Revision [219]
This is an old revision of Xibalba008 made by AdminDare on 2016-08-28 11:18:56.
008: San Salvadorin kulta
<-- 007: Vaanija pimeydessä - 009: -->
"Viidakosta myrkkynuolia ampuva hahmo ja leiristä löytynyt ruumis ovat kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä tapausta."
- Ben Sabirif
- Ben Sabirif
Portland Parish, Jamaikan kruununkolonia, toukokuun alku, 1937
San Salvadorin kulta -elokuvan kuvaukset ovat alkaneet. Kuvauspaikaksi on valittu syrjäinen viidakkokaistale Portland Parishissa, yli 20 kilometrin päässä lähimmästä kylästä ja yli 10 kilometriä minkäänlaisesta asutuksesta. Joen varteen on rakennettu väliaikainen kylä, johon tuotantoryhmä saapuu. Max ja joukko paikallisia työntekijöitä ovat olleet paikalla jo viikon verran rakentamassa asumuksia ja huoltotiloja, niin että heti kun kuvaus- ja tuotanto-organisaatio pääsee paikalle, voidaan työ aloittaa. Yhteensä paikalla on kuutisenkymmentä ihmistä: tuotannon johtoa, duunareita, teknikkoja, näyttelijöitä ja avustajia.
Elokuvan varsinainen tuottaja ei ole paikalla, vaan hän on Los Angelesissa, ja lähettää ohjeistusta sähkeilä. Leirissä komennossa on Gerard, joka toimii paikallaolevana tuottajana. Tadley Venturesin ihmiset ovat paikalla eri rooleissa: Lady Helena on sijoittanut elokuvaan rahaa, ja toimii tuotantotehtävissä, Renata ja Zelig toimivat vedenalaisena näyttely- ja kuvausavustuksena, Max on paikallisasiantuntija sekä logistikko, Siegfried pilotti ja näyttelijä, ja Ben huolehtii turvallisuudesta. Turvallisuusuhan arvioidaan tulevan lähinnä työvoimasta: paikallinen tilallinen nimeltä Kilweed on toimittanut suurimman osan rakentajista ja perustyövoimasta, ja hänen sekä hänen miestensä arvellaan olevan käytännössä rikollisia, jotka ovat täysin valmiita varastamaan kaiken, mitä ei ole naulattu kiinni.
Tuotannon kylä koostuu enimmäkseen laavuista; taloja on vain tuotannon johdolla, ohjaajalla, tähdillä ja kuva- ja äänitekniikalla. Ihmiset saapuvat paikalle veneillä ja lentokoneella. Sinematografi Tania Hockstetter ottaa kameraryhmänsä saman tien ja kuvaa Renatan kanssa pari uintikohtausta. Käsikirjoittajakaksikko näyttää ylityöllistetyltä, eikä ihme - käsikirjoitus elää jatkuvasti, ja elokuvan nimi sekä perusjuoni on jo kokenut useita muutoksia. Miespääosa Johnny Mack Brown osoittautuu hyväntuuliseksi maalaispojaksi Alabamasta, joka käy kättelemässä melkein kaikkia tuotantotiimiin kuuluvia. Hän ja Siegfried ovat saman pituisia ja hyvin saman oloisia, ja he tulevat heti alusta alkaen erinomaisesti toimeen. Naispääosaa esittävä Elaine Shepard on pidättyvämpi; viidakko ja alkeelliset olot selvästi vähän järkyttävät häntä, ja hän vetäytyy taloonsa. Ben käy varoittamassa häntä Kilweedin työntekijöistä, ja ottaa hänen arvoesineensä säilytykseen.
Pimeän tultua koko tuotantojoukolle järjestetään yhteinen illallinen. Gerard kertoo käytännön asioista, ohjaaja Copper taas kuvailee, mitä haluaa elokuvansa sanovan. Kuvausten on määrä kestää viisi viikkoa. Tarvikehuoltoa tulee veneillä joka toinen päivä. Illalla jaettavat aikataulut ja käsikirjoituksen sivut ilmaisevat, että mikään viiden viikon loma tästä ei ole tulossa: toiminta alkaa ennen auringonnousua ja jatkuu joka päivä pitkälle iltaan.
Rankkaa työtä
Melko nopeasti produktiossa erottuu kolme kärkisuuntaa. Ohjaaja Copper työskentelee näyttelijöiden ja käsikirjoittajien kanssa, ja pitää elokuvan ihmisläheisen langan käsissään. Gerard pyörittää tuotantoa, huolehtii käytännön kokonaisuudesta ja budjetista. Aiemmin Chicagossa rikosvalokuvaajana toiminut Tania Hockstetter puolestaan juoksee kameraryhmänsä kanssa valtoimenaan, tuntuu keksivän toimintakohtauksia omapäisesti, ja kuvauttaa ne niin esiintyjien kuin kuvaajienkin kuolemaa halveksivalla otteilla. Jo ensimmäisenä päivänä Renatan käyttämä krokotiilipuku tarttuu kiinni pohjaan ja Renatan on leikattava tiensä ulos. Suunnitteilla olevat stuntit eivät ole yhtään tätä kevyempiä, päinvastoin.
Siegfriedillä ei paljon näyttelijäkokemusta ole, mutta Copper ja Johnny Mack Brown antavat hänelle vinkkejä. Hänen esittämänsä natsiantagonisti Fritz saa luonnetta ja Siegfried koettaa tehdä hänestä filosofisen, kunniallisen vastustajan. Max ja Kilweed inhoavat toisiaan avoimesti, ja Max katsoo ruohonjuuritasolla duunareiden perään. Ben tukee Gerardia ja huolehtii siitä, ettei Kilweedille tule liian suurta kiusausta varastaa mitään arvokasta. Siegfriedin nuori Volkmar-pikkuserkku on myös ylipuhunut itsensä mukaan produktioon, ja lähinnä keittää kahvia ja näyttäytyy taustalla kohtauksissa, joissa tarvitaan yli yksi natsi. Gaspar on innoissaan, kun paikalla on niin paljon ihmisiä ja viidakossa on kiinnostavia perhosia.
Hockstetterin reippaat otteet työllistävät tuotannon lääkäriä. Max on vapaaehtoinen toimimaan jyrkänteen yli putoavana kantajana eräässä kohtauksessa, mutta hänen kokoamansa laskeutumisverkko ei toimikaan, ja hän putoaa sen läpi ja murtaa jalkansa. Hän joutuu viikon kulkemaan lastoitettuna.
Lady Helena saa muutamasssa päivässä tarpeekseen viidakko-oloista ja lähtee veneellä takaisin kaupunkiin. Siihen mennessä hän on kuitenkin ehtinyt jo vaikuttaa tuotantoon sen verran, että elokuvan nimi on muuttunut Scepter of the Voodoo Kingiksi. Käsikirjoittavat ovat tämän mukaisesti helisemässä. Copper tahtoo saada näyttelijöistään aitoja suorituksia pitämällä heidät alkukantaisissa oloissa viikkoja, ja tästä johtuen muukin tuotanto joutuu elämään primitiivistä leirielämää. Joitakin tämä hieman haittaa, ja varomattomimmat Kilweedin miehistä saavat ripulin.
Pakosalle
Kuvausten puoliväliin on suunniteltu usean päivän tauko, mutta käsikirjoitusmuutoksista johtuen näyttelijöiden osalta tauko leikataan vain viikonlopun pituiseksi. Elaine Shepard käy kuitenkin juttelemassa Siegfriedin kanssa, ja kertoo olevansa hetken rentoutumisen tarpeessa. Voisiko Siegfried lennättää hänet ja Johnny Mackin yhdeksi illaksi Montego Bayhin? Elainen ystävä on perustanut sinne yökerhon, ja samalla voisi käydä kunnolla kylvyssä sekä nauttia yhden yön sivistyneestä hotellihuoneesta. Siegfried suostuu tähän. Ohjaajalle asiasta ei kerrota.
Perjantai-illan saapuessa täydennysvene saapuu leiriin, mutta veneessä on jotain hämminkiä käynnissä. Käy ilmi, että vene on ollut tuomassa leiriin jaguaaria Kingstonin eläintarhasta, mutta eläin oli jotenkin onnistunut avaamaan häkkinsä ja hyppäämään jokeen. Se oli uinut tiehensä, ja kastellut samalla eläintarhan edustajan. Viidakkoon häipynyt, ihmisiin tottunut suuri kissapeto on sinänsä riittävän huono asia, ja Max tuohtuu siitä, ettei hänelle tai Benille oltu kerrottu, että moista oltiin tuomassa paikalle. Tämä oli kyllä ollut aikeena, mutta jossain päin produktiota oli tapahtunut tietokatko.
Jaguaari on arvokas eläin, ja Gerard toivoo, että se voitaisiin vangita elävänä. Samalla kun Ben kertoo leirille tapahtuneesta ja kehottaa kaikkia pysymään valaistulla alueella ja olemaan menemättä yksin viidakkoon, Max käy muutaman kaverinsa kanssa jäljittämässä suurta kissaa. Se on mennyt viidakkoon nopeammin kuin kukaan haluaa seurata, ja tuntuu pysyttelevän leirin lähistöllä. Pimeän tultua ei ole järkevää lähteä sitä seuraamaan.
Siegfried ja tähdet lähtevät lentokoneella huoltoretkelle. Heidän haettavien tarvikkeiden listaansa päätyy verkkoja ja tainnutusnuolia jaguaarin kiinniottamiseksi. Voi olla hyväkin saada tähdet hetkeksi pois leiristä, nyt kun sen lähellä on oletettavasti vaarallinen suurpeto.
Uhkapeliä Montego Bayssa
Montego Bayn kaupunki on Jamaikan pohjoisrannalla. Hyvässä hotellissa kolmikko pesee mudat ja liat pois, ja nauttii illan ensimmäiset drinkit. Sen jälkeen he suuntaavat Escalera Real -yökerholle, jonka omistaa kuubalainen Domingo Villalobos. Yökerho on hieno ja asiakaskunta varakasta, mutta Siegfried luokittelee Villalobosin nopeasti hyvin käyttäytyväksi gangsteriksi. Joka tapauksessa hän toivottaa Elainen ystävineen lämpimästi tervetulleeksi. Yökerhossa soittaa jazz-orkesteri ja tanssiminen on hauskaa.Kolumbian viidakossa viimeksi tavattu englantilainen biologian opiskelija Arthur Doult sattuu myös olemaan paikalla. Doult kertoo olevansa Montego Bayssa kesälomallaan, ja odottamassa Oxfordin yliopiston ornitologisen seuran ihmisiä, jotka hänen on määrä viedä Kolumbiaan katsomaan ritarihaukkoja. Hän kertoo inkatemppelin lähellä professori Hastingsin sekä Reddyn tulevan tällä hetkellä melko hyvin toimeen keskenään: professori Hastings seuraa lintujaan, Reddy kuoriaisiaan.
Illan edetessä Villalobos kutsuu Siegfriedin, Johnny Mackin ja Elainen yläkertaan pelaamaan. Näin kuvernöörin selän takana uhkapeleistä ei välttämättä makseta kaikkia veroja, ja tuloksena panokset ovat kovat. Parin rulettikierroksen jälkeen nelikko päätyy pelaamaan pokeria. Suurehkojen rahapanosten jälkeen Villalobos vie panoksia henkilökohtaisempaan suuntaan: ensin pöydässä ovat Siegfriedille jäänyt Alhatocobin veitsi, Elainen korvarenkaat, Johnny Mackin nimikirjoittama harvinainen jalkapallokortti sekä VIP-passit kaikille Villalobosin klubeille. Elainen voitettua nämä panokset kohoavat entisestään. Siegfried voittaa Villalobosilta Mercedes Benzin, Elainelta romanttisen viikonlopun sekä Johnny Mackiltä lupauksen avata jalkapallokausi stadionilla (tai koska Siegfried ei omista stadionia, mikä tahansa muu sopiva työpalvelus joka maatilalla kasvanut roteva alabamalainen voi toimittaa).
Tämän voiton jälkeen Siegfried epäilee panosten olevan nousemassa aivan liian korkeiksi, ja hän koettaa hienovaraisesti ohjata itsensä sekä tähdet pois pöydästä, mutta Villalobos onnistuu ylipuhumaan kaikki vielä yhteen kierrokseen. Siegfried ei keksi tapaa nousta pöydästä käyttäytymättä moukkamaisesti, ja niinpä hän päätyy pelaamaan erittäin korkeilla panoksilla. Elaine panee peliin puolen vuoden pestin laulajana, Villalobos huvijahtinsa avaimet, Johnny Mack talonsa Woodland Hillsissä, ja Siegfried raskaan harkinnan jälkeen talonsa Kingstonissa. Kierros on intensiivinen ja kuumottava, mutta lopulta Siegfried selviää täpärästi voittajana. Villalobos vaikuttaa ottavan tappion hyvällä mielin, ja tarjoaa kaikille shampanjaa.
Kun näyttelijät ovat lähdössä kotiinpäin, Siegfried on hieman huolissaan heidän turvallisuudestaan. Hän ei otakaan yökerhon henkilökunnan tilaamaa taksia, vaan kolmikko lähtee kävelemään hotelliaan kohti. Heidän takanaan tuntuu kävelevän pari epäilyttävän näköistä miestä, mutta siinä vaiheessa he näkevät toisen taksin ja ottavat sen. He pääsevät hotellilleen turvaan. Siegfried ojentaa voittamansa auton avaimet hotellihenkilökunnalle ja pyytää näitä noutamaan Mercedes-Benzin tänne.
Yöllisiä vaaroja
Pelinjohtajan kommentteja
Kesken!
Kuvauksesta puuttuu paljon yksityiskohtia, koska niitä oli pelissä aivan hirveästi.
<-- 007: Vaanija pimeydessä - 009: -->
CategoryPelit
