Revision [531]
This is an old revision of Xibalba028 made by AdminDare on 2020-06-25 14:49:36.
028: Palkkionmetsästäjät
<-- 027: Liian suuri tuhovoima - 029: -->
"Varaudumme kolmeen viikkoon viidakossa"
- Max
- Max
Jamaika, joulu 1938
Siegfried ja Volkmar syövät joulupäivällistä saksalaisyhteisön kanssa. Politiikka on kielletty puheenaihe, mikä onkin hyvä, koska puolet läsnäolijoista vastustaa Hitleriä ja puolet ei. Paikalla on mm. SS-upseeri Sebastiann Kreiz, sekä neljä Argentiinasta saapunutta nuorta jotka ovat matkalla Saksaan. Volkmar juttelee ikätovereidensa kanssa: nämä ovat useimmat menossa suorittamaan asepalvelusta, paitsi Fritz-niminen nuorukainen, joka suuntaa yliopistoon ja on selvästi vähhemmän innostunut kotimaahan palaamisesta kuin muut.
Hyvän ruuan ja tuttujen joululaulujen parissa tunnelma on kaihoisa ja koti-ikäväinen. Kreizin jutut velvollisuudesta jollekin itseään suuremmalle syyllistävät Volkmaria hieman, vaikka hän ei haluakaan lähteä natsien matkaan. Kreiz myös mainitsee Siegfriedille, että brittilaivasto on varustamassa uutta tutkimusretkeä Eve's Ridgelle, sukelluskellojen ja sukeltajien avulla. Hän koettaa myös urkkia tietoon, mitä Cayman Bracilla tapahtui ja miksi Tadley Venturesin työntekijät pidätettiin, mutta SIegfried ei suostu kertomaan mitään. Molemmat eksyvät puhumaan raketeista.
Joulujuhlan jälkeen Siegfried vie tiedon brittien operaatiosta Eve's Ridgellä lady Helenalle ja muulle Tadley Venturesille. Ketään heistä britit eivät ole lähestyneet saadakseen mukaan hankkeeseen. Ilmeisesti tutkimusretki käynnistyy tammikuun puolivälissä.
Tammikuu, 1939
Lady Helena kertoo Tadley Venturesin olevan rahapulassa: tavalliset asiakkaat ovat kaikonneet, eikä luottoakaan tahdo saada. Ilmeisesti pidätyksen aiheuttama huono maine sekä kiristyvä maailmantilanne on syömässä kuriirifirman tuottoihin. Mister Maung olisi halukas lainaamaan rahaa, vieläpä kohtuullisella korolla, mutta luultavasti sen jälkeen hän haluaisi teettää ryhmällä tehtäviä - ja vaikka gangsteri voikin olla yhtiön asiakas, Helena tahtoo pitää option valita, mitä tehtäviä hän tältä vastaanottaa.
Asiakkaita etsitään. Siegfried ja Max onnistuvat pääsemään kuvernöörin juttusille, ja mainitsevat tälle, että tiukkeneva tilanne sekä sotilaskontrolli haittaa siviilitoimijoiden aikeita. Kuvernööri Richards sanoo tekevänsä mitä voi, ja että hän saattaa jopa tietää erään henkilön, joka voisi käyttää Tadley Venturesin palveluksia. Ben kyselee Wolinskin sisaruksilta olisiko näillä jotain tehtävää, ja nämä sanovat, että joidenkin viikkojen päästä Floridassa voisi ollakin. Samanlaista "ehkä parin viikon kuluttua" -viestiä tulee myös Maxin tietämiltä tutkimusretkeilijöiltä.
Muutamaa päivää myöhemmin Tadley Venturesin toimistossa tavataan brasilaialnen juristi nimeltä Batista Travassos. Hän tarvitsee päteviä ihmisiä toimeksiantoon. Brasilian poliisi haluaa saattaa kahden vuoden takaisesta murhasta oikeuden eteen miehen nimeltä Phillip Gove, mutta tämä majailee Hondurasin ja Nicaraguan rajalla. Hondurasin viranomaisilta on kyllä luovutuspäätös, mutta nämä eivät tunnu saavan mitään aikaiseksi rajaseudulla - ja kieltämättä alue on vaikeasti tavoitettavaa ja laitonta. Travassos toivoo, että Tadley Venturesin ryhmä käy noutamassa Goven ja toimittaa hänet brasilialaisille.Toimeksiannon taustoja pengotaan. Goveen kohdistuva syyte tuntuu aidolta -- miehen sanottiin murhanneen liikekumppaninsa Jason Oliveron 1937 -- ja Hondurasin oikeusministeriön luovutusasiakirja on niinikään aidon oloinen. Lisäksi Travassos -- hyvin kierrellen ja vihjaillen -- toteaa, että hänen päämiehensä toive on, että Gove päätyy oikeuden eteen. Oikeutena toimii mieluiten tuomioistuin, mutta mikäli sen sijaan tapahtuu jotakin rajaseutuoikeutta, hänen päämiehensä kelpuuttanee tämänkin.
Taustoja penkomalla todetaan, etttä Travassos on ilmeisesti Jason Oliveron lesken palkkaama. Lisäksi Jason Olivero oli syntyjään Jason Oliver, Goven tavoin brittikruunun alamainen, mutta Suuren sodan jälkeen muuttanut Brasiliaan ja saanut sen kansalsisuuden. Tadley Ventruresille tarjottu sopimus on hyvin reilu: kulut korvataan ja pieni korvaus maksetaan, vaikka Govea ei löytyisikään; jos hänet saadaan oikeuden eteen, toimitetaan tuntuva palkkio.
Palkkionmetsästäjänä toimiminen ei ole aivan Tadley Venturesin ominta alaa, mutta rahapula on olemassa, ja vaikuttaa siltä, että asiakas on kunniallinen ja tehtävällä on viranomaisten hyväksyntä. Niinpä toimeksianto otetaan vastaan.
Coco-joelle
Gove majailee Wirksworth-nimisessä kylässä Coco-joella Hondurasin ja Nicaraguan rajalla. Kylä ei ole missään kartassa. Raporttien mukaan se on pieni kaivosvaltaus, mutta summittaista sijaintia lukuunottamatta siitä tiedetään tuskin mitään.
Ryhmä varustautuu tarvittaessa olemaan viikkoja läpitunkemattomassa viidakossa. Delfiinin polttoainetäydennys sovitaan brasiliaiaisen kauppalaiva Abacaxin kanssa Nicaraguan rannikolla; samaten Gove voidaan toimittaa Abacaxille jahka hänet on saatu kiinni.
Volkmarin eno on esittänyt Siegfriedille joulun aikoihin toiveen, että poika viettäisi vähän aikaa poissa Kingstonista, jottei natsiaate uudesaan houkuttelisi häntä puoleensa. Niinpä hänkin lähtee mukaan tehtävälle. Lady Helena juttelee nuoren miehen kanssa ja koettaa hienovaraisesti selvittää, ymmärsikö tämä että tehtävä saattaa päättyä myös siten, että Gove kohtaa loppunsa viidakossa. Volkmar on selvästi käsittänyt tämän.
Parin päivän valmistautumisen jälkeen joukkue kiipeää Delfiiniin ja lähtee länteen. Siegfried kiertää Morosin laskeutumisalueen yllä. Sumuvarho on haihtunut, ja merialueella on nyt kalastajaveneitäkin. Ne ovat melko kaukana kotoa, ja niiden miehistö on epäilyttävän vaaleaa. Epäillään, että veneitä ohjaa brittilaivaston tiedustelu.
Pasaatituulet kuljettavat Delfiinin muutamassa tunnissa Väli-Amerikan rannikon tuntumaan. Siellä saadaan Abacaxi-laivalta polttoainetäydennys. Sitten suunnataan rannan yli Hondurasiin.
Hondurasin ja Nicaraguan rajan muodostaa Coco-joki, joka on parisataa metriä leveä ja mutkainen. Tasainen viidakko jatkuu silmänkantamattomiin, eikä sen keskellä näy mitään merkkejä asutuksesta. Koko Väli-Amerikan Karibianmeren ranta on lähes asumaton. Siegfried ohjaa konetta jokea seuraten sisämaahan, joka vähitellen kohoaa ja muuttuu matalaksi vuoristoksi tai teräviksi kuukuloiksi. Coco-joki kiemurtelee terävien, vihreiden huippujen välissä. Parinsadan kilometrin matkalla näkyy vain pari venettä.
Parin tunnin lentämisen jälkeen navigaattorina toimiva Renata ilmoittaa, että Wirksworthin oletettu sijainti on 5 kilometrin päässä, joen seuraavan mutkan takana. Delfiini laskeutuu, ja se kätketään Nicaraguan puoleiselle rannalle. Ben ja Siegfried jäävät vahtimaan konetta, Max, Volkmar ja Renata suuntaavat kumiveneellä yläjuoksulle päin. Täälläkin joki on vielä lähes 100 metriä leveä. Vähitellen alkaa näkyä merkkejä ihmisistä - savua taivaalla, roskia ja kaivoskemikaalien hajua joessa. Veneet jätetään rantaan, ja viimeinen kilometri kuljetaan jalan.
Elämän merkit käyvät tiheämmiksi, ja lopulta kukkulalta näkyy pieni joen reunaan rakennettu kylä. Se on selvästi kaivoskaupunki. Taloja on vain kourallinen, ja laiturin vieressä on proomu. Ihmisiä näkyy vain kourallinen, mutta muutaman tunnin tarkkailun myötä käy selväksi, että kylä on aktiivinen. Asukkaita on 50-200, ja muutamia kivääreillä aseistautuneita miehiä näkyy. Phillip Govesta on valokuva, mutta häntä itseään ei näy; hän olisi toki poikkeuksellisen valkoinen kylän asukkaiden keskuudessa.Kylään
Max, Renata ja Volkmar tarkkailevat kylää iltaan saakka, ja yöpyvät sen liepeillä. Seuraavana aamuna he melovat takaisin Delfiinille, jossa Ben ja Siegfried ovat rakentaneet pysyvämpää leiriä. Suunnitellaan lähestymistaktiikkaa, mutta todetaan, että oikeastaan ainoa tapa saada tietoja ulos on käydä kylässä.
Niinpä iltapäivästä ryhmä saapuu Wirksworthin kohdalle Nicaraguan puolella jokea. Heidän vaatteensa ovat rähjääntyneet, ja he näyttävät siltä, kuin olisivat olleet viikon viidakossa; Nicaraguan sisällissodan jäljiltä metsässä piileskelee edelleen sandinistoja. Ryhmä näyttäytyy kyläläisille, ja sieltä tullaan veneellä heidän luokseen. Vierailijat kylään ovat tervetulleita, mutta aseet on jätettävä joko kylän guardialle tai muuten pois. Ne kätketään metsään (lukuunottamatta pientä pistoolia, jonka Siegfried pitää mukanaan).
Vieraisiin suhtaudutaan uteliaan hämmentyneesti -- täällä ei paljon ihmisiä liiku -- mutta kun heillä on myydä tupakkaa, rommia ja jopa saippuaa, heidät otetaan hyvin vastaan. Ravintolassa he syövät lounasta. Valtaosa kyläläisistä on töissä, ja suuri osa ihmisistä asuu parakissa ja työskentelee kaivoksissa. Ainoat aseet näyttää olevan guardialla, ja heillä on nimenomaan kiväärejä. Pistooleita ei näy.
Pelinjohtajan kommentteja
Kuvaus aloittamatta.
<-- 027: Liian suuri tuhovoima - 029: -->
CategoryPelit
