Revision [215]
This is an old revision of Xibalba007 made by AdminDare on 2016-08-21 12:20:09.
007: Vaanija pimeydessä
<-- 006: Tupantuliaiset - 008: -->
"Mayoilla kaikki tuleee pareittain, jumalat, paholaiset ja sankarit."
- kuraattori Dionne Quaife
- kuraattori Dionne Quaife
Kingston, Jamaikan kruununkolonia, huhtikuun puoliväli, 1937
Renatan tupaantuliaisia seuraavana päivänä Ben käy myöhäisellä lounaalla Gerard Wolinskin kanssa. Tupaantuliaisissa kuulemansa perusteella Gerard haluaisi palkata koko Tadley Venturesin ryhmän RKO:n elokuvaproduktion paikallistueksi: toimimaan viidakko-oppaina, nopeina kuljettajina, paikallisasiantuntijoina ja turvahenkilöinä. Maksu on kelvollinen, vaikka Gerard pahoittelee, että työ tuskin on yhtä jännittävää kuin mihin ryhmä on tottunut.
Ben vie tarjouspyynnön eteenpäin lady Helenalle ja muulle ryhmälle. Elokuva-alalla toimiminen kuulostaa kiinnostavalta, joten siihen tartutaan. Lady Helena kertoo myös kyselleensä edellisyön tapahtumien jälkeen hieman asioita, ja on selvinnyt, että Bill Nightingale on ollut Kingstonissa viikon verran. Hän asuu Violet Glover -nimisen amerikkalaisen diplomaatin luona, ja on pitänyt melko matalaa profiilia; hän on täällä ilmeisesti tekemässä töitä, ei juhlimassa.
Ben sanoo Zeligille, että tämän on syytä hankkia patentti vesikeuhkolleen. Zelig empii; hän sanoo, että hän haluaisi saada laitteensa toisen version valmiiksi ennen kuin julkistaa sitä maailmalle, koska nykyisessä mallissa on pari pulmaa, jotka ovat ilmeisiä ja jotka hän haluaisi omiin nimiinsä ennenkuin laite on täysin julkinen.
Sitten Gerard ja Constance saapuvat myös toimistolle kertomaan lisää elokuvaproduktiosta. Elokuvan työnimi on Gold of San Salvador, se on viidakkoon sijoittuva seikkailuelokuva, jonka tuottaja tahtoisi kuvata nimenomaan Jamaikalla siinä toivossa, että pienellä brittiläisellä saarella kustannukset olisivat halvat ja logistiikka helppoa. Gerard arvelee, että paikallistuen löytymisen jälkeen hanke lähtee eteenpäin melko nopeasti.
Constance on edelleen kiinnostunut Siegfriedistä pahiksen näyttelijänä, joten kun tapaaminen päättyy, hän kutsuttaa itsensä Siegfriedin kotiin ottamaan tästä kuvia dramaattisessa valossa. Miespalvelija Lorant on valmis vieraaseen, ja huolehtii molemmille iltapalaa. Siegfriedin talon metsästyshuoneessa otetaan useita valokuvia synkeissä poseerauksissa, kun erään salamavalon välähdyksen jälkeen kaikki valot yllättäen sammuvat.
Lorantin ääni kertoo miespalvelijan olevan menossa kellariin vaihtamaan sulaketta. Sitten Siegfried tajuaa, että pimeydessä liikkuu jokin. Hetkeä myöhemmin hänen kimppuunsa syöksähtää hahmo, jonka hyökkäyksen hän onnistuu torjumaan ratsuväensapelilla. Käsikähmä pimeydessä sotkee metsästyshuoneen, sitten Constance saa sytytettyä tulitikun, jonka valossa näkyy petomaiset kasvot. Tunkeutuja hyökkää Constancen kimppuun, mutta tämä pääsee pois alta, vaikka pudottaakin tulitikun.
Lopulta tunkeutuja heittää veitsellä Siegfriediä vasempaan olkapäähän; Siegfried lyö tätä sapelilla, mutta tunkeutujan vaatteet estävät verenvuodon. Sitten Lorant saapuu paikalle haulikon kanssa, ja ampuu tunkeutujaa. Hän ei osu, mutta tunkeutuja pakenee ikkunasta parvekkeelle ja syöksyy puutarhaan.
Siegfried saa Constancelta ja Lorantilta ensiapua. Haava ei ole kovin syvä, ja tunkelijalta on jäänyt jälkeen heittoveitso, jossa on tutun näköisiä symboleita - saman kaltaisia kuin sauvassa, joka Mister Maungilta ostettiin. Siegfried lähetetään yöksi hotelliin samalla kun Lorant järjestää kartanolle siivouksen ja etsii tunkeilijaa. Siegfried ottaa mayalaisen sauvan mukaansa hotelliin.
Muille Tadley Venturesin työntekijöille välitetään yön aikana tieto tapahtuneesta.
Tutkimuksia
Lady Helena sekä Tadley Venturesin työntekijät saapuvat tapaamaan Siegfriediä hotelliaamiaiselle. Lorant on lähettänyt kirjeen: metsästyshuone on korjattavana muutaman päivän, tunkeilija on paennut jättämättä enempää jälkiä, poliisi haluaa varmaan kuulla tapahtuneesta.
Arvellaan, että tunkeilija saattoi olla mayalaisen sauvan jäljillä, ja koska hän ei saanut sitä, hän saattaa yrittää uudelleen. Siegfriedin kuvaus tunkeilijasta kuulostaa melko villiltä, ja Zelig arvelee hänen liioittelevan. Aamiaisseuraan liittyvät myös Gerhard ja Constance, ja Constance vahvistaa Siegfriedin kertomuksen. Hän pystyy myös piirtämään pikaisen luonnoksen tulitikun valossa näkemistään pedon kasvoista tai naamiosta. Suuri, terävähampainen suu, iso nenä, kekäleen lailla hehkuvat silmät - edelleen mahdollista mayasymboliikkaa. Tunkeutujan voima ja nopeus saavat epäilemään sirkuslaista tai vastaavaa.
Ryhmä hajaantuu kaupungille selvittelemään asioita. Renata käy satamatovereidensa kautta läpi sirkuslaisia, mutta ketään sopivaa ehdokasta ei tunnu kaupungissa olevan. Sivumennen hän kuulee, että Ozaline du Parq on eilen poistunut kaupungista, ilmeisesti junalla Jamaikan koillislaitaan. Ozaline olisi mahdollinen epäilty, paitsi että hän oli haavoittunut käteen vielä toissapäivänä, ja haitilaisena tämä ei kuitenkaan kuulosta aivan hänen tyyliseltään.
Max tutkii veistä. Paikallinen seppä arvelee, että se on melko vanhaa tekoa, muttei kuitenkaan mikään muinaisjäänee; ehkä jokin sadan vuoden ikäinen perintökalleus kuitenkin. Siegfried käy tekemässä rikosilmoituksen. Ben hakee kirjastosta nivaskan mayalaista kulttuuria käsitteleviä teoksia, ja näitä tutkitaan toimistolla. Amerikkalaisten kulttuurien historia ei ole oikein kenenkään vahvinta alaa, mutta kirjoitusmerkit ja Constancen piirtämä kuva viittaavat kyllä vahvasti muinaisiin Meksikon asukkaisiin.
Enemmän tietäviksi arvioidaan Nightingale ja Mister Maung. Nightingalen tapaaminen ei välttämättä ole aivan helppoa - hän asuu kuitenkin amerikkalaisen diplomaatin vieraana - mutta Maungia voinee tavata tämän kaupassa. Max, Siegfried ja Renata käyvät vierailemassa antiikkikauppiaan/gansterin luona. Gaspar murisee kaupalle, eikä haluaisi, että Renata menee sisään.
Maung tarjoaa kävijöille teetä, mutta muuten hänen luonaan käymisestä ei paljonkaan kostuta - miehen pokerinaama on ylivertainen, eikä hän myönnä tietävänsä mitään yöllisestä hyökkäyksestä tai veitsestä, jossa on mayalaisia merkkejä. Hän ei ole myöskään halukas sekaantumaan asiaan sen enempää. Hänen burmalainen kissansa härnää Gasparia kaupan ikkunan läpi.
Ben on patistellut Zeligiä taas sukelluslaitteen patentin suuntaan, ja päätynyt auttamaan tätä kaasupullon hitsaustyössä. Sitten
Gerhard ilmoittaa tuottajan näyttäneen vihreää valoa elokuvatoiminnan etenemiselle, joten hän lähtee seuraavaksi Benin kanssa palkkaamaan miehistöä tuotannolle. Constance taas lähtee Siegfriedin ja Renatan kanssa lentämään viidakkoon vilkaisemaan ilmasta käsin sopivia paikkoja. Max jatkaa hyökkäystutkimuksia, ja löytää lopulta tuttaviensa joukosta ihmisiä, jotka tuntevat Violet Gloverin palveluskuntaa. He kertovat, että Nightingale on aikeissa lähteä tänä iltana - ei lentäen, mutta muita detaljeita ei tiedossa ole - ja että hän on Kingstonissa tavannut ainakin George Lymburnerin, sekä British Museumin kuraattorin nimeltä rouva Quaife. Lymburner, jonka uponneessa laivassa oli mayojen hopealasti, on lady Helenan tuttu, ja näiden uutisten nojalla Ben ja lady Helena käyvät jututtamassa häntä. Lymburner myöntää tavanneensa Nightingalen, koska tämä tahtoi ostaa häneltä juuri samaa mayahopeaa, jonka Tadley Ventures hänelle palautti. Lymburner ei ollut kuitenkaan myynyt tätä, koska hänellä oli jo ostaja - British Museum, edustajana samainen rouva Quaife, jota Nightingale oli myös tavannut.
Quaifen hotelli paikannetaan, mutta hän ei ehdi enää tavata. Syy tähän on, että hän on juuri lähtenyt junalla kohti Port Antoniota Jamaikan koillisnurkassa. Bill Nightingalen on havaittu nousseen samaan junaan.
Hetken aikaa harmitellaan, että kaikki johtolangat tuntuvat paenneen käsistä, mutta toisaalta, lentokoneella Port Antonioon pääsisi junaa nopeammin. Niinpä viidakonylilennolta palaneeet Siegfried ja Renata tankkaavat koneen uudelleen, ja Tadley Venturesin neljän hengen kenttäjoukkue nousee takaisin lentoveneeseen, ja lähtee Port Antonioon. Siegfried seuraa junanrataa; kone ohittaa junan hieman Spanish Townin pohjoispuolella, ja saapuu Port Antonioon tuntia ennen sitä.
Pohjoisrannalla
Port Antonio on idyllinen pienvenesatamakaupunki. Lentovene on tällä hetkellä ainoa laatuaan, mutta lentovenesatama kaupungista kyllä löytyy. Satama on täynnä kuubalaisia ja amerikkalaisia huviveneitä, ja ankkurissa on myös yksi suurempi laiva, Englannin lipun alla. Pikainen kysely vahvistaa, että rouva Quaife on lähdössä juuri tällä laivalla, tänä iltana.
Junan saapuessa laituriin kaikki ovat valmiina. Rouva Quaife laskeutuu asemalle suurten laatikoiden kanssa; mayahopea on pakattu huolellisesti mutta huomaamattomasti, ja hän antaa sen aluksen henkilökunnalle, joka tulee häntä vastaan. Junasta nousee myös Nightingale, joka näyttää olevan hyvissä väleissä Quaifen kanssa. Kun Siegfried saapuu heitä kohti, Nightingale esittelee hänet ja rouva Quaifen. Siegfried toivoo, että Quaifella olisi aikaa käväistä teellä ja ginillä: hänellä on maya-antiikkia, josta hän kaipaisi kuraattorin mielipidettä. Tottakai tämä suostuu. Ben ja Siegfried lähtevät kahvilaan, Renata ja Max jäljittävät Nightingalea. Hän itse menee hotelliin, ja hänen seurassaan olevat kaksi korstoa puolestaan painuvat läheiseen baariin paukulle. Max istuutuu heidän pöytäänsä, ja paikallisena esiintyen ryhtyy juottamaan heitä humalaan.Ilta pimenee. Kahvilassa Siegfried esittelee rouva Quaifelle sauvan ja veitsen. Vaikka kumpikaan niistä ei olekaan ikivanha, Quaife kiinnostuu niistä, ja toteaa niiden olevan merkistöltään selvästi mayojen tekoa. Hän sanoo, että veitsen merkit viittaavat mayajumaluuteen nimeltä Alhatocob, joka yhdessä aisaparinsa Alhamezin kanssa on tunnettu lähinnä taipumuksestaan murhata ihmisiä. Kaksikko toimii mayojen kuolleiden valtakunnan, Xibalban, vartijoina. Quaife ilmaisee kiinnostusta ostaa sauvan, mutta Siegfried ei tahdo myydä sitä. Niinpä Quaife kysyy, voiko hän teettää siitä itselleen piirroksen, ja soittaa puhelun.
Renata huomaa Nightingalen olevan tulossa baariin, ja varoittaa Maxia, joka häipyy pöydästä. Nightingale tulee hakemaan kovanaamansa, joista toinen, silmälasipäinen mies nimeltä Clark, on ilmeisesti lahjakas piirtäjä. Nightingale vie miehensä baariin, jossa Quaife pyytää Clarkia piirtämään sauvasta jäljennöksen. Clark tunnistaakin nähneensä ja piirtäneensä sauvan aiemminkin, Nightingalellekin se on tuttu. Nightingale tuntuu suunnattoman huvittuneelta siitä, että sauva on Siegfriedillä, ja hänen huvituksensa vain kasvaa, kun hän kuulee, että joku on käynyt Siegfriedin kimppuun veitsen kanssa.
Samaan aikaan Renata ja Max käväisevät Nightingalen hotellilla. Max onnistuu puhumaan itsensä vilkaisemaan Nightingalen huonetta, ja löytää sieltä salkullisen piirroksia - kuvia mayahopeaesineistä, jotka olivat olleet Bonafortunan mukana. Piirrokset on päivätty tälle päivälle. Lisäksi hän löytää kuitin laivamatkalipusta huomiselle Montego Baysta kohti Nicaraguaa. Samalla kun huonetta tutkitaan, käytävässä Gaspar alkaa murista portaikon ovelle. Renata vilkaisee portaikkoon, ja oven takana on säkkipimeää: porraskäytävän valot ovat sammuneet. Gaspar murisee kovemmin, ja Renata päättää olla astumatta portaikkoon. Kun Max ja huonepalvelija tulevat ulos huoneesta, hän kertoo Maxillekin mitä on tapahtunut.
Kahvilassa Quaife kertoo sauvan symbolien varoittavan epäuskovia Alhatocobin kirouksesta, ja hämmentyy, kun Siegfried ja Nightingale näyttävät ottavan sen vakavissaan. Hän kertoo myös, että kun hän ei ollut tahtonut myydä mayahopeita Nightingalelle, tämä oli pyytänyt saada piirtää niistä kuvia, ja junamatkan ajan Clark olikin tehnyt muutamasta antiikkiesineestä jäljennöksiä. Kun Clark on saanut Quaifelle sauvasta piirroksen, Nightingale poistuu kovanaamoineen, ja toivottaa Siegfriedille onnea, ja kehottaa nukkumaan valot päällä.
Quaifelta kysytään, miten kirouksesta pääsisi eroon. Quaife ei itse moiseen usko, mutta sanoo, että varmaankin palauttamalla sauvan sinne mistä se on peräisin tai antamalla sen eteenpäin jollekulle. Sauvan rikkomisen ajatuksesta hän kauhistuu: hän arvelee, että se on kuitenkin aitojen, vielä kulttuuriaan harjoittavien mayojen tekemä, luultavasti vuosisatoja vanhan mallin mukaan.
Yölliset vierailut
Quaife ja Siegfried vaihtavat kortteja, ja sitten Quaife lähtee laivalleen. Ryhmä pitää kokousta. Näyttää siltä, että jokin todella jahtaa sauvaa, ja Nightingale ilmeisesti tietää tästä. Yön pimeys tuntuu ahdistavalta, ja ryhmästä Max, Siegfried, Renata ja Gaspar ottavat yhteisen hotellihuoneen pysyäkseen turvassa.
Ben sen sijaan vierailee Clarkin luona. Hän livahtaa tämän halpaan hotellihuoneeseen, ja painaa veitsen kuvittajan kurkulle, ja vaatii tätä kertomaan, missä hän ensin näki sauvan. Kauhistunut Clark kertoo nähneensä sauvan ensimmäistä kertaa viime kesänä Meksikossa, jossa se oli Gonzalo-nimisen paikallisen miehen käsissä. Gonzalo ja sauva tulivat Nightingalen mukaan Costa Ricaan, josta joulun alla löydettiin mayojen hopea-aarre. Mutta sitten Gonzalo murhattiin, hänen sydämensä oli kaiverrettu ulos hänen rinnastaan. Nightingale oli teettänyt sauvasta jäljennöksen, ja myi alkuperäisen Mister Maungille käydessään uudenvuoden aikaan Kingstonissa. Nyt hänellä on kaksoiskappale, samalla kun alkuperäinen ja sen kirous liikkuvat toisaalla.
Kesken yön Siegfried herää siihen, että hänen vieressään on joku - mutta se onkin vain Ben, joka on livahtanut puhumaan hänelle. Ben kertoo, mitä sai Clarkilta selville, ja sanoo, että hänestä olisi viisainta huolehtia siitä, että sauva päätyy takaisin Nightingalelle. Siegfried ei kuitenkaan tahdo antaa sauvaa eteenpäin, ei Nightingalelle, eikä ainakaan kenellekään viattomalle. Benistä tämä ei ole hyvä idea, mutta hän ei ryhdy pakottamaan tätä. Hän ei kuitenkaan jää samaan hotelliin yöksi, vaan sen sijaan peruuttaa sähkeellä Nightingalen seuraavan päivän laivamatkan.
Yön aikana Gaspar murisee aina välillä, ja kolmikko nukkuu rauhattomasti. Kuitenkaan kukaan muu ei heidän hotellihuoneeseensa tunkeudu. Aamun koittaessa he ovat väsyneitä, mutta pimeyden kauhut tuntuvat jälleen kaukaisilta.
Aamiaisella joku muistaa Ozaline du Parqin sanoneen, että hän oli ryöstänyt sauvan meksikolaiselle työnantajalle. Tämän työnantajan löytäminen olisi nyt tarpeen. Ozalinekin oli kuulemma poistunut Jamaikan koilliskulmaan, mikä saattoi hyvinkin tarkoittaa juuri Port Antonion kaupunkia.
Pelinjohtajan kommentteja
Vähän liikaa juonta ja vähän epätasaisesti jakautunutta toimintaa. Toisaalta, juoni oli minusta todella toimiva, ja etenkin Benin yölliset seikkailut olivat makeita.
<-- 006: Tupantuliaiset - 008: -->
CategoryPelit
