät sen Tadley Venturesiin, ja tulisivat keskustelemaan hänen kanssaan ja vaatisivat sen palauttamista - eikä Helena tahtonut käydä tätä keskustelua puhumatta työntekijöidensä kanssa ensin. Niinpä hän lavasti asuntomurron ja katoamisensa ostaakseen itselleen sekä aikaa että verukkeen olla tapaamatta hallintoa. Hän palkkasi mister Maungin kätkemään hänet hetkeksi. Hän kysyy Siegfriedistä, ja irvistää kuullessaan tämän olevan laivaston vieraana, mutta tälle ei voi mitään.
Lady Helena sanoo, että laivasto tahtoo munan palautettavan heille. Hän on melko varma, että kommodori Godfrey sekä uusi kuvernööri Richards eivät aio tämän suhteen juurikaan kursailla: jos he uskovat, että muna on Tadley Venturesin hallussa, eikä sitä palauteta pyynnöstä, kaikki lentävät vankilaan. Muna on toki brittilaivaston omaisuutta, mutta lady Helena kysyy työntekijöiltään, miten heidän mielestään sen kanssa tulisi menetellä.
Kukaan Cayman Bracin tuhon nähneistä ei tahdo palauttaa munaa laivastolle, tai kenellekään. Sen tuhovoimaa pidetään liian suurena käytettäväksi vastuullisesti. Lady Helena myöntyy tähän. Hän tahtoisi kyllä kuulla Siegfriedinkin näkemyksen, mutta epäilee, että nykyisessä maailmantilanteessa olisi olemassa suuri riski, että munaa käytettäisiin juuri Siegfriedin maanmiehiä vastaan ja tämä tuskin haluaisi tätä. Tullaan siihen tulokseen, että muna olisi parasta vaan heittää mereen, jonnekin niin syvälle, ettei edes Renata pysty sitä hakemaan. (Renata muistaa tosin noutaneensa Eve's Ridgeltä kolme munaa: yksi räjähti Cayman Bracilla, yksi on täällä, ja yksi on varmaan laivaston hallussa -- eikä ole mitään tietoa, oliko Cassandrakin saanut nostettua munia ennenkuin brittilaivasto valtasi sen.
Attentaatti
Siegfried on viettänyt aikaansa kuulustelujen jälkeen esikunnan upseerikerholla, jossa aliupseeri on katsonut ettei hän katoa mihinkään. Upseerikerholla hän on koettanut jututtaa paikallaolijoita, mutta lähes kaikki upseerit ovat hyvin kiireisiä. Iltayhdeksän aikoihin nuori aliluutnantti käy kuitenkin noutamassa hänet taas kuultavaksi. Siegfried viedään upseerin toimistoon, jossa ei ole vielä ketään muuta. Toimiston kalustuksissa puolitoista metriä korkea kankaan peittämä möhkäle näyttää olevan väärässä paikassa, ja lentäjän uteliaisuus herää. Hän raottaa kangasta, ja paljastaa lakatun puisen pömpelin, jossa on lasinen ruutu. Siegfried on nähnyt tällaisia Amerikassa: se on televisio. Sen ruutu herää eloon, ja siihen ilmestyvät kasvot, jotka Siegfried tunnistaa vaikkei olekaan niitä suoraan nähnyt. Tämä on Sir Clive Rutherford. Sir Cliven ääni kehottaa Siegfriediä ottamaan kuulotorven, ja tämän jälkeen he voivat keskustella.Teknologia tekee Siegfriediin vaikutuksen, mikä selvästi oli sir Cliven tarkoituskin. Hän menee nopeasti itse asiaan: hän tahtoo feeniks-linnun munan. Hänen mielestään se on aivan liian vaarallinen annettavaksi Britannialle, tai yhdellekään valtiolle, koska he kuitenkin käyttäisivät sitä. Hän itse taas olisi puhtaana tieteentekijänä turvallisempi hallussapitäjä. Hän sanoo keksineensä aseita itsekin, mutta tämä nimenomainen ase on tuhoisampi kuin mitään, minkä hän soisi olevan olemassa, ja jos hän käyttäisi sitä mihinkään, valtiolliset armeijat tuhoaisivat hänet. Hän tarjoaa munasta sata tuhatta puntaa.
Siegfried sanoo perusteiden olevan järkeviä, mutta hän silti kieltäytyy tarjouksesta. Tämä saa sir Cliven raivostumaan. Hän syyttää Siegfriediä houkaksi ja lopulta sanoo, ettei tämä tule poistumaan paikasta elävänä. Siegfried ennakoi pahinta ja ottaa nopeasti etäisyyttä televisioon kun se alkaa savuta. Hän heittäytyy ovesta ulos juuri kun koko laite räjähtää. Paineaalto heittää hänet seinää vasten ja kuurouttaa hänet. Toimisto syttyy tuleen. Laivasto alkaa sammuttaa sitä, ja Siegfried pomottaa sammuttajia. Jossain vaiheessa hänet ymmärretään kerätä talteen ja lääkitä. Komentajakapteeni Davies kysyy häneltä mitä oikein tapahtui, ja Siegfried kertoo räjähtävästä laitteesta, mutta jättää sir Cliven mainitsematta.
Siegfried siirretään turvaan taisteluristeilijä HMS Repulselle, joka on kilometrin päässä rannikosta. Aliluutnantti, joka hänet ohjasi toimistoon, on kadonnut ja laivasto alkaa etsiä tätä.
Merelle
Tällä välin muu ryhmä on laatinut toimintasuunnitelman. Lady Helena järjestää heille lainaksi huomaamattoman pienen kuorma-auton, jolla he ajavat Constant Springiin. He kaivavat hautaamansa salkun ylös, ja sitten suuntaavat rannikkokylään lähellä Eleven Mileä. Lauantai-ilta on käynnistynyt eivätkä kalastajat aio huomenna lähteä vesille. Ryhmä vuokraa kalastajaveneen, ja lähtee purjehtimaan etelään. Tällä alueella ranta syvenee hyvin nopeasti, ja arvio on, että puolessatoista tunnissa alapuolella on 1500 metriä syvää. Max meditoi ollakseen painamatta sijaintia mieleensä.
Vene ei kuitenkaan saa matkustaa puoltatoista tuntia. Parinkymmenen minuutin jälkeen, vasta nelisen kilometriä rannikosta, Ben tajuaa, että heitä kohti on tulossa toinen vene. Pienellä moottoriveneellä on valot sammuksissa, mutta se kuuluu meren yli selvästi, ja siellä näkyy tupakan tulipää. Joku on tulossa kohtaamaan heitä.
Jo tässä kohdassa on satoja metrejä syvää, joten laidan yli heitetään saman tien salkku, säkillinen hämäyskiviä, sekä erikseen varsinainen muna. Nämä kaikki vajoavat mustaan veteen. Kun moottorivene saavuttaa kalastajaveneen, sieltä sytytetään voimakkaat taskulamput, ja jamaikanenglanniksi käsketään kolmikkoa asettumaan kalastajaveneen kannelle makaamaan. Amatöörimainen taktiikka mahdollistaa sen, että kaikki kolme kätkevät pistoolit alleen.
Moottoriveneestä nousee pari rikollisen oloista tyyppejä, jotka kertovat haluavansa salkun sisältöineen. Ensin kolmikko leikkii näille tyhmää, mutta kun Benin päätä vasten painetaan revolveri, hän teeskentelee säikähtävänsä, ja kertoo, että ne heitettiin yli laidan. Oitis molemmat taskulamput kääntyvät osoittamaan veteen, ja tässä vaiheessa Ben tarttuu pistooliinsa ja ampuu häntä uhkaavaa roistoa.
Syntyy nopea ja ruma tulitaistelu. Pimeästä huolimatta Tadley Venturesin työntekijät osuvat tarkasti, vastustaja ei niinkään. Max on vähällä saada haulikosta, mutta ehtii maastoutua juuri ajoissa. Kaksi rikollista putoaa laidan yli, ja loput lähtevät haavoittuneina veneellään pakoon. Kalastajavene on kuitenkin saanut pahoja osumia haulikosta, sen rungossa on iso reikä, ja kymmenen minuuttia myöhemmin se uppoaa.
Kolmikko lähtee uimaan rantaan. Matkaa on neljä kilometriä, mutta veneestä on pelastettu kellukkeita. Meressä kuitenkin ui haita, jotka verta vuotava haavoittunut roisto on houkutellut paikalle. Hait syövät tämän. Renata käskee Tadley Venturesin kolmikkoa olemaan rauhallisesti paikallaan. Stressaavat viisitoista minuuttia hait kiertelevät heitä, ja hieman tökkivät kuonoillaan, mutta lopulta tulevat siihen tulokseen, etteivät nämä varmaankaan ole ruokaa. Tämän jälkeen ryhmä lähtee uimaan maihin.
Vähän ennen auringonnousua kolmikko saavuttaa Eleven Milen rannan. He ovat kaikki varsin uupuneita, ja jäävät suosiolla rantaan nukkumaan.
Jälkeenpäin
Laivaston lääkäri on hoitanut Siegfriediä, ja hänelle on osoitettu Repulselta upseerin hytti yösijaksi. Aamiaisen jälkeen hän ilmoittaa olevansa lähdössä, mutta laivasto ei olekaan noin vaan päästämässä häntä. Siegfried on nostaa tästä metakan, jolloin hänet viedään tamaamaan kommodori John Henry Godfreyta. Godfrey tarjoaa hänelle teetä, ja kertoo, että brittilaivastolta on kadonnut erittäin vaarallinen esine, ja että Tadley Ventures sekä Siegfried on ollut tekemisissä sen kanssa. Vaikka hän ei tahdokaan uskoa, että Siegfried on tehnyt mitään Britanniaa vastaan, hän sanoo, että näissä oloissa ja tilanteessa jossa Siegfried on ollut, häneltä olisi vastuutonta päästää Kolmannen valtakunnan kansalainen lähtemään tiehensä. Siegfried sanoo, ettei hänellä ole mitään tekemistä nousukas-valtakunnankanslerin kanssa, ja Godfrey ei tätä kiistä: hän tietää hyvin, että Jamaikan saksalaisyhteisö inhoaa järjestään Hitleriä. Sittenkin, koska muu Tadley Ventures on osoittautunut vaikeaksi paikantaa, on mahdotonta luopua tutkimisesta vielä tässä vaiheessa. Godfrey tahtoo pitää Siegfriedin aluksella, mutta toivottaa tervetulleeksi kaiken avun, jota tämä voi tarjota lady Helenan sekä työtovereidensa paikantamiseksi.
Eleven Milessä vettynyt kolmikko herää. He käyvät kertomassa kalastajalle, että hänen veneensä on uponnut ja että tämä voi pitää panttivuokran. Sitten he hankkiutuvat jälleen Kingstoniin syömään aamiaista. He koettavat soittaa tohtori Maiselille, mutteivät tavoita tätä; Lorant tietää sen sijaan kertoa, että esikunnassa oli tapahtunut edellisiltana räjähdys. Pian tämän jälkeen poliisi poimii heidät kaikki talteen.
Kun kaikki Tadley Venturesin Jamaikalla olleet ihmiset ovat tallessa, laivasto ja siviiliviranomaiset kuulustelevat heitä useita päiviä. Andersonin laukun kohtalo on laivastolle aika selvää, ja he käytännössä tietävät, että muna oli Tadley Venturesin hallussa. He ovat jokseenkin paniikissa siitä, että muna on saatettu myydä vieraalle valtiolle, koska Tadley Venturesin täydellinen katoaminen viittaa siihen. He ilmoittavat, että muna on brittilaivaston omaisuutta ja pitää palauttaa, mutta heille kerrotaan, että muna on vaarallisena esineenä paiskattu mereen.
Kuvernööri Godfrey ei ota tätä alkuunkaan hyvin. Argentiinan konsuli on jo valittanut kuvernöörille diplomaattipostin varkaudesta, ja laivaston tiedustelulle on selvää, kuka varas on ollut. Tadley Venturesilta ei ehditty vaatia munaa takaisin, koska heitä ei tavoitettu, mutta sittenkin laivasto on sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt tajuta munan alkuperä ja pyrkiä palauttamaan se.
Runsaan viikon jokainen ryhmän jäsen viettää erilaisissa kuulusteluissa. Lopulta he välttävät vankilan lähinnä varmaankin, koska lady Helena käyttää kaikki palvelukset joita hänelle ollaan velkaa ja koska lopulta se, että muna paiskattiin mereen liian vaarallisena on laivastolle hyväksyttävä lopputulos: ei se heidän ainoa kappaleensa ollut. Tietyllä tavalla voidaan pitää myös vastuullisena toimintana, että näin vaarallisesta esineestä vain hankkiuduttiin eroon. Laivasto ei myöskään tahdo oikeudenkäyntiä: lady Helena ja Siegfried ovat sen verran näkyviä ihmisiä, ettei heidän syyttämisensä voisi yksinkertaisesti pysyä salassa. Jos heitä vastaan nostaisi syytteen vakoilusta, on melko varmaa, että siitä olisi arvaamattomia seurauksia.
Niinpä lopulta kaikilla allekirjoitutetaan Official Secrets Actin mukainen asiakirja, joka kieltää heitä hiiskahtamasta mitään tapahtuneesta kenellekään. Tämän jälkeen heidät päästetään vapaaksi. Ryhmä näkee toisiaan ensimmäistä kertaa viikkoon; Zelig on tähän mennessä palannut Yhdysvalloista ja haluaa kuulla, mitä on tapahtunut. Asiaa ei kuitenkaan voi hänelle kertoa.
Lady Helenan luona syödään illallista. Sen jälkeen juodaan konjakkia ja puhutaan keskenään asioista. Merikarttojen mukaan alueella, jonne muna pudotettiin, on parhaimmillaan jopa 900 metriä syvää; sieltä ei sitä luultavasti kukaan tule löytämään. On epäselvää, kenen palveluksessa ryöstöä yrittäneet rosvot olivat: laivastoa he eivät olleet, tuskin argentiinalaisiakaan. Sir Cliveä pidetään vahvana ehdokkaana, kun Siegfried kertoo tämän tarjouksesta sekä räjähtävästä televisiosta.
Eve's Ridgellä on vielä lisääkin munia, joista jotkut ovat varmaankin vain 400 metrin syvyydessä. Epäilemättä niitä koetetaan nyt nostaa huomattavalla kiireellä. Lisäksi Nalga de Macolla Haitin ja Dominikaanisen tasavallan rajalla on meterologiryhmän löytämä valtava Morosin kappale, joka voi olla vielä tuhansia kertoja voimallisempi. Tällä hetkellä sen olemassaolosta tietää Tadley Venturesin lisäksi ainoastaan meteorologiryhmä, eikä heillä ole aavistustakaan sen voimasta. Mutta sille ei voine juuri nyt tehdä mitään.
Pelinjohtajan kommentteja
Ensimmäinen koskaan kokonaan etäyhteydellä pelauttamani peli. Sujui paljon paremmin kuin olisin pelännyt.
Tosiaan Stephen Nightingalen porukka oli paikalla tietämättä mistään mitään; aktiiviset osapuolet tässä olivat Britannian laivasto, Argentiinan sotavoimat (joka oli kuitenkin käyttänyt paukkunsa jo viime pelissä) sekä sir Clive. Pelinjohtajana epäilin, että munasta haluttaisiin hankkiutua eroon, vaikka lady Helena olisi mieluiten luovuttanut sen Britannialle. Se olisi ollut sekä isänmaallista että säästänyt paljolta vaivalta, mutta hän ei tahtonut asettua työntekijöidensä vakaita aikeita vastaan tässä, etenkin kun he tiesivät missä muna oli ja hän itse ei.
Ihan tarkalleen tässä ei nyt hankittu laivastoa viholliseksi, ja tavallaan lopputulos oli hyväkin: laivasto ja brittihallinto ovat nyt kohtalaisen varmoja siitä, että Tadley Ventures ei ole ainakaan vieraan vallan agentteja. Mutta välttämättä ihan kauheasti apua ja rakkautta siltä lienee lähiaikoina turha odottaa.
En ollut tähän peliin mennessä piirtänyt ja nimennyt läheskään kaikkia Tadley Venturesin tuki-ihmisiä. Nyt sitten viimein tein senkin. Tyhmää, ettei noita vielä pelissä ollut valmiina, mutta eh, meni se näinkin.
Bonus: vuoden 1938 televisio
<-- 026: Feeniks-linnun muna - 028: -->
CategoryPelit
